< Takaisin

Monoteismin ymmärtäminen islamissa

 

Allahin, Armeliaimman, Armahtajan nimeen 

 

Monoteismi on islamin perusta, johon kaikki opetukset ja teot perustuvat. Jos tämä puuttuu, niin kyseessä ei ole enää puhdas islam.

Sana “monoteismi” (tawhiid) tulee juuresta wa-ha-da, josta juurramme myös sanan “yksi”. Sen lisäksi, tawhiid-sana tarkoittaa sitä, että asiasta tehdään yksi. Islamissa monoteismiin kuuluu se, että tunnustamme Luojamme yhdeksi Hänen Luojuudessaan, Hänen absoluuttisessa oikeudessa tulla palvotuksi yksin sekä Hänen täydellisissä nimissä ja ominaisuuksissa. Samaan aikaisesti emme vertaa mitään luomakunnasta Häneen.

 

Muslimioppineet ovat laatineet monoteismille kolme muotoa, jotka muslimin tulisi ymmärtää ja kohdistaa vain Jumalalle:

 

1. Ykseys Hänen Luojuudessaan/Valtiuudessaan/Herruudessaan (tawhid al-rubbubiyyah),

2. Ykseys palvonnassa (tawhid al-uluhiyyah),

3. Ykseys Hänen nimissään ja ominaisuuksissaan (tawhid al-asma’ wal-sifat).

 

Nämä kolme muotoa tulevat ilmi mm. tunnetussa kirjassa: Sharḥ al-‘Aqīdah al-Ṭaḥāwīyah 1/24. 

 

Kaikkien näiden kolmen tunnustaminen tulee näkyä islamin mukaan muslimin elämässä sisäisesti ja ulkoisesti, jos haluamme antautua Luojamme täydelliseen ja ansaitsemaan tahtoon. Tämän tärkeyden tulisi korostua kaikessa palvonnassa. 

Islamin tunnettu ja arvostettu oppinut Shaykh ibn Taymiyyah رحمه الله sanoi palvonnasta:

 

هي اسم جامع لكل ما يحبه الله ويرضاه من الأقوال والأعمال الظاهرة والباطنة

 

“Se (palvonta) on kattava sana, johon sisältyy kaikki, mitä Jumala rakastaa ja mihin Hän on tyytyväinen, on se sitten sanallista, fyysistä, ulkoista tai sisäistä.”

[Majmoo’ul-Fataawaa (10/149) ibn Taymiyyah]

 

Koraanissa ja sunnassa tulee ilmi jokaisen monoteismin tyypin tunnustamisen pakollisuus. 

 

Ykseys Hänen Luojuudessa/Herruudessa (tawhid al-rubbubiyyah)

 

Tawhiid ar-rubbubiyyaah’n kuuluu Jumalan ykseyden tunnistamissa Hänen teoissaan, kuten luomisessa, luotujen elättämisessä, johdattamisessa, suojelemisessa, kaikkien asioiden ylläpidossa, suunnittelussa, järjestämisessä sekä elämän ja kuoleman antamisessa. Täten, Hänellä on täysi oikeus käskeä tottelevaisuuteen.

 

Jumala sanoo:

 

إِنَّ رَبَّكُمُ اللَّهُ الَّذِي خَلَقَ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضَ فِي سِتَّةِ أَيَّامٍ ثُمَّ اسْتَوَىٰ عَلَى الْعَرْشِ يُغْشِي اللَّيْلَ النَّهَارَ يَطْلُبُهُ حَثِيثًا وَالشَّمْسَ وَالْقَمَرَ وَالنُّجُومَ مُسَخَّرَاتٍ بِأَمْرِهِ ۗ أَلَا لَهُ الْخَلْقُ وَالْأَمْرُ ۗ تَبَارَكَ اللَّهُ رَبُّ الْعَالَمِينَ

 

"Totisesti, Luojanne on Allah (Jumala), joka on luonut taivaat ja maan kuudessa päivässä, jonka jälkeen Hän

nousi valtaistuimen ylläpuolelle. Hän peittää yön päivällä, joka jahtaa sitä nopeasti. Ja aurinko, kuu sekä tähdet ovat  alistettuja Hänen käskylleen. Totisesti, Hänen on luomakunta ja käsky. Siunattu on Jumala, Maailmojen Luoja." 

