< Takaisin

Pitääkö islamista luopuva tappaa sharian mukaan?

 

 

Moni tietämätön ymmärtää islamin lailliset aiheet väärin ja käyttää niitä tietämättömästi väärässä kontekstissa ajatellen tietävänsä muutaman käännöksen perusteella miten asiat menevät islamin lain mukaan. 

 

Ensimmäinen asia, joka on tärkeää muistaa aina on se, että islamin laki ei ensinnäkään edes  salli laillisten rangaistusten käytäntöön laittamista kuin virallisen islamilaisen tuomioistuimen toimesta. Tästä aiheesta voi lukea lisää tästä.

 

Mitä tulee aiheeseen, joka koskee islamin luopuvia, niin tätä luopumista on kahden tyyppistä ja molemmille tapauksille löytyy esimerkki sunnasta. Jopa tekopyhyys, uskottomuus ja synti jakautuu islamissa eri kategorioihin tai tasoihin. Islamin luopumisessa ei ole eroa tässä.

 

Ensimmäiseen tyyppiin kuuluu henkilö, joka aiheuttaa luopumisensa ansiosta vain itselleen haittaa seuraamalla paholaista ja menettämällä itseltään menestyksen tuonpuoleisessa. Tätä sanotaan pienen tason luopumiseksi, vaikka kyseinen henkilö luopuisikin uskonnostaan kokonaan. Tässä henkilössä on suuri ero sellaiseen, jonka aikomuksena on aiheuttaa haittaa muslimiyhteisölle ja taistella tai juonia luopumistaan hyödyntäen heitä vastaan. Tällainen henkilö saattaa pyrkiä lisäksi aiheuttaa sekasortoa ja herättää johtajaan kohdistuvaa kapinallisuutta yteisönsä sisällä. Tätä sanotaan suuren tason luopumiseksi.

 

Mitä tulee pienen tason luopumiseen, niin tälle ei olla määrätty islamin laissa laillista rangaistusta. Emme siis voi olettaa, että tämä henkilö, joka jätti islamin omassa rauhassaan omasta heikkoudesta ja tietämättömyydestään ansaitsisi lain mukaan kuolemantuomion. Puhumattakaan siitä, että tuomioistuimen eteen tämän henkilön saisi viedä vain viralliset auktoriteetit.

 

Jabir raportoi, että eräs beduiini hyväksyi islamin ja seuraavana päivänä tuli profeetan ‎ﷺ luokse ja halusi mitätöidä sanoneensa. Profeetta ‎ﷺ ei suorittanut laillista rangaistusta hänen ylleen. Hän yksinkertaisesti sanoi:

 

الْمَدِينَةُ كَالْكِيرِ تَنْفِي خَبَثَهَا، وَيَنْصَعُ طَيِّبُهَا

“Medina on kuin palje. Se karkottaa epäpuhtauksiaan ja kerää sen puhtauksia (tai kirkastaa ja puhdistaa sen hyviä).”

 

(Sahih Al-Bukhari 1784)

 

Jopa islamin yleinen periaate opettaa olla varovainen kuolemantuomioiden suhteen. Profeetta ﷺ sanoi:

 

 أَعَفُّ النَّاسِ قِتْلَةً أَهْلُ الْإِيمَانِ

“Pidättäytyväisimpiä ihmisiä tappamisessa ovat uskon ihmiset.” 

 

(Musnad Ahmad 3720, hasan Al-Arnauutin mukaan)

 

Umar Ibn Abdul Azizin ollessa islamilaisen valtion johtaja myöhemmin profeetan ﷺ seuralaiten jälkeen, hän ei myöskään asettanut laillista rangaistusta ryhmän luopujia ylle, joilla ei muutenkaan ollut paljoo tietoa islamista.

 

Ma’mar raportoi, että jotkut niemimaan asukkaat kertoivat minulle, että jotkut ihmiset hyväksyivät islamin ja eivät pysyneet siinä kovin pitkään, kunnes he luopuivat siitä. Maymun ibn Mihran kirjoitti Umar Ibn Abdul Azizille asiasta ja Umar kirjoitti takaisin hänelle: 

 

رُدَّ عَلَيْهِمُ الْجِزْيَةَ وَدَعْهُمْ

“Jätä heidät osoittamaan kunnioitusta ja jätä heidät rauhaan.”

