< Takaisin

Islamin kanta orjuuteen

 

 

Amerikan ja Euroopan historian harjoittama orjuus on täysin kiellettyä islamissa ja sama koskee joissakin maissa harjoitettuja orjuuden ja alistamisen muotoja. Islamilaisissa teksteissä mainittu orjuus on erilaista orjuutta kuin se, mitä meillä tulee ensimmäisenä mieleen sanasta “orja”. 

 

Islamin lain mukaista orjuutta ei ole enää olemassa ja sitä sallitun kaltaista "orjuutta" ei ollut enää edes Ibn Hajar al-Haytamin raporttien mukaan hänen aikana ja hän eli 1500-luvulla.

 

Tämä on siksi, että islamissa rohkaistaan niin paljon orjien vapauttamiseen ja laillisesti henkilö voi tulla vain orjaksi, jos hän on muslimien valtioon hyökänneen ei-muslimikansan kansalaisista tai petoksella sodanjulistaneen ei-muslimivaltion kansalaisista, jotka muslimit päätyvät voittaa ja täten kerätä hyökkääjistä sotavankeja. Tämän jälkeen orjaksi voi syntyä, jos orja saa lapsen paitsi, jos orja menee naimisiin omistajansa kanssa tai tekee as-sirrin, eli avioliiton kaltaisen sopimuksen. 

 

Jokaisen sodan yhteydessä ei kuitenkaan suositella orjien ottamista. Tämä ei ollut jotain, mitä profeetta ﷺ teki aina, riippuen uhan määrästä. Jos oli varmassa tiedossa, että nuo muslimien päälle hyökänneet aikoisivat hyökätä uudestaan, niin lopputuloksena joko he tulisivat tappamaan muslimit tai muslimit ottavat heidät vangeiksi ja orjikseen pitäen heistä kuitenkin hyvää huolta, tarjoamalla heille saman elintason laadun kuin itselleen ja antaen heille inhimilliset oikeudet verrattuna niihin orjiin, joita mm. Amerikalla oli tapana ostaa ja ryöstää. 

 

Jos hyökkääjät kuitenkin hyväksyivät islamin, niin heidät vapautettiin, eikä heitä tullut ottaa orjiksi tai sotavangeiksi. Allah antaa näihin tapauksiin vaihtoehtoisesti myös maksua vastaan vapautuksen, mutta muslimijohtajan on parasta miettiä, onko lopputuloksena tällöin vain uusi yritys hyökätä muslimien kimppuun kulman takana? Tällöin vihollisten vapauttaminen olisi jokaisen mielestä suorastaan typerää ja ikään kuin oman haudan kaivamista ja sinne vapaaehtoisesti astumista ojentaen aseen suoraan viholliselle tietäen varman tuloksen. Profeetan ﷺ aikana muslimit kokivat vainoa, uhkaa, kidutusta, hyökkäyksiä ja rauhansopimusten pettämistä lähes joka suunnasta ja Allah suojeli heitä. Allah sanoi:

 

إِذْ جَآءُوكُم مِّن فَوْقِكُمْ وَمِنْ أَسْفَلَ مِنكُمْ وَإِذْ زَاغَتِ ٱلْأَبْصَـٰرُ وَبَلَغَتِ ٱلْقُلُوبُ ٱلْحَنَاجِرَ وَتَظُنُّونَ بِٱللَّهِ ٱلظُّنُونَا۠ 

“[Muistakaa] kun he tulivat luoksenne [eli hyökkäsivät muslimeihin] yläpuoleltanne ja alapuoleltanne [kun Banu Quraydha oli hyökkäämässä] ja kun teidän silmänne kasvoivat [pelosta] ja sydämet ylettyivät kurkkuihin [pelosta] ja te oletitte Allahista [erilaisia] oletuksia [ja Allah kuitenkin pelasti heidät]."

(33:10)

 

On inhimillistä siis miettiä vaihtoehtoja sen mukaan, mikä todellinen tilanne ja uhka on ja Koraani sisältääkin kaikkikattavana kirjana myös muslimivaltion puolustuslain. Islamin lain mukaan sallitusta sodasta voi lukea tästä:

https://islaminusko.fi/Mik%C3%A4-on-islamin-lain-mukaan-laillinen-sota#wbb1

 

On kuitenkin hyvä aina muistaa, että Koraanin yhteiskunnallisia lakeja ja rangaistuksia ei ole tavallisen muslimin sallittua laittaa käytäntöön ilman muslimijohtajan lupaa. On siis aina tärkeää olla ymmärtämättä lain käytäntöönpanoa väärin, vaikka Koraani onkin tehty luettavaksi jokaiselle. Silti Koraani määrää valtiota ja rangaistuksia koskevat lain vain muslimijohtajan oikeudeksi ehtojen kanssa. Kuten Ibn Muflih kirjoittaa:

 

تَحْرُمُ إقَامَةُ حَدٍّ إلَّا لِإِمَامٍ أَوْ نَائِبِهِ

 

“On kiellettyä toteuttaa laillisia rangaistuksia, ellei sen tee [laillinen] johtaja tai hänen nimetty sijaisensa.” 

 

(al-Furū’ wa Taṣḥīḥ al-Furū’ 10/29)

 

Myös islamin lain oppineet määrittelevät aiheen seuraavasti:

 

اتَّفَقَ الْفُقَهَاءُ عَلَى أَنَّهُ لاَ يُقِيمُ الْحَدَّ إلا الإمام أَوْ نَائِبُهُ وَذَلِكَ لِمَصْلَحَةِ الْعِبَادِ وَهِيَ صِيَانَةُ أَنْفُسِهِمْ وَأَمْوَالِهِمْ وَأَعْرَاضِهِمْ

 

“Juristit tulivat yksimielisyyteen siinä, että laillisia rangaistuksia ei tule laittaa käytäntöön, paitsi johtaja tai hänen sijaisensa. Se on palvelijoille parhaaksi ja se suojelee heidän elämiään, heidän omaisuuttaan ja heidän kunnioitaan.”

