‹ Takaisin

Asiaa kasvohuivista siitä kysyvälle

 

Kasvohuivi on myös valinta

 

Oletus siitä, ettei kasvohuivin pukeminen voisi koskaan perustua naisen omaan vakaumukseen tai haluun vain siksi, että joissakin yhteyksissä, kulttuureissa ja paikoissa siihen pukeutuvia naisia saatetaan alistaa ja kohdella huonosti, on yleistävää, kapeakatseista ja yksipuolista ajattelua sekä puutteellista ja epäkriittistä arviointia.

 

On olemassa paljon naisia, jotka ovat kautta historian käyttäneet kasvohuivia omasta tahdostaan ja vakaumuksestaan. Siksi naisten käskeminen riisumaan kasvohuivi sillä perusteella, että jossakin päin maailmaa nimellisesti muslimienemmistöiset mutta todellisuudessa islamin vastaisesti toimivat kulttuurit kohtelevat musliminaisia alistavasti ja väkivaltaisesti, olisi sama kuin väittäisi, ettei nainen voi aidosti valita jotakin itse vain siksi, että sama asia on jossakin muualla pakotettu toiselle naiselle.

Naisen ei siis pitäisi joutua luopumaan omasta vakaumuksestaan siksi, että joku toinen nainen jossakin muualla ei ole saanut tehdä samaa valintaa vapaasti.

 

 

Muslimimaat ja kulttuurit eivät määritä islamia

 

Vain se, että jollakin on ollut huono kokemus oman kulttuurinsa tai perheensä kanssa, joiden tausta saattaa olla nimellisesti muslimi, ei tarkoita, että kyseessä olisi islamin opetusten mukainen käytäntö.

Harva tavallinen muslimi on islamin lainoppinut. Pikemminkin valtaosa muslimeista ei opiskele uskontoaan asianmukaisesti, minkä lisäksi monet ovat harhautuneet erilaisiin lohkoihin tai jopa omaksuneet joidenkin kulttuurien ja maiden arvojen määräämiä säädöksiä, joiden näkökulmasta uskontoa on alettu opettaa vääristyneellä tavalla jopa monissa muslimimaissa.

Vain harvat suhteessa muslimien lukumäärään seuraavat alkuperäistä uskonoppia ja lakia. Tämä vaikuttaa valtaviin määriin muslimitaustaisia ihmisiä ja yhteisöjä, eikä tästä syystä islamista voida oppia tai saada oikeaa tietoa pelkästään haastattelemalla erilaisia muslimeita.

 

Jos näin epäakateemisesti ja tuomitsevasti toimittaisiin minkä tahansa muun asian suhteen, tällaista lähestymistapaa ei hyväksyttäisi läheskään yhtä laajasti kuin muslimeihin liittyvissä asioissa. Kenties tämä johtuu siitä, että valtaosa muslimeista ei itse kykene edustamaan islamia oikealla tavalla. Islamia saatetaan myös opettaa lapsille virheellisesti ja sekoittaa omiin agendoihin sekä kulttuurisiin, islamin vastaisiin arvoihin. Tästä voi helposti seurata huonojen tapojen ja väärien uskomusten kierre, joka jatkuu sukupolvelta toiselle ja leviää laajasti yhteisössä. 

 

Kenties kyse on myös median länsimaisesta ja vastakkainasettelevasta näkökulmasta, sivistyksen puutteesta tai muslimeita vastaan suunnatusta propagandasta, jota levitetään monien medioiden kautta nykymaailmassa. Helposti unohdetaan se, että islam ja esimerkiksi tietynmaalaiset muslimitaustaiset ihmiset eivät välttämättä liity lainkaan toisiinsa. 

 

Tässä tekstissä ei syvennytä aiheeseen, joka koskee joitakin muslimimaita, jotka eivät todellisuudessa toimi islamin mukaisesti ”muslimimaa”-nimikkeestään huolimatta. Mediassa näitä maita, erityisesti Lähi-idän maita, sekä niiden politiikkaa ja kulttuureita pidetään kuitenkin jostain syystä islamin mallikuvina ja edustajina, mikä on akateemisesti päätöntä. On kummallista, miksi kristillisiä maita ei katsota samalla tavalla kristinuskon edustajiksi.