 

(Musnaf Abdur Razzaq 18102)

 

Lisäksi, jopa henkilö, joka suorittaa suuressa tasossa luopumisen voi saada tuomarin harkinnalla vapautuksen kuolemantuomiosta, jos hänelle löytyy puolustaja. Näin tapahtui profeetan ﷺ aikana, josta Ibn Abbas raportoi:

 

‎كَانَ عَبْدُ اللَّهِ بْنُ سَعْدِ بْنِ أَبِي سَرْحٍ يَكْتُبُ لِرَسُولِ اللَّهِ صَلَّى اللَّهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ فَأَزَلَّهُ الشَّيْطَانُ فَلَحِقَ بِالْكُفَّارِ فَأَمَرَ بِهِ رَسُولُ اللَّهِ صَلَّى اللَّهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ أَنْ يُقْتَلَ يَوْمَ الْفَتْحِ فَاسْتَجَارَ لَهُ عُثْمَانُ بْنُ عَفَّانَ فَأَجَارَهُ رَسُولُ اللَّهِ صَلَّى اللَّهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ

"Abdullah ibn Sa’d ibn Abi Sarhilla oli tapana kirjoittaa Allahin sanansaattajalle ﷺ , mutta paholainen sai hänet valtaansa ja tämä liittyi epäuskovien joukkoon (muslimeita vastaan). Allahin sanansaattaja ‎ﷺ määräsi, että hänet tapetaan itsenäistymisen päivänä, mutta Uthman ibn Affan anoi hänelle turvaa, joten Allahin sanansaattaja ﷺ myönsi hänelle turvan (eli vapautuksen rangaistuksesta).”

 

(Sunan Abu Dawud 4358, hasan Al-Albaanin mukaan)

 

Jopa näissä tapauksissa aiheessa punnitaan pahuuden määrä ja tuomari tekee päätöksen parhaan kykynsä mukaan. Tuo rangaistus, joka aiheutuisi suuren tason luopumisesta ei ole kiinteä rangaistu islamin laissa samalla tavalla kuin jotkut toiset, vaan sen sijaan se on harkinnanvarainen ta’zeer-rangaistus.

 

Al-Bayhaqi sanoi:

 

وَقَدْ آمَنَ بَعْضُ النَّاسِ ثُمَّ ارْتَدَّ ثُمَّ أَظْهَرَ الإِيمَانَ فَلَمْ يَقْتُلْهُ رَسُولُ اللَّهِ صَلَّى اللَّهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ قَالَ أَحْمَدُ رُوِّينَا هَذَا فِي عَبْدِ اللَّهِ بْنِ أَبِي سَرْحٍ حِينَ أَزَلَّهُ الشَّيْطَانُ فَلَحِقَ بِالْكُفَّارِ ثُمَّ عَادَ إِلَى الإِسْلامِ وَرُوِّينَاهُ فِي رَجُلٍ آخَرَ مِنَ الأَنْصَارِ

“Ash-Shaafi’ii sanoi: ‘Jotkut ihmiset uskoivat ja sitten luopuivat uskosta ja sitten uskoivat uudestaan ja Allahin sanansaattaja ﷺ ei tappanut heitä.’ Ahmad sanoi: ‘Me olemme raportoineet koskien Abdullah ibn Abi Sarhia, kun paholainen aiheutti hänen kompastua (uskossa) ja hän liittyi uskottomiin ja sitten palasi islamiin. Me olemme myös raportoineet tähän liittyen toisesta miehestä ansaarien joukosta.”

