




Hyvän olettaminen toisesta muslimista on pakollista jokaiselle muslimille ja huonot oletukset ovat sydämen sairauksia ja pahimmassa tapauksessa syntiä.
يَـٰٓأَيُّهَا ٱلَّذِينَ ءَامَنُوا۟ ٱجْتَنِبُوا۟ كَثِيرًۭا مِّنَ ٱلظَّنِّ إِنَّ بَعْضَ ٱلظَّنِّ إِثْمٌۭ ۖ
”Oi te, jotka uskotte, välttäkää monia oletuksia (eli huonon olettamista), sillä totisesti jotkut oletukset ovat syntiä.”
(49:12)
Umar ibn al-Khattab sanoi:
لَا يَحِلُّ لِامْرِئٍ مُسْلِمٍ سَمِعَ مِنْ أَخِيهِ كَلِمَةً أَنْ يَظُنَّ بِهَا سُوءًا وَهُوَ يَجِدُ لَهَا فِي شَيْءٍ مِنَ الْخَيْرِ مَصْدَرًا
“Muslimin, joka kuule veljeltään sanan, ei ole sallittua olettaa pahaa hänestä, jos hän löytää jotain hyvää siitä.”
(al-Tamhīd 18/20)
Al-Bayhaqi raportoi, että Ja’far ibn Muhammad sanoi:
إِذَا بَلَغَكَ عَنْ أَخِيكَ الشَّيْءُ تُنْكِرُهُ فَالْتَمِسْ لَهُ عُذْرًا وَاحِدًا إِلَى سَبْعِينَ عُذْرًا فَإِنْ أَصَبْتَهُ وَإِلا قُلْ لَعَلَّ لَهُ عُذْرًا لا أَعْرِفُهُ
“Jos kuulet veljeltäsi jotain, mistä et pidä, keksi hänelle tekosyitä seitsemäänkummeneen sellaiseen asti (niin monta kuin on tarve). Jos et pysty siihen, niin sano: ‘Kentien hänellä on tekosyy, josta en tiedä.’”
(Shu’ab al-Imān 7853)
Vaikka hyvään neuvominen on pakollista islamissa, niin tämä ei tarkoita sitä, että katsoisimme alaspäin niitä, jotka suorittavat syntiä. Inhoamme syntiä, emme ihmistä. On totta, että joissain tapauksissa päätöksiä on tehtävä ihmisten ulkoisten syntien perusteella. Muslimi ei mene ääripäihin sen suhteen, että hän uskoisi uskon olevan jotain, mikä on vain sydämessä, sillä oppineet ovat yksimielisiä siitä, että usko on jotain, mikä näkyy ulospäin ihmisen teoissa.
قال الشافعي في كتاب الأم: وكان الإجماع من الصحابة، والتابعين من بعدهم ممن أدركنا: أن الإيمان قول وعمل ونية لا يجزئ واحد من الثلاثة عن الآخر
Shafi'i sanoi kirjassa Kitab ul-Umm: "Ja seuralaisten ja niiden, jotka seurasivat heitä, yksimielisyys (ijmaa’) oli, että usko on puhetta ja tekoja ja aikomus (ja usko sydämessä) ei riitä yksin kolmesta muusta.”
Tätä tukee lukuisat Koraanin ja sunnan tekstit. Päätöksiä on siis joskus tehtävä tuomiten ihmisten ulkoisia tekoja. Näihin päätöksiin kuuluu mm. neuvominen, opettajaksi tai läheisimmäksi ystäväksi valitseminen, luotettavana henkilönä pitäminen ja esimerkiksi auktoriteettiseen asemaan toisen ihmisen asettaminen. Ei ole mitään vikaa harkita haitallisia seurauksia, joihin ulkoisesti syntisen ihmisen valitseminen johtaisi ja tämä on jotain, mitä jopa seuralaisten ja varhaisajan muslimien aikana tehtiin. Esimerkiksi hadiithien luokittelemisessa ja hyväksymisessä oli tehtävä päätös, että jos henkilö teki julkisesti syntiä tai tunnettiin valehtelijana, niin häntä ei hyväksytty raportoijaksi ja hadithille ei voitu antaa autenttista (sahih) luokitelmaa.