[Surah al-A’raf 7:54]

 

Jumalan Luojuuden tunnistaa lukuisasta luonnon merkistä, joita Hän asetti luomakuntaan. Näiden kautta Hänen voimansa, tahtonsa ja viisautensa tulee ilmi. Jotkut teologit kutsuvat teologiseksi todellisuudeksi sitä, että luonto näyttää selkeitä todisteita tarkoituksesta ja viisaasta ja harmoonisesta suunnittelusta.

 

Jumala sanoo:

 

إِنَّ فِي خَلْقِ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضِ وَاخْتِلَافِ اللَّيْلِ وَالنَّهَارِ لَآيَاتٍ لِّأُولِي الْأَلْبَابِ الَّذِينَ يَذْكُرُونَ اللَّهَ قِيَامًا وَقُعُودًا وَعَلَىٰ جُنُوبِهِمْ وَيَتَفَكَّرُونَ فِي خَلْقِ السَّمَاوَاتِ وَالْأَرْضِ رَبَّنَا مَا خَلَقْتَ هَٰذَا بَاطِلًا سُبْحَانَكَ فَقِنَا عَذَابَ النَّارِ

 

"Totisesti, taivaiden ja maan luomakunnassa sekä yön ja päivän vaihtelussa on merkkejä niille, joilla on ymmärrystä.  Nuo, jotka muistavat Jumalaa seisoessaan, istuessaan ja maatessaan ja miettivät taivasten ja maan luomista (sanoen) : “Herra, Sinä et ole luonut tätä turhaan. Kunnia olkoon yksin Sinulle. Suojele meitä Tulen rangaistukselta! - -”

[Surat Ali ‘Imran 3:190-191]

 

Kuuluisa Tafsiir-oppinut (Koraanin selityksiin erikoistunut) Ibn Kathiir kirjoittaa kiistattiomista todisteista, jotka todistavat Luojan luojuuden ja tiivistää sen kirjoittaen:

 

وَكَذَلِكَ هَذِهِ الْأَنْهَارُ السَّارِحَةُ مِنْ قُطْرٍ إِلَى قُطْرٍ لِمَنَافِعِ الْعِبَادِ وَمَا ذَرَأَ فِي الْأَرْضِ مِنَ الْحَيَوَانَاتِ الْمُتَنَوِّعَةِ وَالنَّبَاتِ الْمُخْتَلِفِ الطُّعُومِ وَالْأَرَايِيحِ وَالْأَشْكَالِ وَالْأَلْوَانِ مَعَ اتِّحَادِ طَبِيعَةِ التُّرْبَةِ وَالْمَاءِ عَلِمَ وُجُودَ الصَّانِعِ وَقُدْرَتَهُ الْعَظِيمَةَ وَحِكْمَتَهُ وَرَحْمَتَهُ بِخَلْقِهِ وَلُطْفَهُ بِهِمْ وَإِحْسَانَهُ إِلَيْهِمْ وَبِرَّهُ بِهِمْ لَا إِلَهَ غَيْرُهُ وَلَا رَبَّ سِوَاهُ عَلَيْهِ تَوَكَّلْتُ وَإِلَيْهِ أُنِيبُ وَالْآيَاتُ فِي الْقُرْآنِ الدَّالَّةُ عَلَى هَذَا الْمَقَامِ كَثِيرَةٌ جِدًّا

“Kuka ikinä ajattelee juoksevia jokia, jotka matkustavat alueelta toiseen tuoden hyötyä (alueelta toiseen), kuka ikinä pohtii (kaikkea), mitä Allah on luonut maahan, kuten erilaisia eläimiä, eri makuisia kasveja, tuoksuja, muotoja ja värejä, jotka ovat maan ja veden yhtenäisyyden tuloksia. Kuka ikinä miettii kaikkea näitä, tulee tajuamaan, että nämä faktat todistavat Luojan olemassaoloa, Hänen täydellistä kykyään, Viisauttaan, Armoaan, Lempeyttään, Anteliaisuuttaan ja Hänen yleistä myötätuntoaan Hänen luomakuntaansa kohtaan. Ei ole muuta jumalaa palvomisen arvoista kuin (yksi ja ainoa) Jumala, eikä ole luojaa Hänen lisäkseen. Häneen me asetamme luottamuksemme ja Häneen me käännymme katumuksessa. Koraanissa on lukuisia jakeita tästä aiheesta."

[Tafsīr Ibn Kathīr 2:21]

 

Näiden yksinkertaisten faktojen kieltäminen on epäuskon ydin.