 

(Ma’rifat As-Sunan wal Athar)

 

Tälle ei löydy todistetta pelkästään näistä kaikista sunnan tapauksista, mutta jopa Allah mainitsee tällaisesta pienen tason luopujasta liittämättä tähän kuolemantuomiota. Allah sanoi:

 

إِنَّ الَّذِينَ آمَنُوا ثُمَّ كَفَرُوا ثُمَّ آمَنُوا ثُمَّ كَفَرُوا ثُمَّ ازْدَادُوا كُفْرًا لَّمْ يَكُنِ اللَّهُ لِيَغْفِرَ لَهُمْ وَلَا لِيَهْدِيَهُمْ سَبِيلًا

“Totisesti, nuo, jotka uskoivat, sitten epäuskoivat, sitten uskoivat ja sitten epäuskoivat ja kasvoivat epäuskossa, niin Allah ei tule koskaan antamaan heille anteeksi, eikä Hän tule johdattamaan heitä oikealle tielle (heidän valintojensa ansiosta).”

 

(4:137)

 

Allah mainitsi, että nämä ihmiset uskoivat ja sitten epäuskoivat ja sitten uskoivat. Hän ei maininnut että nämä ihmiset uskoivat ja sitten epäuskoivat ja sitten heidät on tapettava. Näillä jakeessa mainituilla ei tietenkään ollut puhtaita aikomuksia ja he jättivät islamin jopa kahdesti.

 

Ja suuren tason luopuminen on seuraava aiheemme, jota tuli jo käsiteltyä hieman yllä. Kuten kaikki islamin lait, niin tämäkin laki on suunniteltu sitä varten, että yhteisöä suojellaan pahalta. Tämä taso koskee sellaista henkilöä, joka jättää islamin kääntyen muslimeita vastaan väkivaltaisesti ja pahamaisesti. Jopa profeettamme ﷺ sanoi tällaisesta henkilöstä:

 

‎وَالتَّارِكُ لِدِينِهِ الْمُفَارِقُ لِلْجَمَاعَةِ

”Joka jättää uskontonsa ja eroaa yhteisöstä.”

 

(Sahih Muslim 1676)

 

Eroaa yhteisöstä (al-mufaariq lil-jamaa’ah) viittaa siihen, että tällainen henkilö tekee suurta haittaa yhteisöä kohtaan kääntyen heitä vastaan ja jopa vaarantaen heidän henkiään. Islam on kokonaisuus ja kaikki lähteet tulee huomioida yksittäisistä aiheista kokonaisuutena jättämättä mitään olennaista pois. Toisessa raportissa profeetta ‎ﷺ sanoi tästä aiheesta:

 

‎رَجُلٌ يَخْرُجُ مِنَ الإِسْلاَمِ يُحَارِبُ اللَّهَ عَزَّ وَجَلَّ وَرَسُولَهُ

”Mies, joka jättää islam ja julistaa sodan Allahia - Majesteettista ja Korkeaa - sekä hänen sanansaattajaansa vastaan.”

 

(Sunan An-Nasa’i 4048, sahih Al-Albaanin mukaan)

 

Ibn Abbas, eräs profeetan ‎ﷺ seuralainen, selitti asian sanoen:

 

‎فَمَنْ قَتَلَ وَأَفْسَدَ فِي الأَرْضِ وَحَارَبَ اللَّهَ وَرَسُولَهُ ثُمَّ لَحِقَ بِالْكُفَّارِ قَبْلَ أَنْ يُقْدَرَ عَلَيْهِ لَمْ يَمْنَعْهُ ذَلِكَ أَنْ يُقَامَ فِيهِ الْحَدُّ الَّذِي أَصَابَ

”Kuka ikinä tappaa toisen, levittää korruptiota maassa, julistaa sodan Allahia ja Hänen sanansaattajaansa vastaan ja liittyy epäuskovien puolelle, ennen kuin hän hilliintyy, niin ei ole mitään estämässä laillista rangaistusta hänen ylleen siitä, mitä hän teki.” 

 

(Sunan An-Nasa’i 4046, sahih Al-Albaanin mukaan)

 

Profeetan ‎ﷺ seuralaiset selittävät aiheen sanoen:

 

‎حَارَبَ اللَّهَ وَرَسُولَهُ صَلَّى اللَّهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ

”(Se on hän) joka julistaa sodan Allahia ja hänen sanansaattajaansa vastaan.” 