 

(al-Mawsū’at al-Fiqhīyah al-Kuwaytīyah 17/144)

 

Laillisissa rangaisuksissa on myös viisaus, sillä ne ovat keino suojella elämiä, kuten Allah sanoo:
 

وَلَكُمْ فِي الْقِصَاصِ حَيَاةٌ يَا أُولِي الْأَلْبَابِ لَعَلَّكُمْ تَتَّقُونَ

 

“Ja laillisissa rangaistuksissa teille on elämien pelastusta, oi ymmärryksen ihmiset, jotta olisistte hurskaita.” 

 

(2:179)

 

Ibn Al-Qayyim kommentoi lakiin liittyen:

 

فَكُلُّ مَسْأَلَةٍ خَرَجَتْ عَنْ الْعَدْلِ إلَى الْجَوْرِ وَعَنْ الرَّحْمَةِ إلَى ضِدِّهَا وَعَنْ الْمَصْلَحَةِ إلَى الْمَفْسَدَةِ وَعَنْ الْحِكْمَةِ إلَى الْبَعْثِ فَلَيْسَتْ مِنْ الشَّرِيعَةِ وَإِنْ أُدْخِلَتْ فِيهَا بِالتَّأْوِيلِ

 

“Jokainen asia, joka hylkää oikeudenmukaisuuden sortoa vastaan, armon julmuutta vastaan, hyödyn korruptiota vastaan ja viisauden typeryyttä vastaan, ei ole osa Shariaa vaikka se tuotaisiin siihen jollain tulkinnalla.”

 

(I’lām al-Muwaqqi’īn 3/11)

 

Shaykh al-Shanqiti, Allah olkoon armollinen hänelle, sanoi: 

 

“Kunnia olkoon Viisaimmalle, Kaikkitietävälle, joka sanoi:

 

وَتَمَّتْ كَلِمَتُ رَبِّكَ صِدْقًۭا وَعَدْلًۭا ۚ لَّا مُبَدِّلَ لِكَلِمَـٰتِهِۦ ۚ وَهُوَ ٱلسَّمِيعُ ٱلْعَلِيمُ 

 

‘Ja sinun Luojasi sana on täytetty totuudella ja oikeudenmukaisuudella. Kukaa ei voi muuttaa Hänen sanaansa ja Hän on Kaikkikuuleva ja Kaikkitietävä.’

(6:115)

 

‘Totuudella’ tarkoittaa, että se mitä Hän kertoo meille on totuutta ja ‘oikeudenmukaisuudella’ tarkoitetaan Hänen säädöksiään.

 

Epäilemättä, tämä oikeudenmukaisuus viittaa orjien [eli alunperin sotavankien] omistamiseen [oikeudenmukaisella tavalla] ja [kaikkiin] muihin Koraanin säädöksiin.

 

Kuinka moni ihminen kritisoi jotain järkevää, kun ongelma on heidän väärin ymmärtämisessään.” 

 

(Adwa al-Bayan, 3/389)

 

Suomen lain rangaistuksia ja kaikkia laillisia sanktioita ei voi jokainen kansalainen laittaa käytäntöön. Sama pätee Koraaniin. Eroava tekijä kuitenkin eri valtioiden lailla ja Koraanilla on se, että Koraanin laki on virheetön, sillä se on ihmiskunnan Kaikkitietävältä, Oikeudenmukaisimmalta ja Viisaimmalta Luojalta. Tätä lakia ja sen oikeudenmukaisuutta ja viisautta ei voi verrata mihinkään muuhun ihmisten tekemään lakiin, joka muuttuu vuodesta toiseen ja paikasta paikkaan. Meidän ajallamme harmillisesti yksikään maa ei kuitenkaan laita kaikkia Koraanin lakeja käytäntöön oikein, eli islamia ei voi etsiä minkään maan laillisesta järjestelmästä. Meidän tavallisten muslimin yllä on kuitenkin noudatettava johtjiamme käsivällisesti ja parantaa omat tekomme, jotta Allah voisi antaa meille menestystä, kuten Hän sanoo:

 

يَـٰٓأَيُّهَا ٱلَّذِينَ ءَامَنُوٓا۟ أَطِيعُوا۟ ٱللَّهَ وَأَطِيعُوا۟ ٱلرَّسُولَ وَأُو۟لِى ٱلْأَمْرِ مِنكُمْ ۖ 

 

“Oi te, jotka uskotte, totelkaa Allahia ja totelkaa sanansaattaja ja niitä, joilla on auktoriteetti teidän yllänne.” 

 

(4:59)

 

Ja Allahin sanansaattaja ﷺ, jota Allah määrää meidän totella yllä mainitussa jakeessa, sanoi:
 

السَّمْعُ وَالطَّاعَةُ حَقٌّ مَا لَمْ يُؤْمَرْ بِالْمَعْصِيَةِ فَإِذَا أُمِرَ بِمَعْصِيَةٍ فَلَا سَمْعَ وَلَا طَاعَةَ

 

“Johtajan kuuntelu ja noudattaminen on pakollista muslimille, tykkäisi hän siitä tai ei, kunhan häntä ei määrätä olemaan tottelematon Allahille. Jos häntä käsketään olemaan tottelematon Allahia kohtaan, ei ole [silloin tämän johtajan] kuuntelua eikä noudattamista.”