 

Islamia ei edusta mikään maa, kansa tai kulttuuri, eivätkä varsinkaan islamista harhautuneet lahkot. Islamia edustavat sen tekstit, joita tulee opiskella oikeissa konteksteissa, alkuperäisen ymmärryksen pohjalta ja kokonaisuutena, huomioiden myös korkeasti koulutetut lainoppineet, jotka ovat opiskelleet alkuperäisiä lähteitä. Suomen lakiakaan ei lähde tulkitsemaan kuka tahansa ilman asianmukaista asiantuntemusta.

 

Milloin media ymmärtää, etteivät muslimimaat, kulttuurit, uskonnosta harhautuneet tai uskonnon kontekstin selittämisen suhteen sooloilevat ”oppineet” tai ”imaamit” edusta islamia? Eivätkä sitä edusta edes oikealla tiellä olevat yksittäiset, korkeasti koulutetut oppineet, vaikka heidän tutkimustöitään hyödynnettäisiin. Kukaan heistäkään ei kykene olemaan täydellinen ja synnitön mallikuva, vaikka kyseessä olisi yksi hurskaimmista oppineista.

Tästä syystä joissakin muslimimaissa tapahtuvat asiat eivät kuulu niqabin käyttöä koskevaan keskusteluun, sillä emme asu niissä, ja aihe on tässä kontekstissa täysin eri asia.

 

Islamilla ei ole mitään tekemistä esimerkiksi sellaisen alistamisen kanssa, jota joku nimikkeeltään ”muslimiperheestä” tai ”muslimimaasta” tuleva, mutta sittemmin islamin jättänyt maahanmuuttajataustainen henkilö on voinut kokea. Tällaisia kokemuksia voivat olla esimerkiksi pakkoavioliitot, jotka ovat islamilaisissa teksteissä päivänselvästi kiellettyjä ja tuomittuja.

Tätä aihetta voi käsitellä erikseen ilman, että joidenkin maiden ja kulttuurien tapoja tai joidenkin miesten alistavaa käytöstä liitetään islamiin vain siksi, että kyseiset henkilöt ovat nimikkeeltään muslimeita tai lähtöisin ”muslimimaista”.

Harva kristittykään seuraa tai tuntee Raamattua, eikä valitettavasti myöskään moni muslimi ymmärrä tai opiskele uskontoaan syvällisesti. Joillakin voivat toki olla hallussa islamin yleiset perusasiat, kuten islamin viisi pilaria ja ”alhamdulillah”-ilmauksen käyttäminen, ja ulkoinen nimike tai vaatetus voi näyttää jollain tavalla islamilaiselta. Tämä ei kuitenkaan itsessään tarkoita, että henkilön kaikki teot, kulttuuriset tavat tai käsitykset vastaisivat islamin opetuksia.

 

 

Naisen itsemääräämisoikeus koskee myös kasvohuiviin pukeutumista

 

Kasvohuivin riisumisen käskeminen rikkoo naisen itsemääräämisoikeutta ja on samalla tavalla naisten pukeutumiseen puuttumista kuin sen käskeminen, jos sitä yritetään käyttää argumenttina sitä vastaan, että miksi sitä ei pitäisi sallia.

Se, että nainen – ja kyllä, myös moni akateemisesti kouluttautunut, naimaton kantasuomalainen – peittää itsensä julkisissa paikoissa, ei satuta ketään. Kenelläkään ei myöskään ole oikeutta vaatia, että nainen riisuu yksityisyyttään.

Todellisuudessa kasvohuivia vastustavan ideologian pohjana voi olla ihmisten aggressiivinen uteliaisuus ja halu puuttua muiden yksityisyyteen, nähdä kaikki kaikista, kontrolloida muita, vaikeus hyväksyä erilaisia näkemyksiä vapaudesta ja onnellisuudesta, ahdasmielisyys, huonot oletukset ja harmillisesti myös joissakin tapauksissa puhdas viha.