 

Jumala sanoo:

 

كَيْفَ تَكْفُرُونَ بِاللَّهِ وَكُنتُمْ أَمْوَاتًا فَأَحْيَاكُمْ ۖ ثُمَّ يُمِيتُكُمْ ثُمَّ يُحْيِيكُمْ ثُمَّ إِلَيْهِ تُرْجَعُونَ

 

"Miten voitte epäuskoa Jumalaan sillä aikaa, kun olitte elottomia ja Me annoimme teille elämän? Sen jälkeen te tulette kuolemaan ja teidät tullaan tuomaan takaisin eloon ja palauttamaan Hänen luokseen. "

[Surat al-Baqarah 2:28]

 

Koraanin kufr-sana, eli epäusko tulee juuresta ka-fa-ra, joka tarkoittaa peittää tai piilottaa. Aivan kuten nuo, jotka epäuskovat Jumalaan eivät huomioi Hänen merkkejään ja siunauksia. Tästä syystä kufr-sana voi myös tarkoittaa epäkiitollisuutta sillä, että henkilö yksinkertaisesti kieltää Jumalan monet siunaukset. Siitä huolimatta, Jumala antaa ihmisille elämän ajan mahdollisuuden pohdiskella luomakuntaa ja olemassaolon todellisuutta, ennen heidän tuomiotaan ylösnousemuksen päivänä. 

 

Ykseys Hänen nimissä ja ominaisuuksissa (tawhid al-asma’ wal-sifat)

 

Islamissa Jumala tunnetaan Koraanissa ja sunnassa ilmoitettujen todisteiden kautta, joilla Jumala on kuvaillut itseään. 

Abu Huraira raportoi, että Jumalan sanansaattaja (Jumalan rauha ja siunaukset hänelle) sanoi: 

 

لِلَّهِ تِسْعَةٌ وَتِسْعُونَ اسْمًا مَنْ حَفِظَهَا دَخَلَ الْجَنَّةَ

 

"Jumalalla on yhdeksänkymmentä yhdeksän nimeä (ja enemmän) ja kuka ikinä oppii ne (99 niistä nimistä), tulee astumaan Paratiisiin." 

[Sahih al-Bukhārī 6597]

 

Tämä hadith ei kuitenkaan viittaa siihen, etteikö Jumalalla olisi enemmän kuin 99 nimeä ja ominaisuutta, vaan siihen, että hän, joka oppii 99 niistä, tulee astumaan Paratiisiin. Todiste tähän löytyy toisessa hadithissä, jossa profeetta (Jumalan rauha ja siunaukset hänelle) tuo esille, että Jumalalla on nimiä ja ominaisuuksia, joita meille on paljastettu ja nimiä ja ominaisuuksia, joita meille ei olla paljastettu. Hadithissa profeetta (Jumalan rauha ja siunaukset hänelle) sanoi: 

 

“- - Pyydän Sinua jokaisella nimellä joka kuuluu sinulle, joilla olet nimennyt itsesi tai opettanut luomakunnalle tai paljastanut kirjassasi tai olet säilyttänyt näkymättömässä tiedossasi. Pyydän (näillä Sinua kutsuen), että teet Koraanista sydämeni elämän ja rintani valon ja poistat suruni ja vapautat ahdistukseni.”

[Ahmad 3582, Sahih]

 

Shaykh al-Islam (Ibn Taymiyah) sanoi tähän hadithiin Majmoo’ al-Fataawassa (6/374):  “Tämä (dua, joka mainittiin yllä) osoittaa, että Jumalalla on enemmän kuin 99 nimeä.”  

 

Ibn al-Qayyim (Jumala olkoon armollinen hänelle) sanoi: ”Allahin kauniit nimet eivät ole rajoitettuja/rajallisia ja ne ovat lukemattomia… (Sen pohjalta mitä yllä mainitussa duassa on mainittu) Hänen nimet ovat jaettu kolmeen pyhään kategoriaan:

 

1. Nuo, joilla Hän kutsuu itseään ja opetti kenelle tahtoi Hänen enkeleistä ja muista (luoduista), mutta ei paljastanut niitä Hänen kirjassaan. 

2. Nuo, jotka Hän paljasti Hänen kirjassaan ja opetti orjilleen. 

3. Nuo, jotka Hän piti itsellään näkymättömän tiedossa, joten kukaan Hänen luomastaan ei tiedä niitä. Täten, dua sanoo: “Sinä olet säilyttänyt”, eli vain Sinä (Allah) tiedät ne. ”

[Badaa’i‘ al-Fawaa’id, 1/174-176]

 

Islamissa Jumalaan ei yhdistetä kuvia, patsaita, piirustuksia tai mielikuvia, sillä ihminen ei kykene käsittämään, miltä Jumala todellisuudessa näyttää.