 

(Sahih Bukhari 2796)

 

Näissä piilee viisaus siitä, että ilman järjestelmällistä johtoa maailmassa olisi kaaosta, joten huononkin johtajan kuuntelu asioissa, jotka eivät riistä uskonnonvapautta on pienempi paha kuin seuraus siitä, että jokainen ottaisi ohjaimet itse käsiin, tai että eri ryhmät sortaisivat ympärillä olevia ihmisiään kaoottisesti. Tällainen tulkinta onkin jotain, mikä ajaa ihmiset ääripäihin ja uskontoa helposti syytetään, vaikka syy piilee ihmisten vapaissa tulkinnoissa, joka syntyy alkuperäisen kontekstin tietämättömyydestä.

 

Tämä tuo esille myös sen, että islamin opetus olisi syytä jättää muslimioppineille, eikä sallia opetusvaltaa julkisten koulujen opettajie, jotka ovat tietämättömiä aidoista lähteistä ja rohkaisevat oppilaitaan tulkitsemaan Koraania omalla tavallaan, aivan kuten he ovat tottuneet tekemään Raamatun suhteen, jonka lähdekriittisyyttä ei voi verrata Koraaniin ja sen kanssa säilyneisiin konteksteihin. Idea voi kuulostaa alkuun suvaitsevaisuudelta ja vapaudelta, mutta eteen tuleva ongelma tulee vastaan siinä, kun osaa jakeista määrätään tulkitsemaan alkuperäisen kontekstin mukaan ja osasta sanotaan, että "jokainen voi tulkita sen miten itse tahtoo" ja tämä on yksi extrimismin poluista, vaikka se ei johtaisi väkivaltaan. Olisi myös hyvin tekopyhää ajatella, että tahallisesti valikoisi osan alkuperäisestä kontekstista ja hylkäisi ne, joista ei vain itse pidä. Ja näin meille on syntynyt monta eri sektiä ja uskontoa.

 

Ja mitä tulee johtajien kuuntelemiseen, niin muistamme, että muslimien hyvinvointi on riippuvainen heidän omista teoistaan, kuten Allah sanoo:

 

‎وَعَدَ ٱللَّهُ ٱلَّذِينَ ءَامَنُوا۟ مِنكُمْ وَعَمِلُوا۟ ٱلصَّـٰلِحَـٰتِ لَيَسْتَخْلِفَنَّهُمْ فِى ٱلْأَرْضِ كَمَا ٱسْتَخْلَفَ ٱلَّذِينَ مِن قَبْلِهِمْ وَلَيُمَكِّنَنَّ لَهُمْ دِينَهُمُ ٱلَّذِى ٱرْتَضَىٰ لَهُمْ وَلَيُبَدِّلَنَّهُم مِّنۢ بَعْدِ خَوْفِهِمْ أَمْنًا ۚ يَعْبُدُونَنِى لَا يُشْرِكُونَ بِى شَيْـًٔا ۚ

”Allah on luvannut niille, jotka teidän joukostanne uskovat ja tekevät hurskaita tekoja [eli islamin mukaisia tekoja], että Hän tulee totisesti antamaan heille menestystä maan päällä. Kuten Hän antoi menestystä niille, jotka olivat ennen heitä. Ja totisesti, Hän tulee auttamaan heitä saavuttamaan heidän uskontonsa, jonka Hän on heille valinnut. Ja Hän tulee totisesti vaihtamaan heille pelon sijaan turvan, sillä he palvoivat Minua [Allahia], eivätkä liittäneet ketään rinnalleni.”

 

(24:55) 

 

Myös maallinen menestys tulee siis sen seurauksena, että emme liitä veraisia Allahin rinnalle ja suoritamme islamin mukaisia tekoja, kuten Allah sanoo:

 

ۗ إِنَّ ٱللَّهَ لَا يُغَيِّرُ مَا بِقَوْمٍ حَتَّىٰ يُغَيِّرُوا۟ مَا بِأَنفُسِهِمْ ۗ 

 

“Totisesti, Allah ei vaihda ihmisten tilaa, kunnes he vaihtavat sen, mitä on heidän sisällään.”

 

(13:11)

 

Ja tähän väliin on myös mainittava lyhyesti pahan kieltämisen ja hyvään kutsumisen tärkeys, jossa profeetta ﷺ sanoi:

 

مَثَلُ الْقَائِمِ عَلَى حُدُودِ اللَّهِ وَالْوَاقِعِ فِيهَا كَمَثَلِ قَوْمٍ اسْتَهَمُوا عَلَى سَفِينَةٍ فَأَصَابَ بَعْضُهُمْ أَعْلَاهَا وَبَعْضُهُمْ أَسْفَلَهَا فَكَانَ الَّذِينَ فِي أَسْفَلِهَا إِذَا اسْتَقَوْا مِنْ الْمَاءِ مَرُّواعَلَى مَنْ فَوْقَهُمْ فَقَالُوا لَوْ أَنَّا خَرَقْنَا

 

فِي نَصِيبِنَا خَرْقًا وَلَمْ نُؤْذِ مَنْ فَوْقَنَا فَإِنْ يَتْرُكُوهُمْ وَمَا أَرَادُوا هَلَكُوا جَمِيعًا وَإِنْ أَخَذُوا عَلَى أَيْدِيهِمْ نَجَوْا وَنَجَوْا جَمِيعًا

 

”Niiden esimerkki, jotka kunnioittavat Allahin asettamia rajoja, ja niiden, jotka rikkovat niitä, on kuin ihmiset, jotka astuvat laivaan arpomisen jälkeen. Osa heistä asuvat laivan yläkannella ja osa sen pohjakerroksessa. Kun alakerroksessa olevat haluavat vettä, he käyvät yläkannella ja sanovat: ‘Jos me teemme reiän laivan pohjaan, emme satuta niitä, jotka ovat yläpuolellamme.’