On kovin turhaa yrittää pakottaa kaikkia olemaan samaa mieltä ja näkemään kaiken juuri niin kuin itse näkee. Omaakin oloa helpottaa se, että hyväksyy todellisuuden: kaikki ovat erilaisia, eivätkä kaikki näe maailmaa tai oikeaa ja väärää samalla tavalla kuin sinä.

 

Tähän musliminaisen peittäytymisen vastaiseen ideologiaan ja taisteluun sisältyy myös pyrkimys saada tämä nainen ulottuvilleen ja tehdä hänestä saatavilla olemisen ja katseiden kohde, vaikka itsensä peittävä nainen ei itse asetu muiden silmien, uteliaisuuden ja tarkkailun kohteeksi.

Eräs kirjailija, Frantz Fanon, sanoi tähän yhteyteen paikkansa pitävän sitaatin: ”Tämä nainen, joka näkee tulematta itse nähdyksi, turhauttaa kolonisoijan.”

 

Ihmisen, eikä varsinkaan kenenkään naisen, tarvitse olla kaikkien saatavilla tai nähtävillä – varsinkaan vieraiden miesten, jotka saattavat hyvinkin seksualisoida hänet pelkän näkemänsä perusteella. Valitettavan moni mies unohtaa, että naisessa on muutakin arvoa.

 

 

Islamilainen näkökulma naisen arvoon ja pukeutumiseen

 

Kyllä, mies ja nainen ovat biologisesti erilaisia. Siitä ovat varmaan kaikki samaa mieltä. Ei ole yllätys, että lähes jokaisessa mainoksessa käytetään juuri naisia mainostuksen välineenä: tietyn näköisiä, tietyn kokoisia ja tietynlaisia vaatteita käyttäviä naisia, jos niitä edes käytetään.

Jo nopea vilkaisu televisioon, julkisilla paikoilla näkyviin mainoksiin tai aikakauslehtien kansiin osoittaa, kuinka vakavasti materialistinen kulttuuri on kohdellut naisia väärin tekemällä heistä seksuaalisen huomion kohteita ja kaupallisia hyödykkeitä, joiden tarkoituksena on herättää vetovoimaa ja ruokkia miesten mielikuvitusta.

Vaikka olisit eri mieltä, olisi järjetöntä ajatella, että kaikkien sääntöjen pitäisi olla kaikille samanlaisia, vaikka meillä on merkittäviä fyysisiä ja psykologisia eroja.

 

Vaikka naisia ei nyky-yhteiskunnassa yleensä kohdella kirjaimellisesti omaisuutena tai kauppatavarana, heidän esineellistämisensä voidaan nähdä saman ongelman lievempänä ilmenemismuotona. Alkukantaisissa yhteiskunnissa naisia kohdeltiin omaisuutena, jota voitiin ostaa ja myydä.

Pitkän kamppailunsa jälkeen sortoa ja syrjintää kokeneet naiset eivät pyrkineet pois kurjasta asemastaan vain päätyäkseen toiseen, samankaltaiseen ja yhtä synkkään tilanteeseen, joka näyttäytyy vain hieman lievemmässä muodossa.

Kun islamin viimeinen laki tuli 1 400 vuotta sitten, se toi merkittävän muutoksen naisten pitkään kokemaan epäoikeudenmukaiseen kohteluun. Uusi laki tuli siis muuttamaan vääriä käsityksiä naisista ja kehotti miehiä kohtelemaan heitä arvokkaina ihmisinä, Jumalan luomuksina, eikä kauppatavarana. Todellisuudessa islamilaiset tekstit opettavat näkemään naisen elämänkumppanina, ei yhden yön tai väliaikaisena kumppanina, sekä rakkauden, armon, rauhan ja tyyneyden lähteenä – eivät seksuaalisena objektina.