 

‎‏قُلْ إِنَّمَا حَرَّمَ رَبِّيَ الْفَوَاحِشَ مَا ظَهَرَ مِنْهَا وَمَا بَطَنَ وَالإِثْمَ وَالْبَغْيَ بِغَيْرِ الْحَقِّ وَأَن تُشْرِكُواْ بِاللَّهِ مَا لَمْ يُنَزِّلْ بِهِ سُلْطَانًا وَأَن تَقُولُواْ عَلَى اللَّهِ مَا لاَ تَعْلَمُونَ‏‏

 

“Sano: Luojani on kieltänyt moraalittomuudet. Ne (moraalittomuudet), jotka ovat julkisia ja yksityisiä, sekä synnin ja rikkomuksen, jolle ei ole oikeutta. (Hän on kieltänyt) Sen, että liitätte Jumalaa siihen, jolle Hän ei ole delegoinut valtaa ja, että te sanotte Jumalasta, mitä te ette tiedä.” 

[Suurat Al-A’raf 7:33]

 

Jumala sanoo: 

 

اللَّهُ لَا إِلَٰهَ إِلَّا هُوَ ۖ لَهُ الْأَسْمَاءُ الْحُسْنَىٰ

 

“(Ainoa, palvomisen arvoinen) Jumala, ei ole muuta jumalaa kuin Hän. Hänelle kuuluu parhaat nimet.“

[Surat Ta Ha 20:8]

 

Täten, Jumalalla on täydelliset nimet (asma’) ja virheettömät ominaisuudet (sifat), jotka kuuluvat vain Hänelle eikä kenellekään tai millekään muulle. Jos otamme esimerkiksi nimen “Al-Khaliq”, eli kaiken Luoja, niin tämä nimi kuuluu absoluuttisesti vain Jumalalle. Suomenkielessä meillä ei ole etuliitettä “Al”, joka esiintyy arabian kielessä esim. Jumalan nimissä ja ominaisuuksissa, mutta englannin kielellä tämä käännettäisiin the most -sanoilla, kun kyseessä on Allahin nimet ja ominaisuudet. Tämän avulla voimme paremmin ymmärtää sen, että kaikki muut luodut, jotka luovat, luovat vain Jumalan luvalla kyvyllä, jonka luomaton Jumala on antanut heille. Samalla tavalla Jumala on yksinomaan kaikkein Armeliain (Al-Rahman). Ihmiset voivat olla armeliaita, mutta heidän armonsa on peräisin Jumalalta ja ihmisen armo on aina jollain tasolla virheellinen verrattuna Jumalan armoon. Ihminen voi myös tietää asioita, mutta hän ei voi olla Kaikkitietävä (Al-’Aliim).

Muslimit siis kieltävät Jumalan ja luotujen välisen vertailun ja samankaltaiseksi asettamisen. Jumala on täydellinen, täysi ja absoluuttinen Hänen majesteettisuudessaan tavalla, jota ihmisen mieli ei pysty kokonaan käsittää. 

 

Jumala sanoi: 

 

وَلَمْ يَكُن لَّهُ كُفُوًا أَحَدٌ

 

"Ei ole mitään/ketään verrattavissa Häneen." 

[Surat al-Ikhlas 112:4]

 

‘Aisha raportoi, että profeetta (Jumalan rauha ja siunaukset hänelle) teki dua (eli pyyntörukousta Jumalalle), jossa hän sanoi:

 “En kykene käsittämään ylevyyttäsi. Sinä olet, kuten olet ylistänyt Itsesi.”

(Sahih Muslim 486)

 

Ja Jumala sanoi:

 

 ۚ لَيْسَ كَمِثْلِهِ شَيْءٌ ۖ وَهُوَ السَّمِيعُ الْبَصِيرُ

 

"Ei ole mitään Hänen kaltaistaan, ja Hän on Kuuleva, Näkevä."