 

Jos nuo, jotka ovat yläkannella sallivat heidän tehdä mitä he haluavat, niin nuo [alhaalla olevat] tulevat tuhoamaan heidät kaikki yhdessä. Jos he pidättävät heitä [tekemästä huonoja tekoja], he tulevat kaikki pelastetuiksi yhdessä.”

 

(Sahih Al-Bukhari 2361)

 

Toisessa raportissa Umm Salamah, profeetan ﷺ vaimo sanoi: “Kuulin Jumalan sanansaattajan ﷺ sanovan: 

 

إِذَا ظَهَرَتِ الْمَعَاصِي فِي أُمَّتِي عَمَّهُمُ اللهُ بِعَذَابٍ مِنْ عِنْدِه

 

“Kun synnit tulevat julkisiksi ummassani, niin Allah tulee asettamaan rangaistuksen heidän ylleen [joka on] Häneltä [eli Allahilta]." 

 

Sanoin: “Oi Jumalan sanansaattaja, tulevatko hurskaat ihmiset olemaan heidän joukossaan? Ja hän ﷺ sanoi: 

 

بَلَى

 

“Kyllä.

 

(Raportoinut Ahmad 26056, sahih al-Albaanin mukaan)

 

Syy tälle on se, että he eivät koskaan kieltäneet pahaa, jota muut tekivät.
 

 

 

Mitä tulee sotavankeihin ja orjiin, niin heidän suhteen oikeudenmukainen käytös on pakollista. Jos muslimien sotavankien tilannetta ja oikeuksia vertaa muiden sotavankien ja orjien tilanteeseen, niin näitä kahta ei voi edes verrata toisiinsa. Täytyy myös muistaa aikaisemmin mainittu rajallinen tapa, josta laillista orjuutta aiheutuisi, jos muslimijohtaja päättää sen olevan turvallisempi päätös kuin vaihtoehto vapauttaa sotavangit, jonka Allah salli sanoen:  

 

فَإِمَّا مَنًّۢا بَعْدُ وَإِمَّا فِدَآءً حَتَّىٰ تَضَعَ ٱلْحَرْبُ أَوْزَارَهَا ۚ 

 

“Sitten joko vapauttakaa heidät [ilman maksua armostanne] tai maksua vastaan, kunnes sota laskee alas sen kuorman [eli loppuu].”

 

(47:4)

 

Badrin taistelussa profeetta ﷺ hyväksyi vastineeksi palkkiota muslimijoukoille sotilaiden vapauttamisesta. Mekan valloittamisen jälkeen hän ﷺ armahti kaikki polyteistit ja antoi heidän olla, sillä muslimit olivat niin vahvoja, että heitä ei uhannut enää polyteistit. Vaikka polyteistien mielessä olisi ilkivaltaisia toiveita, niin heidän ei ollut enää mahdollista laittaa niitä käytäntöön. Ja tietenkin profeetta ﷺ armahti heidät myös siksi, että profeettamme ﷺ oli armollinen.

 

Emme siis voi sanoa, että islam olisi innokas orjuuttamaan ihmisiä, vaan tämä on jotain sallittua mm. sen takia, että se tapahtuu pahan poistamisen vuoksi, joka saattaisi olla myöhemmin uhka valtiolle. Täten, orjat eivät ole muslimeja, elleivät he myöhemmin palaa islamiin ja toista muslimia ei ole sallittua ottaa orjaksi sodassa. Orjuudessa on islamissa ehtoja ja monta mahdollisuutta myös päästä vapaaksi.

 

Jos orja osoittautuu hyväkäytöksiseksi henkilöksi, joka välttää pahaa, eikä vaikuta olevan uhka muslimeille, niin hänet on suositeltavaa (mustahabb) vapauttaa. Allah sanoo:

 

ۗ وَٱلَّذِينَ يَبْتَغُونَ ٱلْكِتَـٰبَ مِمَّا مَلَكَتْ أَيْمَـٰنُكُمْ فَكَاتِبُوهُمْ إِنْ عَلِمْتُمْ فِيهِمْ خَيْرًۭا ۖ وَءَاتُوهُم مِّن مَّالِ ٱللَّهِ ٱلَّذِىٓ ءَاتَىٰكُمْ ۚ

“Ja nuo, jotka pyytävät kirjoitusta [mahdollista vapautumista varten] teidän oikeiden käsienne omistetuista [eli orjistanne], niin tee heidän kanssaan sopimus [eli niiden orjien, jotka haluavat ostaa vapautensa omistajiltaan molempien sopimaan hintaan], jos tiedätte heissä olevan hyvyyttä ja antakaa heille Allahin omaisuudesta, jota Hän on antanut teille.”

 

(24:33)

 

Eräs uskoton mies nimeltään Gustave le Bon kirjoitti muslimien orjuudessa sanoen: 

 

“Mihin vilpittömästi uskon on, että orjuus muslimien joukossa on parempaa kuin orjuus keidenkään muiden ihmisten joukossa ja, että idässä olevien orjien tilanne on parempi kuin niiden, jotka ovat Euroopassa ja, että idässä olevat orjat ovat osa perhettä. Orjat, jotka halusivat vapautuksen, pystyivät tulla vapautetuiksi ilmaisemalla toiveensa. Mutta silti, he eivät turvautuneet tämän oikeuden käyttämiseen."