Umar ibn al-Khattab sanoi:
إِنَّ أُنَاسًا كَانُوا يُؤْخَذُونَ بِالْوَحْيِ فِي عَهْدِ رَسُولِ اللَّهِ صَلَّى اللَّهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ وَإِنَّ الْوَحْيَ قَدْ انْقَطَعَ وَإِنَّمَا نَأْخُذُكُمْ الْآنَ بِمَا ظَهَرَ لَنَا مِنْ أَعْمَالِكُمْ فَمَنْ أَظْهَرَ لَنَا خَيْرًا أَمِنَّاهُ وَقَرَّبْنَاهُ وَلَيْسَ إِلَيْنَا مِنْ سَرِيرَتِهِ شَيْءٌ اللَّهُ يُحَاسِبُهُ فِي سَرِيرَتِهِ وَمَنْ أَظْهَرَ لَنَا سُوءًا لَمْ نَأْمَنْهُ وَلَمْ نُصَدِّقْهُ وَإِنْ قَالَ إِنَّ سَرِيرَتَهُ حَسَنَةٌ
“Totisesti, ihmisiä tuomittiin ilmoituksen mukaisesti profeetan ﷺ aikana ja nyt ilmoitus on loppunut. Me tuomitsemme nyt vain sen mukaan, mitä esiintyy ulkoisesti teidän teoissanne. Kuka ikinä näyttää hyvää, me luotamme häneen ja otamme hänet lähelle. Ei ole meidän asiamme tuomita mitään hänen sisäisistä salaisuuksistaan. Allah tulee pitämään hänet vastuussa hänen sisäisistä salaisuuksistaan. Kuka ikinä näyttää meille pahuutta, me emme tule koskaan luottamaan häneen (luottamuksellisissa ja vastuullisissa asioissa) tai uskomaan häneen, vaikka hän sanoisi, että hänen aikomuksensa on hyvä.”
(Sahih al-Bukhari 264)
Ei siis ole mitään vikaa valikoida ihmisiä tiettyihin asemiin heidän ulkoisen käytöksensä perusteella. Tässä on kuitenkin oltava varovainen, eikä ensimmäisen todisteen perusteella leimata ihmistä syntiseksi tai harhassa olevaksi, vaan pahan määrää on punnittava ja ensin tarkistettava, että onko henkilöllä mahdollisesti vain jokin tekosyy teolleen, kuten tietämättömyys, inhimillinen virhe tai jokin Sharian sallima syy. On myös tutkitta ensin, että onko tämä kyseinen virhe hyvin vakava asia, jota henkilö tekee.
Kaikissa tapauksissa hyvän olettaminen silti laitetaan käytäntöön, vaikka selkeästi syntistä ei voisi valita vaikka omaksi uskonnon opettajaksi tai läheisimmäksi ystäväksi. Emme salli itsemme ajatella, että tämä muslimi olisi varmasti helvetissä, eikä tule koskaan saamaan anteeksi. Toivomme hänelle hyvää ja oletamme hänen tekevän salaisia palvontatekoja ja katumusta enemmän kuin me. Kenties hän ei heti ottanut neuvoa vastaan, mutta yön aikana Allah kääntää hänen sydämmensä. Kenties seuraavalla kerralla kuin näen henkilön, niin hän on itkenyt yöllä katuen tekoaan Allahille. Pyydämme Allahia armahtamaan ja johdattamaan meitä itseämme sekä muita.
Al-Imām al-Ghazālī kirjoitti hyvän olettamisesta:
“Totuushan on, että sinun pitäisi pitää kaikkia näkemiäsi ihmisiä parempina kuin sinä ja väheksyä itseäsi (ei kuitenkaan mielenterveydellisesti haitallisella ja halveksivalla tavalla).
Jos siis näet lapsen, sano: 'Hän ei ole ollut tottelematon Jumalalle, kun taas itse olen tehnyt syntiä. Hän on siis ilman muuta parempi kuin minä.'
Kun näet vanhuksen, sano: 'Tämäkin on minua parempi, koska on palvonut Jumalaa minua kauemmin.'
Nähdessäsi oppineen, sano: 'Hänelle on annettu sellaista, mitä minulle ei ole annettu. Hän on saavuttanut jotain, mitä minä en ole, ja tietää, mitä minä en tiedä. Kuinka siis voisinkaan olla kuin hän?'
Jos näkemäsi henkilö on tietämätön, sano: 'Tämä on ollut Jumalalle tottelematon koska ei tiedä, kun taas itse olen tehnyt syntiä, vaikka tiedän vallan hyvin. Jumalalla on siis suurempi syy rangaista minua kuin häntä, enkä voi tietää, millainen loppu kullakin meistä on.'
Jos taas näet epäuskovan, sano silloinkin: 'En voi tietää. Ehkäpä hänestä tulee muslimi ja hän kuolee tehdessään mitä parhaimpia tekoja. Voi olla, että uskon takia hänet vedetään syntien seasta puhtaana kuin hius taikinasta. Itseni Jumala saattaa johtaa harhaan niin, että hylkään uskon ja kohtaan mitä pahimman lopun. Voi siis olla, että hän on huomenna Jumalaa lähellä ja minä en.'
(Al-Imām al-Ghazālī, Bidāyat al-Hidāya)
Meidän tehtävämme on yksinkertaisesti neuvoa muita, olettaa samallaa hyvää ja heidän vastuullaan on ottaa tietoa vastaan. Ehkä he eivät tienneet asiasta tai kentien kyseessä on jokin väärinymmärrys, väärä oletus, hyvä syy taustalla tai inhimillinen vahinko.