 

(Sahih al-Bukhaari 4334)

 

Ja näistä ymmärretään, että laillinen rangaistus astuu voimaan ensinnäkin virallisen johtajan islamilaisessa tuomiossa selkeästi vain silloin, kun henkilö yhdistää epäuskon suureen petokseen tai väkivaltaan. Ja kuten profeetta ﷺ teki aiemmin mainitussa perimätiedossa, niin tuomari saattaa löytää syyn säästää tämän henkilön henki.

 

Ibn Al-Qayyim sanoi:

 

فَأَمَّا الْقَتْلُ فَجَعَلَهُ عُقُوبَةَ أَعْظَمِ الْجِنَايَاتِ كَالْجِنَايَةِ عَلَى الْأَنْفُسِ فَكَانَتْ عُقُوبَتُهُ مِنْ جِنْسِهِ وَكَالْجِنَايَةِ عَلَى الدِّينِ بِالطَّعْنِ فِيهِ وَالِارْتِدَادِ عَنْهُ وَهَذِهِ الْجِنَايَةُ أَوْلَى بِالْقَتْلِ وَكَفِّ عُدْوَانِ الْجَانِي عَلَيْهِ مِنْ كُلِّ عُقُوبَةٍ

“Ja mitä tulee kuolemantuomioon, niin se on säästetty suurimmille rikoksille, kuten rikokselle elämää kohtaan, jotta sen (virallinen) rangaistus on samankaltainen kuin se ja kuten rikokselle uskontoa vastaan hyökkäämällä siihen (tai sen ihmisiin) ja hyläten sen. Tämä rikos on ensimmäinen, jota rangaistaan kuolemalla hillitäkseen rikollisen aggressiota jokaisella rangaistuksella.” 

 

(I’lam Al-Muwaqi’een 2/74)

 

Pienen tason epäuskon käsittelyn yhteydessä mainitsimme siitä, että tämä kyseinen rangaistus on harkinnanvarainen tilanteesta riippuen, jonka pahuuden ja rangaistuksen tarpeen ja joskus jopa luonteen muslimituomari punnitsee. 

 

Ibn Abi Shayba raportoi, että Ata’ sanoi koskien naisluopujaa:

 

 لَا تُقْتَلُ

“Häntä ei tapeta.”

 

Myös Hasan Al-Basri sanoi tästä:

 

 لَا تُقْتَلُ

“Häntä ei tapeta.”

 

(Musnaf Ibn Abi Shayba 32083)

 

Tämän mielipiteen he ottivat muiden varhaisajan muslimien kanssa, sillä nainen ei tavallisesti aiheuta sotaa tai sen kaltaista suurta korruptiota yhteisössä.

 

At-Tirmidhi sanoi:

 

وَقَالَتْ طَائِفَةٌ مِنْهُمْ تُحْبَسُ وَلَا تُقْتَلُ وَهُوَ قَوْلُ سُفْيَانَ الثَّوْرِيِّ وَغَيْرِهِ مِنْ أَهْلِ الْكُوفَةِ

“Ryhmä oppineita sanoivat, että naisluopuja tulisi vangita, ei tappaa. Tämä on Sufyan Ath-Thawrin ja muiden Kuufan ihmisten mielipide.” 

 

(Sunan At-Tirmidhi 1458)

 

Ibn Humam sanoi:

 

فَكَذَا يَجِبُ فِي الْقَتْلِ بِالرِّدَّةِ أَنْ يَكُونَ لِدَفْعِ شَرِّ حِرَابِهِ لَا جَزَاءٍ عَلَى فِعْلِ الْكُفْرِ لِأَنَّ جَزَاءَهُ أَعْظَمُ مِنْ ذَلِكَ عِنْدَ اللَّهِ تَعَالَى فَيَخْتَصُّ بِمَنْ يَتَأَتَّى مِنْهُ الْحِرَابُ وَهُوَ الرَّجُلُ وَلِهَذَا نَهَى النَّبِيُّ صَلَّى اللَّهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ عَنْ قَتْلِ النِّسَاءِ وَعَلَّلَهُ بِأَنَّهَا لَمْ تَكُنْ تُقَاتِلُ

“Joten tällä tavalla luopujaa on rangaistava kuolemalla välttääkseen sodan pahuuden, ei rangaistuksena epäuskon teolle, sillä suurin rangaistus on tuo, joka on Allahin luona. Tämä rangaistus on erityisesti niille, jotka julistavat sodan ja tämä on miehelle. Tästä syystä, profeetta ﷺ kielsi naisten tappamisen, sillä he eivät (tavallisesti) taistele.”