 

(Hadarat al-‘Arab, sivut 459-460) 

 

Islamissa orjialle on annettava katto pään päälle ja tarjota samaa ruokaa, mitä omistaja syö ja heitä on määrätty kohtelemaan hyvin, eteenkin naisia ja lapsia. Profeetta ﷺ sanoi:

 

هُمْ إِخْوَانُكُمْ، جَعَلَهُمُ اللَّهُ تَحْتَ أَيْدِيكُمْ، فَمَنْ جَعَلَ اللَّهُ أَخَاهُ تَحْتَ يَدِهِ فَلْيُطْعِمْهُ مِمَّا يَأْكُلُ، وَلْيُلْبِسْهُ مِمَّا يَلْبَسُ، وَلاَ يُكَلِّفُهُ مِنَ الْعَمَلِ مَا يَغْلِبُهُ، فَإِنْ كَلَّفَهُ مَا يَغْلِبُهُ فَلْيُعِنْهُ عَلَيْهِ 

“He [orjat] ovat teidän veljiänne [ja siskojanne ilmisyydessä] ja Allah on laittanut heidät teidän käsienne alle, joten veljeä [ja siskoa], joka on Allahin laittaman käden alla, tulisi ruokkia siitä, mitä hän [omistaja] syö ja häntä tulee vaatettaa siitä, mitä hän [omistaja] pukee ja häntä [palvelijaa] ei tule pyytää tehdä mitään, mitä hän ei kykene tehdä. Ja jos häntä pyydetään tehdä hankala tehtävä, hänen [omistajan] tulisi auttaa häntä [palvelijaa].” 

 

(Sahih al-Bukhari 6050)

 

Profeetta ﷺ myös sanoi:

 

أَطْعِمُوهُمْ مِمَّا تَأْكُلُونَ وَأَلْبِسُوهُمْ مِنْ لَبُوسِكُمْ وَلاَ تُعَذِّبُوا خَلْقَ اللهِ عَزَّ وَجَلَّ

 

“Ruokkikaa heitä samasta ruuasta, mitä te syötte ja vaatettakaa heidät vaatteistanne, mitä puette ja älkää kiduttako Allahin, Mahtavimman ja Suurimman, luomaa.”

 

(Al-Adab Al-Mufrad 188, sahih Al-Albanin mukaan)

 

Ja Abu Bakr raportoi profeetan ﷺ sanoneen: 

 

لَا يَدْخُلُ الْجَنَّةَ سَيِّئُ الْمَلَكَةِ

“Ilkeä/paha [orjan] omistaja ei tule astumaan paratiisiin.” 

 

(Sunan al-Tirmidhī 1946, hasan al-Albaanin mukaan)

 

Ja hän ﷺ sanoi:

 

 إِنَّ اللَّهَ يُعَذِّبُ الَّذِينَ يُعَذِّبُونَ النَّاسَ فِي الدُّنْيَا

“Totisesti, Allah tulee kiduttamaan niitä, jotka kiduttavat tässä maailmassa.” 

 

(Sahih Muslim 2613)

 

Orjien hyvä kohtelu on niin tärkeää, että profeetta ﷺ muistutti orjien hyvästä kohtelusta kuolinvuoteellaa sanoen:

 

 اتَّقُوا اللَّهَ فِيمَا مَلَكَتْ أَيْمَانُكُمْ 

 

“Pelätkää Allahia niiden suhteen [eli kohdelkaa heitä hyvin tai Allah tulee rankaisemaan teitä], jotka teidän oikeat kätenne omistavat [eli orjat].” 

 

(Sunan Abi Dawud 5156, sahih al-Albaanin mukaan)

 

Profeetan ﷺ seuralaiset eivät hyväksyneet pienintäkään epäkunnioitusta koskien orjiin. Umarin ollessa muslimien johtaja, hän näki eräiden miesten orjien seisovan sillä aikaa, kun omistajat söivät. Hän sanoi heille: “Miksi en näe teidän palvelijoitanne syömässä kanssanne? Ettekö te pidä heistä?” Mies vastasi sanoen: “Ei, kautta Allahin, oi uskovien johtaja, vaan me olemme etusijalla heihin nähden.” Umar suuttui ja sanoi:

 

ما لقومٍ يستأثرون على خُدَّامهم فَعَلَ الله تعالى بهم وفَعَلَ

 

“Mikä ihmisiä vaivaa, jotka suosivat itseään heidän palvelijoidensa ylle?! Allah, Korkein, tulee käsittelemään teidän asianne ja sillä se on tehty!”

 

(Musnad al-Fārūq 582)

 

Jos orjaa satuttaa väkivaltaisesti, niin korvauksena omistajan on vapautettava orja. Profeetta ﷺ sanoi: 

 

مَنْ ضَرَبَ غُلَامًا لَهُ حَدًّا لَمْ يَأْتِهِ أَوْ لَطَمَهُ فَإِنَّ كَفَّارَتَهُ أَنْ يُعْتِقَهُ

 

“Hänen, joka lyö orjaa, jolla oli raja, johon hän ei mennyt, tai iskee häntä, tulee synnin sovituksena vapauttaa hänet.”

 

(Sahih Muslim 1657) 

 

Malik raportoi:

 

أَنَّ عُمَرَ بْنَ الْخَطَّابِ رضي الله عنه أَتَتْهُ وَلِيدَةٌ قَدْ ضَرَبَهَا سَيِّدُهَا بِنَارٍ أَوْ أَصَابَهَا بِهَا فَأَعْتَقَهَا

 

"Umar ibn al-Khattabille, Allah olkoon tyytyväinen häneen, tuotiin orjanainen, jota hänen omistajansa oli lyönyt kuumalla palalla rautaa, joka oli vaurioittanut tätä, joten hän määräsi hänen [omistajan] vapauttaa hänet [orjan].”

