< Takaisin

Epäoikeudenmukainen takfiir (eli uskottomaksi nimittäminen)

 

Epäoikeudenmukainen takfiir tarkoittaa sitä, että henkilö nimittää muslimeita uskottomaksi ilman vahvaa pohjaa tai oikeutettua asemaa tehdä näin. Tätä harrastavat aktiivisesti jotkut harhassa olevat ja perusteellisten opintojen puuttessa olevat ryhmät ja yksilöt. 

 

Yleisin reitti epäoikeudenmukaisen takfiirin harjoittamiseen, johon tietämättömät muslimit päätyvät, on luvun 5, jakeen 44 väärinymmärtämisen kautta. Epäilemättä, islamissa on tekoja, jotka mitätöivät henkilön islamin ja näitä meidän tulee tiukasti välttää. Joitain esimerkkejä voi lukea seuraavasta osoitteesta: https://islaminusko.fi/10-asiaa-jotka-mit%C3%A4t%C3%B6iv%C3%A4t-henkil%C3%B6n-islamin#wbb1

 

Näitä aiheita opiskellaan kuitenkin oppineiden alla, jotka osaavat kertoa muita ehtoja sille, että henkilö lähtisi täysin ulos islamista. Mm. henkilön aikomus teon tekemisessä saattaa vaikuttaa säädökseen, kuten tiedämme Hatibin tapauksesta liittyen kirjeeseen, jota hän yritti lähettää Mekkaan. 

 

Toisen ihmisen julistaminen uskottomaksi on kuitenkin iso vastuu ja vaarallinen paikka. Tämän harrastaminen herkästi on myös jotain yleistä extrimististen ryhmien keskuudessa.

 

Tähän päätyy helposti, jos henkilö ei osaa opiskella uskontoa opettajilta, vaan tukeutuu itsenäiseen lukemiseen ja hylkää aiheiden perusteet, selitykset ja tiettyjen tekojen ehdot.

 

On erikseen tekoja, jotka nollaavat henkilön islamin, joita opiskeleemme, jotta voisimme suojella itseämme niiltä. On kuitenkin tärkeää opiskella akateemisesti Sharian lakia, ennen kuin itse lähtee tekemään omia tulkintoja lyhyiden siteerauksien perusteella. Mitä tulee yllämainittuun jakeeseen, At-Tabari raportoi, että eräs mies kysyi ibn Abbasilta jakeesta:

 

وَمَن لَّمْ يَحْكُم بِمَا أَنزَلَ اللَّهُ فَأُولَٰئِكَ هُمُ الْكَافِرُونَ

“Ja kuka ikinä ei tuomitse sillä, mitä Allah on lähettänyt, he ovat epäuskovaisia." (5:44) Mies kysyi:

 

فَمَنْ فَعَلَ هَذَا فَقَدْ كَفَرَ

"Onko hän epäuskonut, joka tekee näin?"

 

Ibn Abbas sanoi:

 

إِذَا فَعَلَ ذَلِكَ فَهُوَ بِهِ كُفْر وَلَيْسَ كَمَنْ كَفَرَ بِاَللَّهِ وَالْيَوْم الْآخِر وَبِكَذَا وَكَذَا

"Jos hän tekee näin, siinä [teossa] on epäuskoa, mutta hän ei ole [automaattisesti] kuin hän, joka on epäuskonut Allahiin ja viimeiseen päivään ja niin edelleen."

 

(Tafsīr al-Ṭabarī 5:44)

 

On siis tärkeä ymmärtää, että tavallisten muslimien vastuulla, eikä aina edes oikeutena ole määritellä jokaista muslimia uskottomaksi, jotka suorittavat niitä tekoja, jotka luokitellaan islamin nollaajiksi, ellei todiste ole selkeämpi kuin päivän valo, vaan tämä tehtävä on parempi jättää oppineille, jos sen tekemiselle on tarvetta. 

 

Ibn Abdul Barr sanoi:

 

وَقَدْ قَالَ جَمَاعَةٌ مِنْ أَهْلِ الْعِلْمِ هُوَ قَوْلُ الرَّجُلِ لِأَخِيهِ يَا كَافِرُ يَا فَاسِقُ

“Koraani ja sunna molemmat selkeästi kieltävät muslimin tulla väitetyksi jumalattomuudesta tai epäuskosta. Tästä ei ole epäillystä.”

 

[al-Tamhīd 17/21]

 

 

Allah sanoo:

 

يَا أَيُّهَا الَّذِينَ آمَنُوا إِذَا ضَرَبْتُمْ فِي سَبِيلِ اللَّهِ فَتَبَيَّنُوا وَلَا تَقُولُوا لِمَنْ أَلْقَى إِلَيْكُمْ السَّلَامَ لَسْتَ مُؤْمِنًا

“Oi te, jotka uskotte, kun toimitte Allahin vuoksi, älkää sanoko hänelle (olisi hän kuka tahansa), joka tervehtii teitä rauhalla (salameillä), että sinä et ole uskova.”

(4:94)

 

وَلَا تَلْمِزُوا أَنفُسَكُمْ وَلَا تَنَابَزُوا بِالْأَلْقَابِ

“Älkää loukatko toisianne ja älkää kutsuko toisianne loukkaavilla nimillä.”

(49:11)

 

Ibn Abdul Barr kommentoi tätä jaetta sanoen:

 

وَقَدْ قَالَ جَمَاعَةٌ مِنْ أَهْلِ الْعِلْمِ هُوَ قَوْلُ الرَّجُلِ لِأَخِيهِ يَا كَافِرُ يَا فَاسِقُ

”Ryhmä oppineita ovat sanoneet, että loukkaavia nimiä ovat, kun mies kutsuu veljeään epäuskovaksi tai jumalattomaksi synnintekijäksi.”

