< Takaisin

Harmaan alueen asiat ja koulukunta-erojen kunnioittaminen islamissa

 

Haarmaan alueen asiat

 

Islamista löytyy asioita, joista saattaa olla vaikeaa erottaa oikea ja väärä. Näistä asioista profettaa ﷺ on neuvonut meitä pysymään poissa.

 

An-Nu’man ibn Basheer sanoi: “Kuulin Jumalan sanansaattajan ﷺ sanovan: ‘Se, mikä on sallittua on selvää ja se, mikä on kiellettyä on selvää ja näiden kahden välissä on kyseenalaisia asioita, joista moni ei tiedä. Täten, kuka ikinä välttää kyseenalaisia asioita, pitää uskontonsa ja kunniansa puhtaana, mutta hän, joka lankeaa kyseenalaisiin asioihin, lankeaa kiellettyyn, niin kuin paimen, joka vie karjansa laitumelle pyhäkön läheisyyteen. Totisesti, joka kuninkaalla on pyhäkkönsä ja Allahin pyhäkkö on Hänen kieltonsa.’” (Sahih Al-Bukhari 52)

 

Usein ihminen saattaa ajatella, että muuta vaihtoehtoa ei ole, mutta sallittuja asioita löytyy uskonnosta paljon enemmän kuin kiellettyjä. Tästä syystä aina löytyy jokin vaihtoehto, joka on varmempi ja yhtä hyvä, tai jopa paljon parempi.

 

Profeetta ﷺ neuvoi meitä sanoen: “Jätä se, mikä tekee sinut epäilemään siihen, joka ei saa sinua epäilemään” (Sunan an-Nasa'i 5711)

 

Koulukunta-erot

 

Joitain erimielisyyksiä on mahdotonta välttää, kuten pieniä sunnan mukaisia eroja rukouksessa. Jopa profeetan ﷺ seuralaisilla oli tilanteita, joista he olivat erimielisiä uskontoon liittyen. Tästä tunnettu esimerkki on Al-Ahzabin päivän hadith:

 

Ibn 'Umar raportoi, että Al-Ahzabin päivänä profeetta ﷺ sanoi: “Kenenkään teistä (siellä olevista muslimeista) ei pitäisi suorittaa Asr-rukousta paitsi (vasta) Banu Quraidzan paikalla." Asr-rukous tuli joidenkin heidän ollessa matkalla. Jotkut heistä sanoivat että, me emme rukoile kunnes saavumme, paikkaan Banu Quraidza. Samalla jotkut toiset sanoivat, että me rukoilemme tällä paikalla, sillä profeetta ﷺ ei tarkoittanut sitä sillä tavalla meille. Myöhemmin (asiasta) mainittiin profeetalle ﷺ ja hän ei moittinut kumpaakaan ryhmää. (Sahih Al-Bukhari 4119)

 

Kyseessä oli selkeästi hankala tilanne tulkita, sillä rukoukset täytyy rukoilla ajoissa, mutta Jumalan sanansaattajaa (ﷺ) on myös toteltava. Lausunto, jonka profeetta ﷺ sanoi, viittasi toisten mielestä siihen, että heidän tulisi kiirehtiä matkalla. Toiset kokivat sen kirjaimelliseksi. Allah tietää parhaiten, mikä oli oikea ratkaisu. Tässä tilanteessa molemmille mielipiteille löytyi vahva pohja. 

 

Näistä asioista eri koulukunnat ovat koonneet todisteita ja tehneet päätöksiä niiden mukaan heidän parhaan tulkintansa mukaan. Tätä suurta tutkimustyötä ovat tehneet lukuisat oppineet ja neljä imaamia, joiden työt ovat parhaiten säilyneet ovat Imam Abu Haniifah, Imam Shafi, Imam Hanbal sekä Imam Malik – Allah olkoon heihin kaikkiin tyytyväinen. Heidän mukaansa on nimetty neljä jäljelle jäänyttä Koraanin ja sunna mukaista koulukuntaa. 

 

Kaikki heistä tavoittelivat autenttista ja oikeaa tietoa.

 

• Abu Haniifah sanoi tähän liittyen:

 

“Kun autenttinen hadith löytyy, niin se on minun koulukuntani.”

(Ibn ‘Aabideen, al-Haashiyah 1/63)

 

Hän myös sanoi:

“Jos sanon jotakin Allahin, Korkeimman, Kirjan tai sanansaattajan sanoman vastaista, niin jättäkää se, mitä sanoin.”