 

Vaikka jotkut syyttävät islamin uskontoa naisten sortamisesta ja heidän oikeuksiensa rajoittamisesta, sadoistatuhansista islamiin kääntyneistä valtaosa on joidenkin tutkimusten mukaan juuri naisia (Richard Peppiatt, ”Women and Islam: The rise and rise of the convert”, The Independent, 6.11.2011). Eikö tämä kerro siitä, että naiset voivat olla ihan sydämessään onnellisia muslimeita, jotka rakastavat sitä arvoa, johon juuri islam heidät korottaa? Eikö ole juuri misogynististä väittää, että nämä naiset eivät kykene tekemään päätöksiään itse? Eiko ole juuri feminismin vastaista kohdentaa kaikki tämä viha juuri naisiin?

Maailmassa on olemassa muitakin näkökulmia kuin sinun näkökulmasi. Helposti naisen ja miehen biologisia eroja ei haluta hyväksyä, mutta miksi lähes kaikki aikuisviihteen käyttäjistä on juuri miehiä?

On ikävää myös tuoda tämä todellisuus esiin, mutta jopa raiskaajat ovat – yllätys, yllätys – lähes aina miehiä, eivätkä naisia. Tämäkin kertoo paljon. Tämän esille tuominen ei tarkoita sitä, että raiskaaminen olisi hyäksyttävää, ja islamin lain mukaan raiskaamisesta voi seurata jopa kuolemantuomio. Suomessa taas raiskaamisesta voi selvitä vapaalla jalalla, eikä siitä välttämättä seuraa juuri minkäänlaista rangaistusta. Ei, raiskaaminen ei siis ole sallittua millään tavalla, eikä sitä sanota naisen syyksi. Mutta muslimeina kyllä, me uskomme siihen, että Jumala asetti naisille verhoutumisen (hijab) määräyksen suojellakseen meitä pahalta sen lisäksi, että meidät tunnistettaisiin hurskaiksi musliminaisiksi.

Ja kyllä, muslimimiehilläkin on sääntöjä, kuten kielto katsoa ja koskea vierasta naista, sekä omat heille Jumalan mukaan sopivat peittäytymiseen liittyvät säädöksensä.

 

Me halukkaat muslimit uskomme siihen, että Jumala tietää parhaiten, mikä on meille parhaaksi, ja että säännöt voivat olla eri ihmisille erilaisia samaan aikaan, kun ne ovat reiluja ja oikeudenmukaisia.

Islam ei aseta kumpaakaan sukupuolta toisen edelle, vaan pyrkii sekä yksilön että koko yhteiskunnan hyvinvointiin.

Jos sinä et usko tähän, sinulla on täysi vapaa tahto, mutta sinun oloasi saattaa helpottaa se, että me halukkaat musliminaiset olemme ihan onnellisia ja meillä on islamissa myös vapaa tahto olemassa. Eikä tällä arvollamme ole mitään tekemistä sen kanssa, että mies olisi parempi kuin nainen, vaikka kuinka joku haluaisi tulkita sen niin.

Islamin mukaan monet naiset tulevat olemaan paratiisissa jopa korkeammalla tasolla kuin monet miehet, ja lukuisat islamilaiset tekstit osoittavat, että islamin mukaan parhaat ihmisistä ovat hurskaimpia heistä.

Jokaisella on täysi vapaus haluta ehdoin tahdoin ymmärtää islamia väärin tai katsoa sitä kulttuurisesti huonojen esimerkkien läpi, mutta siitä ei todellisuudessa islamin vastainen ihminen hyödy mitään. Sen sijaan hänelle todennäköisesti tulee vain paha mieli ja hankala olla ja elää vihansa kanssa.

 

 

Kasvohuivi, yksityisyys ja sisäinen rauha

 

Maailmassa, jossa esillä oleminen ja huomion saaminen ovat niin voimakkaasti korostuneet, yksityisyys on meille musliminaisille kultaista.

Kasvohuivi on monelle naiselle vapauttavaa. Monessa paikassa naisena saatu kunnioitus perustuu siihen, miltä näyttää ja kuka näyttää hyvältä. Kasvohuivi antaa naiselle mahdollisuuden vetäytyä tästä jatkuvasta ulkonäön arvioinnista ja siitä, että hänen ulkonäköään tarkastellaan tai hänen arvoaan määritellään sen perusteella.