 

(Fath ul-Qadeer 6/72)

 

As-Sarakhsi sanoi:

 

وَأَصْلُ الْكُفْرِ مِنْ أَعْظَمِ الْجِنَايَاتِ وَلَكِنَّهَا بَيْنَ الْعَبْدِ وَبَيْنَ رَبِّهِ فَالْجَزَاءُ عَلَيْهَا مُؤَخَّرٌ إلَى دَارِ الْجَزَاءِ وَمَا عُجِّلَ فِي الدُّنْيَا سِيَاسَاتٌ مَشْرُوعَةٌ لِمَصَالِحَ تَعُودُ إلَى الْعِبَادِ كَالْقِصَاصِ لِصِيَانَةِ النُّفُوسِ

“Ja epäuskon teko on suurimmista rikoksista, mutta se on palvelijan ja hänen Valtiaansa välinen (asia). Sen rangaistus on viivästetty kunnes hän saavuttaa seurauksensa asuinpaikan (tuonpuoleisessa). Ja mitä tulee siihen, mitä tapahtuu tässä maailmassa, niin ne ovat laillisia poliiseja ihmisten hyvinvoinnille, kuten laillinen kosto (eli tuomarin tekemä yhdenvertainen rangaistus) murhasta elämän suojaksi.”

 

(Al-Mabsut 10/110)

 

Kuolemantuomion rangaistus suuren tason luopumiselle ilmoitettiin siihen aikaan syystäkin. Tappaminen, petokset ja sota oli jokavuotinen asia ja muslimeita kohtaan hyökättiin useaan otteeseen, joka suunnasta ja kyseessä oli massamurhia ja rauhansopimusten pettämisiä. Laillisesta sodasta voi lukea tästä.

 

Tällaista tuhoa yritettiin tehä muslimeita kohtaan myös sisältä päin. Allah ilmoitti silloin jakeen:

 

‎وَقَالَت طَّائِفَةٌ مِّنْ أَهْلِ الْكِتَابِ آمِنُوا بِالَّذِي أُنزِلَ عَلَى الَّذِينَ آمَنُوا وَجْهَ النَّهَارِ وَاكْفُرُوا آخِرَهُ لَعَلَّهُمْ يَرْجِعُونَ

”Ryhmä kirjan ihmisistä sanovat toisilleen: ’Uskokaa päivän alkuun siihen, mitä uskovaisille ilmoitettiin ja hylätkää se sen lopulla ja kenties he hylkäävät uskontonsa.”

 

(3:72)

 

Jae ilmoitettiin, sillä jotkut Medinan juutalaiset halusivat tuhota islamia sisältäpäin ja aiheuttaa kapinaa muslimien keskuuteen tuhotakseen heidät sisältäpäin.

Tuohon aikaan Medinaa uhkasi hyökkäykset Qurajsh-heimoilta ja muslimien tuhoutuminen olisi monen muun heimon eduksi poliittisesti.

 

Ibn Kathir raportoi jakeesta:

 

‎عَنْ مُجَاهِدٍ فِي قَوْلِهِ تَعَالَى إِخْبَارًا عَنِ الْيَهُودِ بِهَذِهِ الْآيَةِ يَعْنِي يَهُودَ صَلَّتْ مَعَ النَّبِيِّ صَلَّى اللَّهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ صَلَاةَ الْفَجْرِ وَكَفَرُوا آخِرَ النَّهَارِ مَكْرًا مِنْهُمْ لِيُرُوا النَّاسَ أَنَّ قَدْ بَدَتْ لَهُمْ مِنْهُ الضَّلَالَةُ بَعْدَ أَنْ كَانُوا اتَّبِعُوهُ

”Mujaahid sanoi, että tämä Korkeimman jae koskee juutalaisia, jotka rukoilivat profeetan ‎ﷺ kanssa aamunsarastuksen rukouksen ja epäuskoivat päivän lopulla juonena, jonka tavoite oli kääntää ihmiset pois islamista niin, että vaikuttaisi siltä, että heille (juutalaisille) olisi tullut näkyviin (uskonnon) harha sen jälkeen, kun he seurasivat sitä (ja sitten muutkin haluaisivat tehdä samoin).”