[Surat al-Shura 42:11]

 

Tämä jae tuo esille, että islamissa ei vertailla Jumalaa mihinkään muuhun. Jakeessa ilmenee myös Jumalan kaunis nimi ja ominaisuus Kuuleva (Al-Sami’), joka ymmärretään niin, että Jumalan kuulo on täydellinen, puutteeton ja absoluuttinen, ja Hän kuulee kaiken, vaikka Hän ei ole itse luomakunnan sisällä tai osa luomakuntaa. Luodut kykenevät kuulemaan vain siksi, että Jumala on antanut heille tämän siunauksen kuulla tavalla, jolla luodut kuulevat. Tätä kuuloa ei voi verrata Jumalan täydelliseen tapaan kuulla.

Jumalan nimien ja ominaisuuksien tunteminen auttaa meitä ymmärtämään, miksi Hän on ainoa, joka on palvomisen arvoinen.

 

 

Ykseys Hänen palvonnassa (tawhid al-uluhiyyah)

 

Kun henkilö on saanut ymmärryksen Jumalan nimistä ja ominaisuuksista ja tutustunut niihin kunnolla, tulee hänelle helpommaksi ymmärtää miksi Jumala on ainoa palvomisen arvoinen. Ne tuovat esille sen faktan, että Jumala on ainoa, joka on palvomisen arvoinen. Hän on luonut meidät, antaa meille elannon, johdattaa meitä ja antaa meille kaikenlaisia siunauksia, joista meidän tulisi olla kiitollisia. Hänen ominaisuudet ovat parempia ja täydellisempia kuin mikään tai kukaan tässä maailmassa, jolla Jumala on meitä siunannut. Hänen hyvyyden, nimien ja ominaisuuksien ansiosta Hänellä on oikeus määrätä meitä palvomaan Häntä kiitollisesti. Tämä palvonta tulee tehdä vain tavalla, jonka hän on meille sallinut. 

 

Jumala sanoi:

 

يَا أَيُّهَا النَّاسُ اعْبُدُوا رَبَّكُمُ الَّذِي خَلَقَكُمْ وَالَّذِينَ مِن قَبْلِكُمْ لَعَلَّكُمْ تَتَّقُونَ الَّذِي جَعَلَ لَكُمُ الْأَرْضَ فِرَاشًا وَالسَّمَاءَ بِنَاءً وَأَنزَلَ مِنَ السَّمَاءِ مَاءً فَأَخْرَجَ بِهِ مِنَ الثَّمَرَاتِ رِزْقًا لَّكُمْ ۖ فَلَا تَجْعَلُوا لِلَّهِ أَندَادًا وَأَنتُمْ تَعْلَمُونَ

 

“Oi ihmiset, palvokaa Luojaanne, joka loi teidät ja nuo, jotka olivat ennen teitä. (Palvokaa Häntä) Jotta teistä tulisi kiitollisia. Häntä, joka teki maan teille lepopaikaksi ja taivaan kanneksi ja lähetti alas vettä taivaalta ja sitten toi esiin hedelmät (kasveista) elantona teille. Älkää asettako vertaisia Jumalalle, sillä aikaa, kun te tiedätte paremmin."

[Surat al-Baqarah 2:21-22]

 

Palvonta on enemmän kuin fyysisten rituaalejen suorittaminen. Kaikki mitä Jumala rakastaa ja mihin Hän on tyytyväinen on palvontaa islamissa. Tähän kuuluu mm: hyväntekeväisyys, uskonnollisen tiedon etsiminen, dua (Jumalalta pyytäminen) ja yleinen hyvyys luomakuntaa kohtaan. Jokainen palvonnan teko tulisi olla tehty siis yksin Jumalan vuoksi tavoitellen vain Hänen tyytyväisyyttä ja palkkiota Häneltä.

 

Ibn Taymiyyah kirjoittaa:

 

الْعِبَادَة هِيَ اسْم جَامع لكل مَا يُحِبهُ الله ويرضاه من الْأَقْوَال والأعمال الْبَاطِنَة وَالظَّاهِرَة فَالصَّلَاة وَالزَّكَاة وَالصِّيَام وَالْحج وَصدق الحَدِيث وَأَدَاء الْأَمَانَة وبرّ الْوَالِدين وصلَة الْأَرْحَام وَالْوَفَاء بالعهود وَالْأَمر بِالْمَعْرُوفِ وَالنَّهْي عَن الْمُنكر وَالْجهَاد للْكفَّار وَالْمُنَافِقِينَ وَالْإِحْسَان للْجَار واليتيم والمسكين وَابْن السَّبِيل والمملوك من الْآدَمِيّين والبهائم وَالدُّعَاء وَالذكر وَالْقِرَاءَة وأمثال ذَلِك من الْعِبَادَة