(Al-Fulaani, Iiqaaz al-Himam, sivu 50)

 

• Imaam Maalik ibn Anas sanoi aiheesta:

 

“Totisesti, minä olen vain kuolevainen. Teen virheitä (joskus) ja olen oikeassa (joskus). Täten, ottakaa mielipiteeni vastaan näin: hyväksykää kaikki, mikä on Kirjan ja sunnan mukaista ja jättäkää kaikki, mikä ei ole Kirjan ja sunnan mukaista.”

(Ibn ‘Abdul Barr, Jaami’ Bayaan al-‘Ilm 2/32)

 

• Imaam Shaafi’i sanoi aiheesta:

 

“Jokainen profeetan ﷺ lausunto on myös minun näkemykseni, vaikka ette kuulisi sitä minulta.”

(Ibn Abi Haatim, sivu 93)

 

• Imam Ahmad ibn Hanbal sanoi aiheesta:

 

“Älä kopioi uskontoa keneltäkään heistä (oppineilta), vaan ota se, mikä tulee profeetalta ﷺ ja hänen seuralaisiltaan. Seuraavana tulee hurskaat edeltäjät, joista miehelle löytyy valinnanvaraa.” 

(Abu Dawuud Imaam Ahmadin Masaa’ilissä, sivu 276)

 

Tavallisina muslimeina meidän tehtävämme on kääntyä mujtahid-oppineiden (oppinut, joka on opetellut ulkoa islamin lähteitä ja hän on tarpeeksi kouluttautunut, että hänellä on oikeus tehdä ijtihaad, eli pohtia tilanteisiin lausuntoja eri todisteiden pohjalta) puoleen mielipide-eroissa ja osata kunnioittaa seuralaisten esimerkin mukaan oppineita ja seuraajia, jotka saattavat toimia jonkin asian suhteen eri tavalla kuin mielipide, jota me seuraamme.

Kunnioituksen tulisi olla molemminpuolista, uskoisi henkilö sitten varovaisempaan tai rennompaan mielipiteeseen. Emme voi pakottaa toisia käyttäytymään meidän näkemyksemme mukaisesti ja siitä johtuva huono kohtelu ei kuulu islamiin. Massaa koskevissa asioissa on hyvä idea mennä varovaisemman tulkinnan mukaan, sillä tämä ei loukkaisi kenenkään omatuntoa ja ylläpitäisi yhteisön yhtenäisyyttä. 

 

Islamissa kaikki asiat eivät myöskään ole joko sallittuja tai kiellettyjä. Teot luokitellaan seuraavien eri kategorioiden alle:

 

1. Pakollinen (fard tai waajib)

 

Pakollisen teon tekemisestä ansaitaan palkkiota siitä, että henkilö on noudattanut Allahin käskyä. Pakollisen asian jättämisestä ansaitsee rangaistuksen, sillä henkilö on tehnyt syntiä jättämällä jotain tekemättä, mitä Allah on käskenyt.

 

Esimerkkejä pakollisista teoista ovat: viidesti päivässä rukoileminen nimettyinä aikoina, almuveron maksaminen niille, joille se on pakollista, auran peittäminen, pyhiinvaelluksen suorittaminen hänelle, joka siihen kykenee. 

 

2. Suositeltava (mustahabb, sunnah, masnoon tai naafil) 

 

Tämän teon tekemisestä saa palkkiota, mutta henkilö, joka jättää teon ei saa siitä rangaistusta. Teko on suositeltava, mutta ei pakollinen. 

 

Esimerkkejä suositeltavista teoista ovat: yöllä rukoileminen (qiyaam al-layl), sunnah-rukoukset, jotka ovat viiden pakollisen rukouksen lisäksi olevia vapaaehtoisia rukouksia, hyväntekeväisyyden antaminen almuveron lisäksi, vapaaehtoiset paastot sekä adhkaarejen resitoiminen.

 

3. Sallittu (halal)

 

Sallittu teko on teko, jota ei olla kielletty. Siihen ei yksinään liity käskyä, eikä kieltoa.  

 

Esimerkkejä sallituista teoista ovat: syöminen, juominen, ostaminen, myyminen, avioituminen, matkustaminen ja yhdyntä aviopuolison kanssa.