[al-Tamhīd 17/21]

 

Abu Dharr raportoi, että profeetta ‎ﷺ sanoi:

 

لَا يَرْمِي رَجُلٌ رَجُلًا بِالْفُسُوقِ وَلَا يَرْمِيهِ بِالْكُفْرِ إِلَّا ارْتَدَّتْ عَلَيْهِ إِنْ لَمْ يَكُنْ صَاحِبُهُ كَذَلِكَ

”Mies ei syytä toista miestä jumalattomuudesta tai epäuskosta paitsi, että se tulee kääntymään häntä vastaan, jos hänen seuralaisensa on viaton.”

(Sahih Bukhari 5698)

 

Hudhayfah raportoi, että hän sanoi:

يَا نَبِيَّ اللَّهِ أَيُّهُمَا أَوْلَى بِالشِّرْكِ الْمَرْمِيُّ أَمِ الرَّامِي

“Oi Jumalan profeetta, kumpi on lähempänä epäjumalanpalvelua? Väitetty tai väittäjä?” Profeetta ‎ﷺ sanoi:

بَلِ الرَّامِي

“Pikemminkin väittäjä.”

(Sahih Ibn Hibban 81, sahih ibn Kathiirin mukaan)

 

 

Ash-Shawkani kirjoittaa:

 

اعلم أن الحكم على الرجل المسلم بخروجه من دين الإسلام ودخوله في الكفر لا ينبغي لمسلم يؤمن بالله واليوم الآخر أن يقدم عليه إلا ببرهان أوضح من شمس النهار

”Tietäkää se, mitä tulee muslimimiehen islamin jättämisen ja epäuskoon kääntymisen säädöksen asettamiseen: ei ole sopivaa muslimille julkaista/todistaa tätä, joka uskoo Allahiin ja viimeiseen päivään paitsi todisteella, joka on selkeämpi kuin päivän valo (sen olemassaolo).”

[Sayl Al-Jirar 1/978]

 

 

Ibn Taymiyyah kirjoittaa:

 

هَذَا مَعَ أَنِّي دَائِمًا وَمَنْ جَالَسَنِي يَعْلَمُ ذَلِكَ مِنِّي أَنِّي مِنْ أَعْظَمِ النَّاسِ نَهْيًا عَنْ أَنْ يُنْسَبَ مُعَيَّنٌ إلَى تَكْفِيرٍ وَتَفْسِيقٍ وَمَعْصِيَةٍ إلَّا إذَا عُلِمَ أَنَّهُ قَدْ قَامَتْ عَلَيْهِ الْحُجَّةُ الرسالية الَّتِي مَنْ خَالَفَهَا كَانَ كَافِرًا تَارَةً وَفَاسِقًا أُخْرَى وَعَاصِيًا أُخْرَى وَإِنِّي أُقَرِّرُ أَنَّ اللَّهَ قَدْ غَفَرَ لِهَذِهِ الْأُمَّةِ خَطَأَهَا وَذَلِكَ يَعُمُّ الْخَطَأَ فِي الْمَسَائِلِ الْخَبَرِيَّةِ الْقَوْلِيَّةِ وَالْمَسَائِلِ الْعَمَلِيَّةِ وَمَا زَالَ السَّلَفُ يَتَنَازَعُونَ فِي كَثِيرٍ مِنْ هَذِهِ الْمَسَائِلِ وَلَمْ يَشْهَدْ أَحَدٌ مِنْهُمْ عَلَى أَحَدٍ لَا بِكُفْرِ وَلَا بِفِسْقِ وَلَا مَعْصِيَةٍ

“Nuo, jotka aina istuvat kanssani tietävät, että olen vahvimmista ihmisistä kieltämään yksilön julistamisen epäuskoiseksi tai syntiseksi, ellei ole tiedossa, että laillinen todiste on todettu häntä vastaan ja hän on (varmasti) epäuskova tai synnintekijä. Vahvistan, että Allah tulee antamaan tälle ummalle anteeksi sen virheet, olisivat ne sitten kertomuksiemme tai tekojemme (armahtamimen). Hurskaat edeltäjät jatkoivat monien näiden asioiden väittelyä ja kukaan heistä ei todistanut, että joku heidän keskuudessa olisi epäuskovainen tai synnintekijä.”

 

[Majmu’ al-Fatawa 3/229]

 

Adh-Dhahabi raportoi:

 

كَانَ شَيْخُنَا ابْنُ تَيْمِيَّةَ فِي أَوَاخِرِ أَيَّامِهِ يَقُولُ أَنَا لَا أُكَفِّرُ أَحَدًا مِنَ الْأُمَّةِ

“Meidän shaykh, ibn Taymiyyah, sanoi hänen elämänsä lopun lähellä: ‘En tule julistamaan ketään tästä kansasta epäuskovaksi.’”

 

[Siyar Aʻlām al-Nubalāʼ 15/88]

 

 

Täten, ollaan siis varovaisia koskien tätä aihetta, opiskellaan järjesetelmällisesti akateemisista lähteistä suoraan oppineilta kärsivällisesti aloittaen alkeista, ennen kuin hyppäämme isoihin aiheisiin, jotka vaativat monen tunnin istuntoja oppineiden seurassa.

 

Kuten runoilija sanoo:

‎مَنْ رَامَ العِلْمَ جُمْلَةً، ذَهَبَ عَنْهُ جُمْلَةً
“Kuka ikinä yrittää omata tiedon yhdellä kerralla, tulee menettämään sen yhdellä kerralla [se tulee lähtemään hänen luotaan yhdellä kerralla].”

(Fadl al-‘ilm, Arsalaan)

 

 

 

 

 

Kaikki menestys tulee Allahilta ja Allah tietää parhaiten.