 

(al-Muwaṭṭa’ 2/403)

 

Al-Shawkani kommentoi tätä sanoien: 

 

ذَهَبَ مَالِكٌ وَالْأَوْزَاعِيُّ وَاللَّيْثُ إلَى عِتْقِ الْعَبْدِ بِذَلِكَ وَيَكُونُ وَلَاؤُهُ لَهُ وَيُعَاقِبُهُ السُّلْطَانُ عَلَى فِعْلِهِ

 

"Malik, Al-Awza’i, ja Al-Layth olivat sitä mietlä, että orja tulee vapauttaa väkivallasta ja hän saa lojaalin perinnön ja auktoriteetit rankaisevat omistajaa teostaan.”

 

(Nayl al-Awṭār 6/101)

 

Moni ulkopuolinen tietämätön, joka ei tunne Koraania tai sunnaa niiden oikeista lähteistä saattaa myös ymmärtää väärin orjanaisiin liittyvän as-sirr -käsitteen. 

 

Tavallisesti muslimimies ei saa mennä naimisiin muiden kuin kirjan ihmisten kanssa. As-Sirr on laillinen sopimus jonka avulla orjan omistaja voi tehdä avioliiton kaltaisen sopimuksen orjanaisen kanssa, tavoitellen nostaa tämän sosiaalista asemaansa. 

 

As-Sirr itsestään liitetään arabian klassisessa kielessä sanaan avioliitto (an-nikaah), kuten ennen vanhaa käytettyjen sanojen tarkoituksien määritelmä kertoo meille sanasta:

 

كَمَا قَالُوا سُرِّيَّةٌ والأَصل مِنَ السِّر وَهُوَ النِّكَاحُ

 

“Kuten, kun he sanovat ‘as-Surrijjah’, niin juuri on sanasta ‘as-Sirr’, joka on avioliitto (an-Nikaah).”

 

(Lisān al-‘Arab 4/304)

 

Allah rohkaisee yleisesti naimisiin menemistä ja myös orjien kanssa naimisiin menemistä Koraanin luvussa 24, jakeessa 32 ja myös profeettamme ﷺ rohkaisi miehiä valitsemaan sopiva kumppani itselleen orjistaan, jos tälläinen löytyisi. Jos orja ei kuitenkaan ole sopiva omistajalleen, niin häntä on kielletty kiduttaa tätä, vaan sen sijaan määrätty myymään silloin toiselle omistajalle. 

 

Abu Dharr raportoi, että profeetta ﷺ sanoi:

 

وَمَنْ لَمْ يُلَائِمْكُمْ مِنْهُمْ فَبِيعُوهُ وَلَا تُعَذِّبُوا خَلْقَ اللَّهِ

 

“Ja kuka ikinä orjienne joukosta ei ole sopiva [teille], niin myykää heidät ja älkää kiduttako Allahin luomaa.”

 

(Sunan Abī Dāwūd 5161, sahih al-Albaanin mukaan)

 

Rajut väärin ymmärtäjät saattavat ajatella tämän olevan muslimimiehen oikeus raiskata orjansa, joka ei voisi olla kauempana totuutta. Tämä ajattelutapa ja harhassa oleva tulkinta, jonka voimme kumota jo pelkästään yllämainituilla todisteilla, jotka määräävät hyvyyteen, on kaukana totuutta.

 

Orjan raiskaaminen olis myös täysin islamin yleisen käskyn vastaista, jossa profeetta ﷺ sanoi:

 

لَا ضَرَرَ وَلَا ضِرَارَ مَنْ ضَارَّ ضَرَّهُ اللَّهُ وَمَنْ شَاقَّ شَقَّ اللَّهُ عَلَيْهِ

 

“Älä aiheuta harmia, äläkä vastaa harmilla. Kuka ikinä tekee harmia muille, Allah tulee tekemään harmia hänelle. Kuka ikinä on ankara muiden kanssa, Allah tulee olemaan ankara hänen kanssaan.” 

 

(al-Sunan al-Kubrá 11070, hasan al-Albaanin mukaan) 

 

Tämän pohjalta islamin juristit ovat laatineen yhden viidestä islamin lain keskeisimmistä periaatteista, joka on:

 

الضَّرَر يُزَال

 

“Harmi tulisi poistaa.” 

 

(al-Ashbāh wal-Naẓāʼir 1/7)

 

Koskien orjia profeetta ﷺ sanoi kaiken tämän lisäksi: 

 

اسْتَوْصُوا بِالأُسَارَى خَيْرًا

 

“Määrään teitä kohtelemaan sotevankejanne hyvin.”

 

(al-Mu’jam al-Kabīr 18444, hasan Al-Haythamin mukaan)

 

Ja erityisesti naisista profeetta ﷺ sanoi:

 

اسْتَوْصُوا بِالنِّسَاءِ خَيْرًا

 

“Määrään teitä kohtelemaan naisianne hyvin.” 

 

(Sahih al-Bukhari 3153)

 

Kuka selväjärkinen ihminen voisi siis miettiäkään raiskaamisen olevan hyvän kohtelun määräyksen mukaista?

 

Al-Nawawi kirjoitti islamin lakeihin pohjautuvan periaatteen sanoen:

 

فان كان يمكن جماعها من غير ضرر بها كان له ذلك وان كان لا يمكن جماعها الا بالاضرار بها لم يجز له جماعها

 

“Jos on mahdollista harrastaa [laillisessa suhteessa] yhdyntää ilman häneen kohdistuvaa harmia, niin näin voi tehdä. Jos yhdyntää ei ole mahdollista harrastaa hänen kanssaan [miehen ja laillisessa suhteessa olevan naisen kanssa] ilman, että häneen [naiseen] kohdistuu harmia, niin hänellä ei ole lupaa harrastaa yhdyntää hänen kanssaan.”

