< Takaisin

Oppineiden tarinoita: Muhammad ibn Abdul-Wahhaab

 

 

Muhammad ibn Abdul Wahhab syntyi vuonna 1115 hj. (eli profeetan ﷺ maastamuuton jälkeen, josta alkaa islamilainen ajanlasku: "Hijran jälkeen".) kylässä nimeltä ‘Unaynah, Saudi-Arabiassa. Jo nuorena hän pääsi oppimaan islamilaisia tieteitä isältään (Shaykh ‘Abdul Wahhāb ibn Sulaymān). Muhammadin isä oli oppinut, ja toimi kylän tuomarina. Muhammed osoitti
älykkyytensä ja vahvan muistinsa jo nuoresta. Hän opetteli Koraanin ulkoa 10-vuotiaana. Hän
opiskeli isänsä kanssa Hanbali-fiqhia ja syventyi tafseer-, hadith- ja tawhid-kirjoihin
(monoteismi). Häneen vaikuttivat erityisesti Ibn Taymiyyan ja Ibn al-Qayyimin teokset, jotka
muovasivat hänen omia kirjoituksiaan.

Muhammad ibn Abdul-Wahhab lähti monien oppineiden tavoin matkoille etsimään tietoa. Näillä
matkoilla oli merkittävä vaikutus hänen ajattelutapaansa ja yleiseen kehitykseen. Ne altistivat
hänet erilaisille käytännöille ja ajattelutavoille ja paljastivat samalla väestöjen poikkeamiset
Profeetanﷺ tieltä. Muhammadin matkojen tarkka aikataulu ja kesto ovat epäselviä, mutta
uskotaan, että hän lähti kotikaupungistaan ennen kuin täytti kaksikymmentä vuotta.
Ensimmäisen pyhiinvaelluksen jälkeen Muhammad palasi kotikaupunkiinsa ja opiskeli paikallisten
oppineiden kanssa. Sitten hän lähti jälleen matkalle, jossa hän suoritti jälleen kerran Hajjin ja
hänen kerrotaan opiskelleen oppineiden kanssa Mekassa. Mekasta hän siirtyi Medinaan, jossa
hän kohtasi monipuolisen akateemisen ympäristön. Paikalla oli eri taustoista ja eri koulukunnista
tulevia oppineita ja opiskelijoita.

Muhammad opiskeli Medinassa useiden oppineiden, kuten Ali ad-Daghistanin ja Ismaeel
al-Ajalunin johdolla. Hänen läheisimmät seuransa olivat kuitenkin Abdullah ibn Ibrahim ibn Saif
ja myöhemmin Muhammad Hayat as-Sind. Abdullah, Hanbali-oikeustieteilijä ja hadithien tutkija,
välitti Muhammadille laajoja teoksiaan, muun muassa Ibn Taymiyyan teoksia, joita sekä
Abdullah että Muhammad ihailivat suuresti. Abdullah, joka tunsi Najdin tilanteen, keskusteli
Muhammadin kanssa kyseisellä alueella vallitsevista harhaanjohtavista käytännöistä. Hän
korosti tiedon tarvetta tehokkaana välineenä näiden käytäntöjen korjaamiseksi.

Abdullah esitteli Muhammadin tunnetulle oppineelle as-Sindille ja suositteli häntä oppilaaksi
tälle. Muhammadin ja as-Sindin välille kehittyi läheinen suhde, ja Muhammad jäi hänen
luokseen joksikin aikaa. As-Sindi oli tunnettu siitä, että hän vastusti uudistuksia,
monijumalaisuutta ja kannatti ijtihadia (tieteellistä päättelyä), mikä kaikki oli linjassa

Abdul-Wahhabin myöhempien opetusten kanssa. As-Sindillä oli merkittävä vaikutus
Muhammadiin erityisesti tawheedin (yksijumalaisuuden) ymmärtämisessä sekä sokean
kuuliaisuuden torjumisessa.

Hankittuaan tietoa Hijazin alueella Muhammad ibn Abdul-Wahhab palasi kotikaupunkiinsa
al-Uyaynahiin. Siellä hän keskittyi jatko-opintoihin, erityisesti Ibn Taymiyyan kirjoituksiin.
Haluten oppia lisää Ibn Taymiyyan kirjoituksista, ibn Abdul-Wahhab lähti Damaskokseen. Hän
matkusti kuitenkin ensin Basraan, joka oli kauppakeskus ja jossa asui paljon shiioja. Basrassa
hän opiskeli fiqhiä, hadithia ja arabian kieltä Shaykh Muhammad al-Majmu'iin johdolla. Basrassa
ollessaan hän alkoi vastustaa uudistuksia, harhaoppeja ja monijumalaisuutta vielä näkyvämmin
ja korosti Allahin palvomista yksin. Hän kohtasi vastustusta ja kävi kiivaita keskusteluja, mutta
al-Majmu'i tuki häntä. Hänen oleskelunsa Basrassa hyödytti häntä suuresti, sillä se lisäsi hänen
tietämystään sekä tutustutti hänet shiojen vääriin uskomuksiin ja käytäntöihin, joita vastaan hän
pystyi sitten puhumaan.