 

Sallittu teko voi olla joissakin tilanteissa kielletty, jos se on tehty väärällä tavalla. Esimerkiksi matkustaminen on sallittua, mutta nainen ei voi matkustaa ilman mahramia (Naisille mahram on täysi-ikäinen perheeseen kuuluva mies, jonka kanssa avioliitto olisi kiellettyä. Myös aviopuolison kanssa on sallittua matkustaa. Tarkempi selitys mahram-sanalle löytyy Koraanista 4:22-23), sillä profeetta ﷺ kielsi sen erikseen uskovaisille naisille (Sahih al-Bukhari 1038, Sahih al-Muslim 1339).

 

4. Inhottu (makruuh)

 

Inhottu teko on teko, josta ei saa rangaistusta, eikä palkkiota. Teko ei ole suositeltava ja joissain tapauksissa se voi johtaa syntiin. Teko ei ole puhtaasti sallittua, mutta siltä pidättäytyminen ei kuitenkaan ole pakollista. Henkilö, joka pidättäytyy inhotusta teosta ansaitsee palkkiota, mutta hän, joka tekee inhotun teon, ei kuitenkaan ansaitse rangaistusta.

 

Esimerkkejä inhotuista teoista ovat: vasemmalla kädellä ottaminen ja antaminen.

Monesta asiasta, joka on luokiteltu inhotuksi (makruuh), saattaa löytyä myös oppineiden mielipide, joka näkee asian olevan kiellettyä. Varovaisuuden vuoksi esimerkkejä ei olla siksi mainittu enempää.

 

5. Kielletty (haram)

 

Kielletty teko on teko, jolta on pakollista pidättäytyä. Sen tekemisestä ansaitsee rangaistuksen ja sen jättämisestä ansaitee palkkion. 

 

Esimerkkejä kielletyistä teoista ovat: aviorikos tai avioliiton ulkopuoliset suhteet (zina), korko (riba), alkoholin juominen, parran pois ajaminen ja auran paljastaminen Allahin lain vastaisesti. 

 

Me emme päätä mikä on sallittua ja mikä kiellettyä

 

Meidän tehtävämme ei ole päättää, mikä on Allahin uskonnossa sallittua tai kiellettyä. Allah on asettanut selkeät rajat muslimeille ja seuraamme kouluttautuneita oppineita niissä asioissa, joista löytyy vahvojen todisteiden pohjalta mielipide-eroja. 

 

On vakava rikkomus sallia jokin asia, joka on kenties kiellettyä Allahin edessä ja samalla tavalla myös kieltää jokin asia uskonnossa, joka on kenties sallittua Allahin edessä. Uskon ja epäuskon vapaus on oma asiansa (jokaisella on vapaus uskoa tai epäuskoa), mutta Jumalan uskonnosta valheellinen väittäminen on selkeästi kiellettyä. 

 

Allah sanoo: 

 

“Ja kun kielenne ovat taipuvaisia valheisiin, niin älkää sanoko: ‘Tämä on sallittua ja tämä kiellettyä (ilman tietoa)’, sepittääksenne valheita Jumalasta. Totisesti, niillä ei ole menestystä, jotka Jumalasta valheita sepittävät.” (6:116)

 

Uskonnollisista asioista riiteleminen ja väitteleminen

 

Profeetan ﷺ seuralainen Malik ibn Anas kommentoi aihetta sanoien:

 

“Väittelyt ja riitelyt pyhästä tiedosta aiheuttavat tiedon valon hiipumaan miehen sydämmessä. Väittely pyhästä tiedosta aiheuttaa sydämmen kovettumaan ja synnyttämään vihaa.”

( Jaami’ al-‘Uluum wal-Hikam 1/248)

 

Ibn Rajab kommentoi tätä aihetta sanoen: “Hurskaiden edeltäjien ja imaamejen pidättäytyminen liialliselta väittelyltä ei ollut heidän tietämättömyyden tai kykenemättömyyden ansiosta. Pikemminkin, he olivat hiljaisia heidän tiedonsa ansiosta ja heidän pelkonsa ansiosta, jota he omasivat Allahia kohtaan. Nuo, jotka tulivat heidän jälkeen ja puhuivat paljon syventyen kiistanaiheisiin eivät tehneet tätä siksi, että heillä olisi enemmän tietoa. He toimivat näin, sillä heillä oli rakkautta puhumista kohtaan ja heillä oli puutteita huolellisuudessa.“

(Fadl al-‘Ilm 1/4)

 

 

 

 

Kaikki menestys tulee vain Allahilta ja Allah tietää parhaiten.