 

(al-Majmū’ Sharḥ al-Muhadhab 16/409)

 

Myös islamin suurimmista lain oppineista, ash-Shaafi’ii, sanoi yleisen lausunnon:

 

فَأَمَّا الْجِمَاعُ فَمَوْضِعُ تَلَذُّذٍ وَلَا يُجْبَرُ أَحَدٌ عَلَيْهِ

 

“Mitä tulee seksuaaliseen yhdyntään, sen tarkoitus on [molempien, myös naisen] tyydytyksen saavuttaminen ja ketään ei ole sallittua pakottaa siihen.”

 

(al-Umm 5/203)

 

Edes vaimoa ei saa pakotaa yhdyntään, vaikka monella tulee mieleen hadiith jossa enkelit kiroavat vaimon, joka kieltäytyy yhdynnästä, vaikka hadiithin oikea merkitys koskee ilman syytä tai kiusaksi kietäytymistä joidenkin motiivien tavoittamiseksi. Tämä ei kuitenkaan salli miehen raiskata vaimoaan, vaan vaihtoehtona on nimen omaan se, että nainen kietäytyy syystä tai enkelit kiroavat hänet. Ei se, että mikäli vaimo kieltäytyy, niin mies saisi raiskata hänet! Hadiithissä profeetta ﷺ nimittäin sanoi:

 

إِذَا دَعَا الرَّجُلُ امْرَأَتَهُ إِلَى فِرَاشِهِ فَأَبَتْ فَبَاتَ غَضْبَانَ عَلَيْهَا لَعَنَتْهَا الْمَلَائِكَةُ حَتَّى تُصْبِحَ

 

“Jos mies pyytää vaimoaan sänkyyn ja hän kieltäytyy [ilman syytä] ja hän [mies] viettää yönsä vihaisena hänelle, niin enkelit kiroavat häntä [vaimoa] aamuun asti.”

 

(Sahih al-Bukhari 3065)

 

On myös hyvä tietää, että kiroomisen määritelmästä on kirjattu: 

 

وَاللَّعْنُ الْإِبْعَادُ وَالطَّرْدُ مِنَ الْخَيْرِ

 

“Kiroaminen tarkoittaa hyvyydestä ja hyvästä karkoittamista.”

 

(Lisān al-‘Arab 13/387)

 

Sekä:

 

 اللعن هو الإبعادُ عن رحمةِ الله تعالى وما ندري ما يختم به لهذا الفاسقِ أو الكافر

 

“Kiroaminen on jonkun kauas laittaminen Allahin armosta ja me emme tiedä, mikä tämän synnin tekijän tai epäuskovaisen kohtalo on.”

 

(al-Adhkār lil-Nawawī 1/560)

 

Ei siis tarkoita sitä, että henkilö olisi helvetissä automaattisesti, vaan sitä, että jos hän ei ollut armollinen luomakunnalle, eli miehelleen, eli jos hänellä ei ollut syytä kieltäymiselle, niin enkelit pyytävät, että Allah poistaa vastineeksi kieltäytyjältä Allahin armoa.

 

Al-Buhuti kommentoi tätä hadiithia sanoen: 

 

 مَا لَمْ يُشْغِلْهَا عَنْ الْفَرَائِضِ أَوْ يَضُرُّهَا فَلَيْسَ لَهُ الِاسْتِمْتَاعُ بِهَا إذَنْ لِأَنَّ ذَلِكَ لَيْسَ مِنْ الْمُعَاشَرَةِ بِالْمَعْرُوفِ وَحَيْثُ لَمْ يَشْغَلْهَا عَنْ ذَلِكَ وَلَمْ يَضُرُّهَا فَلَهُ الِاسْتِمْتَاعُ

 

“Niin kauan kuin hän [mies] ei vie häntä [naista] kauas uskonnollisista velvollisuuksistaan tai satuta häntä [niin hän voi harrastaa yhdyntää vaimonsa kanssa]. Siinä tapauksessa hänen [miehen] ei ole sallittua nauttia hänestä, sillä se ei ole ‘kunnioittavasti heidän [naisten] kanssaan’ (4:19) elämistä [johon Allah määrää Koraanissa]. Jos hän [mies] ei vie häntä [naista] pois niistä velvollisuuksista, eikä aiheuta hänelle [naiselle] harmia, niin hänen on sallittua nauttia hänestä.”

 

(Kashāf al-Qinā’ 5/188)

 

Ja tietenkin myös se, että nainen nauttii kokemuksesta on tärkeää ja jopa jotain, mistä saa palkkiota, sillä profeetta ﷺ sanoi:

 

وَأَمْرٌ بِالْمَعْرُوفِ صَدَقَةٌ وَنَهْيٌ عَنْ مُنْكَرٍ صَدَقَةٌ وَفِي بُضْعِ أَحَدِكُمْ صَدَقَةٌ

 

“Ja se, että käsket hyvään on hyväntekeväisyyttä ja se, että kiellät pahan on hyväntekeväisyyttä ja teidän ja teidän vaimojenne välisessä yhdynnässä on hyväntekeväisyyttä.”

 

(Muslim 1006)

 

Ibn Hajar myös kommentoi kieltäytyvään naiseen koskevaa hadiithia sanoen:

 

وَأَمَّا حَدِيثُ الْبَابِ فَلَيْسَ فِيهِ إِلَّا أَنَّ الْمَلَائِكَةَ تَفْعَلُ ذَلِكَ وَلَا يَلْزَمُ مِنْهُ جَوَازُهُ عَلَى الْإِطْلَاقِ

 

“Mitä tulee tämän aiheen hadiithiin, niin siinä ei ole muuta kuin se, että enkelit tekevät sen [eli kiroavat naisen]. Tämä ei anna lupaa hänelle [miehelle] millään tavalla [raskata vaimoaan].”