Voimakkaan vastustuksen vuoksi ibn Abdul-Wahhab joutui lähtemään Basrasta. Hän päätti
palata Najdiin itäisen al-Ahsan maakunnan kautta.

Al-Ahsa oli kaikkien neljän fiqh-koulukunnan oppimiskeskus, joka houkutteli opiskelijoita
Najdista. Ibn Abdul-Wahhab opiskeli siellä eri koulukuntien oppineiden kanssa, mukaan lukien
Abdullah ibn Muhammad ibn Abdul-Lateef ash-Shafi'ee. Kun hän oli asunut jonkin aikaa
al-Ahkassa, hän muutti Najdin Huraimilaan, jonne hänen isänsä oli muuttanut.
Palattuaan Huraimilaan Muhammad ibn Abdul-Wahhab opiskeli isänsä johdolla, vaikka hänen
oma tietämyksensä oli tuolloin todennäköisesti jo ylittänyt isänsä tietämyksen. Huraimilassa hän
aloitti julkisen da'wah-toimintansa pitämällä moskeijassa luentoja hadithista, fiqhistä ja Koraanin
selityksestä. Nämä luennot keräsivät paljon osallistujia ja lisäsivät hänen arvostustaan. Hän
alkoi myös vastustaa yhteisössä vallitsevia harhaoppeja ja monijumalaisuutta.
Tänä aikana kun Muhammad keskittyi fiqhin, hadithin ja tafseerin opiskeluun uskotaan, että hän
kirjoitti kirjansa Kitab at-Tawhid. Kun hänen isänsä kuoli, Muhammadista tuli alueen johtava
oppinut, ja hän alkoi entistä äänekkäämmin opettaa ja kutsua muita suoralle tielle. Hän kritisoi
avoimesti uudistuksia ja harhaoppeja, ja hänen maineensa levisi naapurialueille. Opiskelijat
kerääntyivät Huraimilaan opiskelemaan hänen kanssaan, ja jopa jotkut paikalliset johtajat, kuten
Amiir (hallitsija) Uthman ibn Muammar, saivat häneltä vaikutteita.
Muhammad ibn Abdul-Wahhab muutti al-Uyaynahiin.

Kun Muhammad ibn Abdul-Wahhab saapui al-Uyaynahiin, sen hallitsija toivotti hänet
tervetulleeksi, ja Muhammad selitti hänelle islamin monoteistisia opetuksia. Ameer Uthman hyväksyi nämä
periaatteet ja myönsi Muhammadille vapauden saarnata puhdasta islamia. Muhammad meni
naimisiin Uthmanin vaikutusvaltaisen tädin kanssa, mikä lujitti miesten välistä suhdetta
entisestään. Al-Uyaynah'ssa ihmiset harrastivat monijumalaisuutta, kuten siunausten pyytämistä

puilta ja haudoilta. Muhammad kitki nämä käytännöt menestyksekkäästi pois, muun muassa
tuhoamalla Zaid ibn al-Khattabin hautarakennelman, jota ei olisi missään vaiheessa saanut
rakentaa.

Muhammad pyrki perustamaan al-Uyaynahiin islamilaisen yhteiskunnan, jossa shariaa
sovellettiin oikealla ja menestyksekkäällä tavalla kaikilla elämän osa-alueilla. Hän myös
esimerkiksi korosti yhteisrukousta moskeijoissa.

Jatkuvien valitusten ja uhkausten vuoksi Uthmanin oli kuitenkin lopulta pakko joko tappaa
Muhammad tai karkottaa hänet. Huolimatta Muhammedin yrityksistä taivutella Uthmania
pysymään kärsivällisenä, Uthman taipui painostukseen ja pyysi häntä lähtemään. Muhammad
muutti ad-Diriyyaan ja solmi sopimuksen sen johtajan kanssa.