Kasvohuivia harvoin valitaan siksi, että se olisi helppoa. Sen käyttäminen on rehellisesti monelle naiselle vaikeaa – ei siksi, että se olisi hänen omien halujensa vastaista, vaan nimenomaan siksi, että hänen ympärillään olevat ihmiset saattavat vastustaa sitä jopa ilkeällä tavalla. Tämä ei koske vain suomalaisia kääntyneitä muslimeita, vaan myös syntymuslimeita, joiden oma muslimiperhe tai -yhteisö saattaa stereotypisoida kasvohuivin ja tuottaa vihapuhetta sitä käyttävää naista kohtaan. Tätä todellisuutta tapahtuu monissa muslimiperheissä, eivätkä kaikki isät ja miehet salli tyttäriensä tai vaimojensa käyttää kasvohuivia omien kulttuuristen tai islamin vastaisten uskomustensa vuoksi.

Kuitenkin monen kasvohuivia käyttävän naisen oma sydän, usko ja omatunto haluavat sitä ja löytävät siitä niin paljon rauhaa, onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, että motivaatiota on tarpeeksi sivuuttamaan ne koettelemukset, joita hän saattaa sen vuoksi kohdata.

Kasvohuivin käyttäminen vaatii itsevarmaa naista, joka ei välitä liikaa siitä, mitä muut ajattelevat. Historiassa on niin paljon esimerkillisiä, arvokkaita ja korkeisiin asemiin nousseita jaloja naisia, joiden arvomaailmaan kuului yksityisyyden arvostaminen, oman yksityisyyden suojeleminen, Jumalan tyytyväiseksi tekeminen ja siveys.

Kasvohuivin pukeminen nimenomaan vaatii käyttäjältään motivaatiota, sillä hän saattaa kohdata kritiikkiä, vihapuhetta ja pahimmassa tapauksessa jopa pahoinpitelyä.

 

Kaikkia ihmisiä ei kuitenkaan voi koskaan tehdä tyytyväisiksi. Miksi ihminen siis ei vain eläisi sen mukaan, mikä tekee hänet ja hänen sydämensä onnelliseksi, sen sijaan että hän jatkuvasti juoksisi muiden ihmisten tyytyväiseksi tekemisen perässä?

Suhde Valtiaaseen tuo elämään onnellisuutta ja tyytyväisyyttä, jota uskoton ei saavuta. Muslimit kutsuvat tätä uskon makeudeksi. Vaikka elämässä tulee vastaan kaikenlaisia tilanteita, vahva uskova on tavalla tai toisella loppupeleissä tyytyväinen kaikkeen, sillä hänellä on ymmärrys siitä, että kaikki on osa kohtaloa ja että kaikessa on jokin viisaus – kuten tilaisuus, opetus tai muistutus – vaikka ihminen ei sitä ymmärtäisi. Muslimi voi olla samaan aikaan surullinen ikävän asian tapahtumisesta ja tyytyväinen kohtaloonsa.

Sama pätee myös kasvohuiviin liittyviin koettelemuksiin. Nainen voi kohdata sen vuoksi vaikeuksia, kritiikkiä ja vastustusta, mutta silti kokea sisimmässään rauhaa ja tyytyväisyyttä, jos hän tekee sen Jumalan vuoksi.

 

 

Naisen oikeus valita siveys

 

Lopulta jokaisella ihmisellä on vapaa tahto ottaa tämä näkökulma vastaan tai hylätä se. Mutta kenties tämä selitys avasi aidosti ja vilpittömästi kiinnostuneen ihmisen ymmärrystä toista näkökulmaa kohtaan.

 

Jos joku haluaa todella puolustaa naisten itsemääräämisoikeutta, siihen kuuluu myös musliminaisen oikeus valita kasvohuivi silloin, kun hän itse haluaa sitä.

 

Naisen vapautta ei ole se, että hänet pakotetaan riisumaan jotakin, minkä hän itse haluaa pukea päälleen.

 

 

 

 

 

 

- - 

 

 

Kirjoittaja: Asiya Rosa, islamin opintojen kandidaatti ja Imam Muhammad ibn Saudin islamilaisen yliopiston (IMAMU) opiskelija, Riyadh

 

Päiväys: 16.9.2026