 

(Tafseer Ibn Kathir 3:72)

 

Samalla tavalla, Medinan tekopyhät levittivät juoruja ja huhuja muslimien keskuuteen aikoina, kun heidän yhtenäisyyttä vaadittiin eniten. Nämä teot olivat suuria uhkia hetkinä, jolloin muslimeihin oltiin hyökätty ja ihmisiä kuoli.

 

Allah sanoi:

 

‎لَّئِن لَّمْ يَنتَهِ الْمُنَافِقُونَ وَالَّذِينَ فِي قُلُوبِهِم مَّرَضٌ وَالْمُرْجِفُونَ فِي الْمَدِينَةِ لَنُغْرِيَنَّكَ بِهِمْ ثُمَّ لَا يُجَاوِرُونَكَ فِيهَا إِلَّا قَلِيلًا

”Jos tekopyhät ja nuo, joiden sydämissä on sairaus ja nuo, jotka levittävät juoruja Medinassa eivät lopeta, niin totisesti me annamme teidän voittaa heidät. Sitten he eivät tule jäämään teidän naapureiksenne siellä kuin hetkeksi.”

 

(33:60)

 

Täten, laillinen rangaistus islamin jättämiseen määrättiin mm. tähän tiettyyn kontekstiin.

Sitä ei määrätty siksi, että uskontoa voisi pakottaa ihmisten ylle, vaan suojelemaan muslimeja ja yhteisöä vaaralta.

 

Eli kyseessä ei ole uskonnon pakottamisen tavoite tässäkään aiheessa ja siitä ei olisi hyötyä kenellekään, jos kaikki muslimit olisivat tekopyhiä vaan siksi, että he pelkäisivät kuolemantuomiota. Jumalakaan ei hyväksy tällaisen henkilön islamia, joka ei ole vilpitön. Ibn ul-Qayyim kirjoitti:

 

‎وَلَمْ يُكْرِهْ أَحَدًا قَطُّ عَلَى الدِّينِ وَإِنَّمَا كَانَ يُقَاتِلُ مَنْ يُحَارِبُهُ وَيُقَاتِلُهُ وَأَمَّا مَنْ سَالَمَهُ وَهَادَنَهُ فَلَمْ يُقَاتِلْهُ وَلَمْ يُكْرِهْهُ عَلَى الدُّخُولِ فِي دِينِهِ

“Profeetta ﷺ ei koskaan pakottanut uskontoa kenenkään ylle, vaan hän vain taisteli niitä vastaan, jotka julistivat sodan häntä vastaan tai taistelivat häntä. Ja mitä tulee niihin, jotka tekivät rauhansopimuksen hänen kanssaan tai tekivät aselevon sopimuksen, niin hän ei koskaan taistellut heitä vastaan, eikä pakottanut uskontoa heidän ylleen."

 

(Hidaayat al-Hayaaraa 1/237)

 

Jopa Allah sanoo:

 

‎لَا إِكْرَاهَ فِي الدِّينِ

”Uskontoon ei ole pakotusta.”

 

(2:256)

 

Ja Hän sanoo:

 

‎وَقُلِ الْحَقُّ مِن رَّبِّكُمْ فَمَن شَاءَ فَلْيُؤْمِن وَمَن شَاءَ فَلْيَكْفُرْ

”Joten kuka ikinä tahtoo uskoa, uskokoon hän ja kuka ikinä tahtoo epäuskoa, epäuskokoon.”

 

(18:29)

 

Kaikki menestys tulee Allahilta ja Allah tietää parhaiten.