Vaikka hänen aikansa al-Uyaynahissa päättyi karkotukseen, Muhammadin ponnisteluja
arvostettiin, ja Uthman jopa tarjosi ratsumiehiä suojelemaan häntä matkallaan. Monijumalaisten
käytäntöjen poistaminen ja oikean uskonnon hyväksyminen al-Uyaynahissa olivat merkittäviä
saavutuksia.

Ibn Abdul-Wahhab muutti ad-Diriyyaan Muhammad ibn Saudin kutsusta.
Ibn Saud toivotti ibn Abdul-Wahhabin tervetulleeksi tarjoten hänelle tukea ja suojelua. He
sopivat työskentelevänsä yhdessä islamin periaatteiden levittämiseksi. He muodostivat liiton,
joka perustui uskontoon, islamin periaatteiden toteuttamiseen sekä hyvän edistämiseen ja
pahan kieltämiseen.

Ad-Diriyyassa ibn Abdul-Wahhab keskittyi opettamiseen ja luentojen pitämiseen, mikä kiinnosti
paikallisia ja keräsi kannattajia myös muilta alueilta. Monet opiskelijat muuttivat ad-Diriyyaan
oppiakseen häneltä, ja hän lainasi rahaa tukeakseen köyhempiä opiskelijoita. Näiden
omistautuneiden opiskelijoiden ympärille kehittyi uusi islamilainen valtio ja yhteiskunta, jossa
ihmiset seurasivat islamin lakeja maksamalla esimerkiksi almuveroja (zakat).

Uthman ibn Muammar ymmärsi virheensä pyytäessään ibn Abdul-Wahhabia lähtemään
al-Uyaynahista ja pyysi häntä palaamaan, mutta Muhammad ibn Saud kieltäytyi pyynnöstä (Ibn
Abdul-Wahhab antoi hänen päättää). Kahden ensimmäisen ad-Diriyyassa vietetyn vuoden
aikana ibn Abdul-Wahhab tehosti kutsuaan ja kirjoitti oppineille ja hallitsijoille, jotta nämä
liittyisivät kutsuun ja uuteen valtioon. Jotkut kaupungit osoittivat kiinnostusta, kun taas toiset
syyttivät häntä noituudesta, uudistuksista ja valehtelusta.

Vuosi 1159 hj. oli Muhammad ibn Abdul-Wahhabille käännekohta. Yritettyään rauhanomaisesti saada Najdin asukkaat luopumaan monijumalaisista teoista ja harhaoppeista hän sai silti paljon jopa agressiivisiakin vastustajia. Oppositio nousi häntä vastaan, julisti hänet ja hänen seuraajansa
epäuskoisiksi ja salli heidän verensä vuodattamisen.

 

Aiemmin Najdissa käytyjen taistelujen tarkoituksena oli ollut maallinen tarkoitus, mutta nyt
niiden taustalla oli tavoite levittää islamia ja kitkeä harhaoppi ja epäjumalanpalvonta pois
muslimien omalta alueelta. Muhammad ibn Abdul-Wahhabilla oli suuri vaikutusvalta valtion
asioihin, ja tärkeät asiat vietiin hänen päätettäväkseen.

Kannattajien ja vastustajien välinen yhteenotto alkoi hyökkäyksellä Manfoohaa vastaan, joka oli
liittoutunut ad-Diriyyan (Ibn Abdul-Wahhabin asuinpaikka) kanssa, ja ad-Diriyyah puolusti
kumppaniaan. Vastustajat hakivat ulkopuolista apua pysäyttääkseen Muhammad ibn
Abdul-Wahhabin johtaman muslimiryhmän kasvun, mutta heidän yrityksensä epäonnistuivat.

Shaykh Muhammad ibn Abdul-Wahhab kuoli noin 91-vuotiaana vuonna 1206 Hj. Hän ei jättänyt
jälkeensä mitään omaisuutta. Hän käytti kaiken saamansa varallisuuden muiden auttamiseen.
Hänet tunnettiin nöyryydestään, ystävällisyydestään ja anteliaisuudestaan oppilaita ja apua
tarvitsevia kohtaan. Hän myönsi, kun hän ei tiennyt jotakin, ja oli avoin toisten korjauksille ja
neuvoille.

Hänen merkittäviin teoksiinsa kuuluvat Kitab at-Tawhid, Kitab al-Kaba'ir, Kashf ash-Shubuhat ja
Al-Usuul At-Thalaathah.

 

 

Lähteenä: Shaykh ‘Abdul ‘Aziz ibn ‘Abdullah ibn Bāzin kirjoittama Shaykh Abdullaah Ibn Wahhabin kutsu ja biografia .

 

 

 

 

 

Kaikki menestys tulee Allahilta ja Allah tietää parhaiten.