 

"Palvonta on kattava sana kaikelle, mitä Jumala rakastaa ja mihin Hän on tyytyväinen, on se sitten sanallista, fyysistä, ulkoista tai sisäistä. Täten, rukous, hyväntekeväisyys, pyhiinvaelluksen suorittaminen, totuudenmukainen puhe, luottamuksen täyttäminen, hurskaus vanhempia kohtaan, perhesiteiden ylläpito, lupausten pitäminen, hyvään kutsuminen, pahan kieltäminen, epäuskovaisia ja tekopyhiä vastaan puolustautuminen, hyvyys naapureita, orpoja, köyhiä, matkustajia ja palvelijoita ihmisten ja eläinten joukossa olevia kohtaan, pyytäminen (dua), muistelu (dhikr), Koraanin resitaatio jne. ovat kaikki palvontaa."  

[al-‘Ubūdīyah 1/44]

 

Se on juuri siksi, että Jumala on tosiaankin Al-laah (Hän, joka on ainoa palvomisen arvoinen Jumala). Arabian kielistä Allah-sanaa voi vain verrata englannin kielen käännökseen: “the God” tai “the one worthy of worship” (eli Hän, joka on ainoa palvomisen arvoinen). Ibn Abbas selittää sen tarkoituksen, sanoen: 

 

اللَّهِ ذُو الْأُلُوهِيَّةِ وَالْمَعْبُودِيَّةِ عَلَى خَلْقِهِ أَجْمَعِينَ

 

“Allah on Hän, joka on ainoa, joka omistaa pyhyyttä ja oikeutta tulla palvotuksi ylitse kaiken Hänen luomansa.” 

[Tafsīr al-Ṭabarī 1:1]

 

Kaiken tämän ansiosta (ja tietenkin sen, että Jumala tekee, mitä Hän tahtoo) Jumala velvoittaa uskovaisia palvomaan yksin Häntä suorittaen uskonnollisia rituaaleja ja palvonnan tekoja yksin Jumalalle ilman, että Hänen rinnalleen liitetään ketään. Toisin sanoen, jos joku palvoo Jumalan lisäksi myös jotakin muuta, niin hän on liittänyt vertaisen tai kumppanin Jumalan rinnalle. Lisäksi, jos joku liittää Jumalan nimiä ja ominaisuuksia muulle kuin Jumalalle, niin henkilö on tällöinkin asettanut vertaisen Jumalan rinnalle. Tämä ei olisi mitään muuta kuin epäjumalien palvontaa.

 

Jumala sanoo:

 

فَمَن كَانَ يَرْجُو لِقَاءَ رَبِّهِ فَلْيَعْمَلْ عَمَلًا صَالِحًا وَلَا يُشْرِكْ بِعِبَادَةِ رَبِّهِ أَحَدًا

 

“Kuka ikinä toivoo tapaavansa Luojansa, suorittakoon hän hurskaita tekoja ja olkoon hän liittämättä ketään hänen Luojaansa palvonnassa.”

[Surat al-Kahf 18:110]

 

Abu Huraira raportoi, että Jumalan sanansaattaja (Jumalan rauha ja siunaukset hänelle) sanoi:

 

قَالَ اللَّهُ تَبَارَكَ وَتَعَالَى أَنَا أَغْنَى الشُّرَكَاءِ عَنْ الشِّرْكِ مَنْ عَمِلَ عَمَلًا أَشْرَكَ فِيهِ مَعِي غَيْرِي تَرَكْتُهُ وَشِرْكَهُ

 

“Jumala, Kaikkivaltias sanoi: ‘Minulla ei ole tarvetta yhdellekään kumppanille. Kuka ikinä tekee teon, johon hän liittää muita rinnalleni, tulen Minä jättämään hänet ja hänen kumppaninsa (jolle hän rinnasti sen teon).”

[Sahih al-Muslim 2985]

 

Tästä syystä Koraanin shirk-sana, joka viittaa epäjumalan palvelemista tai palvontaa, joka on tehty muulle kuin Jumalalle, tulee juuresta “sh-ra-ka”, joka tarkoittaa jakamista. Henkilö, joka “jakaa” Jumalan pyhiä nimiä ja ominaisuuksia, Hänen Luojuuttaan ja Herruuttaan, tai “jakaa” palvonnan tekoja (eli tekee sen muun kuin Jumalan vuoksi) muulle kuin Jumalalle on suorittanut epäjumalan palvontaa, eli shirkkiä. Epäjumalan palvonta ei siis vaadi vain sitä, että henkilö palvoo jotakin patsasta tai ihmistä.