Profeetta ﷺ kielsi meitä katsomasta muita ihmisiä alaspäin. Osa ylimielisyyttä on ajatella toisten olevan huonompi kuin sinä, vaikka tosiasiassa Allah voi vaihtaa henkilön tilan silmänräpäyksessä ja joskus toinen henkilö voi olla Allahin edessä jopa parempi kuin sinä, kuten Al-Ghazaali mainitsi. Meidän tulisi muutenkin olla aina kiitollisia jos saamme johdatusta Allahilta, eikä olettaa sen olevan jotain, mitä olemme itse hyveellisyydestämme ansainneet.
Abu Huraira raportoi, että profeetta ﷺ sanoi:
الْمُسْلِمُ أَخُو الْمُسْلِمِ لاَ يَظْلِمُهُ وَلاَ يَخْذُلُهُ وَلاَ يَحْقِرُهُ. التَّقْوَى هَا هُنَا
Muslimi on toisen muslimin veli. Hän ei tee vääryyttä tälle, eikä hän häpäise tätä tai katso häntä alaspäin. Hurskaus on täällä.”
Silloin profeetta ﷺ osoitti rintaansa kolmesti ja jatkoi:
بِحَسْبِ امْرِئٍ مِنْ الشَّرِّ أَنْ يَحْقِرَ أَخَاهُ الْمُسْلِمَ كُلُّ الْمُسْلِمِ عَلَى الْمُسْلِمِ حَرَامٌ دَمُهُ وَمَالُهُ وَعِرْضُهُ
“On tarpeeksi paha, että muslimi katsoo veljeään alaspäin. Kaikki muslimissa on toiselle muslimille pyhää (eli kiellettyä loukata tai satuttaa): hänen henkensä, hänen omaisuutensa ja hänen kunniansa.”
Toisessa raportissa profeetta ﷺ sanoi:
إِيَّاكُمْ وَالظَّنَّ، فَإِنَّ الظَّنَّ أَكْذَبُ الْحَدِيثِ، وَلاَ تَحَسَّسُوا، وَلاَ تَجَسَّسُوا، وَلاَ تَنَاجَشُوا، وَلاَ تَحَاسَدُوا، وَلاَ تَبَاغَضُوا، وَلاَ تَدَابَرُوا، وَكُونُوا عِبَادَ اللَّهِ إِخْوَانًا
“Olkaa varuillanne toistenne epäilemisestä, sillä epäileminen on valheellisinta puheesta . Älkää etsikö toistenne vikoja, vakoilko toisianne, keinotekoisesti korottako hintoja (joillekin teistä), olko kateellisia toisillenne, vihatko toisianne ja älkää kääntykö pois toisistanne. Olkaa sen sijaan - Allahin palvelijat - veljiä.”
(Muslim 2564, Bukhari 6066)
Toisessa hadiithissa profeetta ﷺ sanoi:
لَا يَدْخُلُ الْجَنَّةَ مَنْ كَانَ فِي قَلْبِهِ مِثْقَالُ ذَرَّةٍ مِنْ كِبْرٍ
“Kukaan, jolla on siemenenkin verran ylpeyttä, ei tule astumaan paratiisiin.”
Eräs mies sanoi tähän: ”Mutta mies pitää siitä, että hänellä on hienot vaatteet ja kengät.”
Profeetta ﷺ sanoi:
إِنَّ اللَّهَ جَمِيلٌ يُحِبُّ الْجَمَالَ الْكِبْرُ بَطَرُ الْحَقِّ وَغَمْطُ النَّاسِ
”Totisesti, Allah on kaunis ja Hän rakastaa kauneutta. Ylpeys on sitä, että kieltää totuuden ja katsoo alaspäin muita ihmisiä.”
(Sahih Muslim 91)
Hyvän olettaminen ja toisista hyvän ajatteleminen on siis pakollista jokaiselle muslimille.
Myös Hasan al-Basri sanoi:
"Nöyryys on sitä, ettet läde talostasi ilman, että katsot jokaisen muun muslimin, jonka tapaat, olevan hyveellisempi kuin sinä."
(Al-Iimaan, 152)
Lue myös "Hyvään käskemisen ja pahan kieltämisen tärkeys islamissa":
Lue myös toisesta ihmisestä varoittamisen rajoista tekstistä "Puhu hyvää tai pysy vaiti":
https://islaminusko.fi/Puhu-hyv%C3%A4%C3%A4-tai-pysy-vaiti#wbb1
Allah tehköön meistä kaikista nöyriä ja vilpittömiä. Helpottakoon Hän meille neuvon vastaanottamista ja johdattakoon Hän meitä kaikkia oikealle tielle.
Kaikki menestys tulee Allahilta ja Allah tietää parhaiten.





© 2021 Asiya Rosa, islaminusko.fi Sisältöä saa jakaa ja kopioida ei-kaupallisiin sekä voittoa tavoittelemattomiin tarkoituksiin. Kaikki käännökset ovat suuntaa antavia, joten huomioithan sen opiskellessasi uskontoa.
Mikäli löydät jostain tekstistä virheen, niin ilmoitathan asiasta heti meille: info.islaminusko@gmail.com . Jos haluat käyttää tekstejä kaupallisessa painossa, niin kysythän siitä erikseen.