 

(Fatḥ al-Bārī 4897)

 

Kerran eräs mies harrasti yhdyntää hänen vaimonsa orjan kanssa ja hänelle määrättiin tähän lain mukainen tuomio. Al-Nu’man, joka toimi tuomarina, sanoi tähän:

 

لَأَقْضِيَنَّ فِيهَا بِقَضَاءِ رَسُولِ اللَّهِ صَلَّى اللَّهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ لَئِنْ كَانَتْ أَحَلَّتْهَا لَهُ لَأَجْلِدَنَّهُ مِائَةً وَإِنْ لَمْ تَكُنْ أَحَلَّتْهَا لَهُ رَجَمْتُهُ

 

“Minä tuomitsen hänet Allahin sanansaattajan tuomiolla ﷺ. Jos hänen vaimonsa antoi luvan, niin piiskaan häntä sata kertaa. Jos hän ei antanut lupaa, niin kivitän hänet kuolemaan.” 

 

(Sunan al-Tirmidhī 1451, hasan Ibn Al-Qayyimin mukaan)

 

Pahimmassa tapauksessa orjan raiskaamisesta voi siis koitua kuolemanrangaistus, joka on myös yleinen raiskaamisen rangaistus, jos kyseessä on naimisissa oleva mies.

 

Raiskaus on yleisesti julminpien tekojen joukossa, joten islamin rangaistukset ovat myös julmuuden mukaiset Allahin, Viisaimma, tuomin mukaan. Kun taas suomessa raiskaaja saattaa olla vapaalla jalalla seuraavana päivänä, samoin kuin perheen ja perheen jäsenten mielenterveyden rikkonut aviorikkoja. 

 

Tämä muistuttaa meitä  myös siitä, että tilastollisesti muslmimaissa, joissa edes joitakin islamin lain mukaisia rangaistuksia toteutetaan, niin tapahtuu vähemmän rikollisuutta ja mm. puolison pettämistä. Tämä todistaa sen, että rangaistukset ovat itsessään määrätty yhteiskunnan suojana, sillä ne sisältävät vakavan pelotuksen.

 

Ibn al-Qayyim kommentoi aikaisemmin mainittua aihetta sanoen:

 

وَأَمَّا إذَا اسْتَكْرَهَهَا فَإِنَّ هَذَا مِنْ بَابِ الْمُثْلَةِ فَإِنَّ الْإِكْرَاهَ عَلَى الْوَطْءِ مُثْلَةٌ فَإِنَّ الْوَطْءَ يَجْرِي مَجْرَى الْجِنَايَةِ وَلِهَذَا لَا يَخْلُو عَنْ عُقْرٍ أَوْ عُقُوبَةٍ

 

“Ja mitä tulee siihen, että jos hän pakoitti hänet siihen, niin tämä on väkivallan muoto, sillä seksuaaliseen yhdyntään pakottaminen on väkivaltaa. Totisesti, tälläisen yhdynnän suorittaminen on rikos [islamin laissa], joten hän ei saa vapautusta sakkeelta tai lailliselta rangaistukselta.”

 

(I’lām al-Muwaqqi’īn 2/21)

 

Ja orjan pahoinpitelystä määräyksenä on myös vapauttaa hänet, kuten aiemmin käsittelimme tekstissä.

 

Tiivistettynä siis, islamissa sana “orja” ei tarkoita samaa asiaa kuin Amerikassa ja Euroopassa ja orjiaa ei voi laillisesti hankkia enää tänä päivänä ja Allah on kirjoittanut orjien poistumisen meidän aikoihimme mennessä Hänen Kaikkitietävällä Viisaudestaan, sillä orjien vapauttaminen on niin monessa tekstissä rohkaistua. 

 

Mikäli muslimien valtioon hyökättäisiin ja muslimit saavuttaisivat voiton, niin vihollisen kansan sotavangeille ratkaisuna voidaan uhkaavassa tilanteessa määrätä islamin mukaisia orjuusmuotoja sen sijaan, että ihmisiä vain vangittaisiin julmiin olosuhteisiin tai, että he saisivat kuolemantuomioita tai huonoa kohtelua. Orjat otetaan kuin omaksi perheeksi, joille tarjotaan samaa kuin itselle elin tason suhteen. Toinen vaihtoehto on myös maksua vastaan vapauttaa sotavangit tai muuten vain armahtaa heidät vapaaksi maksutta, mikäli se on tlanteeseen sopivaa.

 

Mies voi solmia as-Sirr -sopimuksen sopivan naisorjan kanssa, nostaakseen tämän asemaa yhteiskunnassa paremmaksi. Missään tilanteessa ei ole sallittua aiheuttaa haittaa, seksuaalista väkivaltaa tai kidutusta orjia kohtaan, olisivat he sitten miehiä tai naisia ja islamin mukaisista etiketeistä ja rajoista on pidettävä kiinni sekä kodissa että sen ulkopuolella. Nainen voi myös vaihtoehtoisesti solmia sopimuksen toisen kuin omistajansa kanssa. Kaikki yllä mainitut todisteet ja tekstit todistavat meille nämä kaikki säädökset ja totisesti, niissä on enemmän oikeudenmukaisuutta, hyvyyttä ja lemppeyttä kuin missään muussa laissa tai sodassa tänä päivänä.

 

 

 

 

Kaikki menestys tulee Allahilta ja Allah tietää parhaiten.