Sydämessä tapahtuva epäjumalan palvonta on taas kaikkien pahojen tekojen alku, kuten ylimielisyyden, ahneuden, kateuden, pahuuden, liiallisen maallisuuden, pikkumaisuuden, ilkeyden jne. 

Epäjumalan palvonta on myös ristiriidassa luomistyön elämän tarkoituksen ja päätehtävän kanssa, joka on antautua täysin Jumalan täydelliseen tahtoon. Tästä syystä se (shirk) on myös pahimmista synneistä. Epäjumalan palvonta (shirk) on synti, jota Jumala ei tule antaa anteeksi, jos henkilö ei kadu sitä ennen hänen kuolemaansa.

 

Jumala sanoo:

 

إِنَّ اللَّهَ لَا يَغْفِرُ أَن يُشْرَكَ بِهِ وَيَغْفِرُ مَا دُونَ ذَٰلِكَ لِمَن يَشَاءُ ۚ وَمَن يُشْرِكْ بِاللَّهِ فَقَدِ افْتَرَىٰ إِثْمًا عَظِيمًا

 

“Totisesti, Jumala ei anna anteeksi kenellekään, joka asettaa Hänen rinnalleen vertaisia, mutta Hän antaa anteeksi kenelle Hän tahtoo sen, mikä on vähemmän kuin se (shirk). Kuka ikinä asettaa vertaisia Jumalan rinnalle, on tehnyt suuren synnin.”

[Surat al-Nisa’ 4:48]

 

Abu Bakrah raportoi, että profeetta (Jumalan rauha ja siunaukset hänelle) sanoi: 

 

أَلَا أُنَبِّئُكُمْ بِأَكْبَرِ الْكَبَائِرِ ثَلَاثًا

 

“Enkö kertoisi teille ne, mitkä ovat pahimmat suurista synneistä? Ne ovat kolme.”

 

He sanoivat: “Tottakai, oi Jumalan sanansaattaja.” Profeetta (Jumalan rauha ja siunaukset hänelle) sanoi: 

 

الْإِشْرَاكُ بِاللَّهِ وَعُقُوقُ الْوَالِدَيْنِ

 

“Ne ovat asettaa rinnakkaisia Jumalan rinnalle ja loukata vanhempia.”

 

 Profeetta (Jumalan rauha ja siunaukset hänelle) oli makuu-asennossa ja hän nousi istumaan ja sanoi: 

 

أَلَا وَقَوْلُ الزُّورِ

 

“Ja totisesti, puhua valhetta.” 

(Sahih al-Bukhari 2511)

 

Islamin monoteismi pohjautuu siis Jumalan Luojuuden, Hänen nimien ja ominaisuuksien ja Häntä kohtaan tehdyn palvonnan monoteismiin. Jumala on ainutlaatuinen ja täydellinen Luoja, jolla ei ole ketään  Hänen kaltaistaan, joka on kaiken Luoja, jota ei olla luotu, Hän on kaiken omistaja, ylläpitäjä, kontrolloija, elättäjä, kasvattaja ja suunnittelija. Hän on Kaikkitietävin ja Viisain ja Hän tietää viisauden kaiken takana. Hän on yksin palvomisen arvoinen. 

Monoteismi vahvistuu ja tulee jatkuvasti ilmi Koraanin jokaisessa luvussa ja se on ollut jokaisen profeetan viesti kautta aikojen. Tähän kuuluu profeetat ja kirjat, joista meillä on tietoa ja profeetat ja kirjat, joista meillä ei ole tietoa. 

 

Jumala sanoo:

 

وَمَآ أَرْسَلْنَا مِن قَبْلِكَ مِن رَّسُولٍ إِلَّا نُوحِىٓ إِلَيْهِ أَنَّهُۥ لَآ إِلَـٰهَ إِلَّآ أَنَا۠ فَٱعْبُدُونِ

 

“Emme Me ole lähettäneet yhtäkään sanansaattajaa, jolle emme olisi paljastaneet: ‘Ei ole muuta jumalaa kuin Minä, joten palvokaa Minua.”

[Al-Anbiya 21:25]

 

Jumala sanoi: 

 

أَمْ كُنتُمْ شُهَدَاءَ إِذْ حَضَرَ يَعْقُوبَ الْمَوْتُ إِذْ قَالَ لِبَنِيهِ مَا تَعْبُدُونَ مِن بَعْدِي قَالُوا نَعْبُدُ إِلَٰهَكَ وَإِلَٰهَ آبَائِكَ إِبْرَاهِيمَ وَإِسْمَاعِيلَ وَإِسْحَاقَ إِلَٰهًا وَاحِدًا وَنَحْنُ لَهُ مُسْلِمُونَ

 

“Tai olitteko te todistajia, kun kuolema saapui Jaakobin luokse, kun hän sanoi hänen pojilleen: ‘Mitä te aiotte palvoa minun jälkeeni?’ He sanoivat: ‘Me tulemme palvomaan sinun Jumalaasi, joka on isiesi, Aabrahamin, Ismaelin ja Iisakin Jumala, yksi ainoa Jumala. Me antaudumme Hänen tahtoonsa muslimeina.”

[Surat al-Baqarah 2:133]

 

Al-Tabari selittää, että Jaakobin (rauhaa hänelle) pojat lupasivat isälleen:

 

إلها واحدا أي ن خلص له العبادة ونوحد له الربوبية فلا نشرك به شيئا ولا نتخذ دونه ربا

 

“Yhtä ainoaa Jumalaa, tarkoittaen, että palvontamme on vilpittömästi puhdistettu Hänelle, me asetamme hänet yhdeksi Luojuudessa/Herruudessa, me emme liitä ketään Häneen ja me emme ota ketään Hänen sijaan Luojaksemme.” 

(Tafsir Tabari 2:133)

 

Koraanin ensimmäisen luvun (Surat al-Fatihah) viidennes jae, jota jokainen muslimi lausuu lukuisaan otteeseen päivässä (viiden pakollisen rukouksen aikana), sisältää kenties kattavimman kuvauksen islamin monoteismista: 

 

إِيَّاكَ نَعْبُدُ وَإِيَّاكَ نَسْتَعِينُ

 

“Sinua yksin palvomme ja Sinulta yksin pyydämme apua.” 

[Surat al-Fatihah 1:5]

 

Ibn Taymiyyah kommentoi tätä jaetta kirjoittaen:

 

فَالْأَوَّلُ مِنْ مَعْنَى الْأُلُوهِيَّةِ وَالثَّانِي مِنْ مَعْنَى الرُّبُوبِيَّةِ إذْ الْإِلَهُ هُوَ الَّذِي يُؤَلَّهُ فَيُعْبَدُ مَحَبَّةً وَإِنَابَةً وَإِجْلَالًا وَإِكْرَامًا وَالرَّبُّ هُوَ الَّذِي يُرَبِّي عَبْدَهُ فَيُعْطِيهِ خَلْقَهُ ثُمَّ يَهْدِيهِ إلَى جَمِيعِ أَحْوَالِهِ مِنْ الْعِبَادَةِ وَغَيْرِهَا

 

“Ensimmäinen lausunto viittaa Ykseyteen Hänen palvonnassa (al-uluhiyyah) ja toinen lausunto sisältyy Luojuuteen (al-rubbubiyyah), sillä Jumala on Hän, jolle on ominaista pyhyys ja se, että Häntä palvotaan rakkaudella, kärsivällisyydellä, majesteettisuudella ja jaloudella. Luoja on Hän, joka hoivaa Hänen palvelijaansa ja luo hänelle tämän muotonsa ja johdattaa hänet jokaiseen palvonnan tekoon tai johonkin muuhun."

[Majmū’ al-Fatāwá 1/22]

 

Tämä on ymmärrys monoteismistä, jolla islam ilmoitettiin profeetta Muhammadille (Jumalan rauha ja siunaukset hänelle) sekä muille profeetoille (rauhaa heille). Tämän uskon ymmärryksen kanssa muslimit tulevat menestymään tässä elämässä ja Tuonpuoleisessa. Nämä monoteismin perus periaatteet tulisi laittaa käytäntöön elämämme jokaisessa osa-alueessa ja jakaa niitä eteenpäin kaikille ilouutisena ja varoituksena. Tämä teologia tekee islamista ainoan aidosti monoteismiä harjoittavan uskonnon maailmassa, sillä kaikki muut asettavat tavalla tai toiselle vertaisia Jumalan rinnalle. 

 

Kaikki menestys tulee vain Jumalalta ja Jumala tietää parhaiten.