< Takaisin

Salliiko islam naisen hakkaamisen?

 

 

Tässä tekstissä käsitellään vastausta tähän kysymykseen, jonka todellisuudesta monet ovat tietämättömiä, vaikka Koraanin ja sunnan käskyt antavat meille selkeästi väkivaltaa kieltävän tuloksen.

 

Koraani ja sunnah on laaja kokonaisuus ja Koraanin lakeihin kuulluu valtion lain lisäksi jokaisen elämän osa-alueen lait, joiden käytäntöönpanon on meille opettanut Allahin sanansaattaja ﷺ hänen ﷺ sunnassaan. 

 

Koraani ja sunnah kulkevat käsikädessä ja jokaselle asialle löytyy konteksti, jota ei voi itsenäisesti keksiä tai tulkita. Itsenäinen tulkinta johtaa harjaan ja erilaisiin ääripäihin. Tämän takia jokaista aihetta on syytä opidskella akateemisesti ja arabiankielen ymmärrys on suuressa roolissa, sillä käännökset ovat yleisesti ottaen karkeita ja vaativat selityksiä. Helposti käännöksissä tapahtuu myös kömmähdyksiä alkuperäisen merkityksen suhteen, joten pelkkiin käännöksiin, joilla ei ole selitystä rinnalla, ei ole aina luotettavaa tukeutua. 

 

Koraanin jae 4:34 on yksi niistä jakeista, joita moni ymmärtää väärin ja ottaa oletuksena tulkinnan, että islam sallisi vaimon hakkaamisen. Suurin syy, joka johtaa tälle tulkinnalle on huonojen käännösten lisäksi tietämättömyys ilamilaisia tekstejä ja Koraanin ja sunnan kokonaisuutta kohtaan. Ennen kuin syvennymme tämän jakeen selitykseen (tafsiiriin), joka pääty monelle yllättäväksi, niin tarkastelemme aihetta Koraanin ja sunnan muista todisteista, jotka on otettava huomioon tämän aiheen yhteydessä.

 

Allah sanoo naisista miehille:

 

وَلَا تُضَارُّوهُنَّ 

“Älkää aiheuttako heille [naisille] harmia.”

(65:6)

 

‘Ubayda ibn al-Samit raportoi, että Allahin sanansaattaja ﷺ sanoi: 

 

لاَ ضَرَرَ وَلاَ ضِرَارَ

“Älkää aiheuttako harmia, älkääkä vastatko harmilla.” 

 

(Sunan Ibn Maajah 2340, sahih al-Albaanin mukaan)

 

As-Suyuti kirjoitti:

 

من الحقوق بِٱلْمَعْرُوفِ شرعاً من حسن العشرة وترك لإضرار ونحو ذلك

“Heidän [vaimojen] hyvän kohtelun [se mikä on tiedetty hyväksi] oikeuksistaan on se, mitä on määrätty hyvien elinolojen ja [heitä kohtaan tapahtuvan] harmin välttämisen suhteen ja niin edelleen.”

 

(Tafsīr al-Jalalayn 2:228)

 

Amr bin al-Ahwas raportoi, että profeetta ﷺ sanoi:

 

أَلَا وَاسْتَوْصُوا بِالنِّسَاءِ خَيْرًا

“Minä määrään teitä kohtelemaan naisia hyvin.”

 

(Sunan al-Tirmidhī 1163, sahih al-Albaanin mukaan)

 

Aisha raportoi profeetasta ﷺ:

 

مَا ضَرَبَ رَسُولُ اللَّهِ صَلَّى اللَّهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ شَيْئًا قَطُّ بِيَدِهِ وَلَا امْرَأَةً وَلَا خَادِمًا إِلَّا أَنْ يُجَاهِدَ فِي سَبِيلِ اللَّهِ

“Allahin sanansaatta ﷺ ei koskaan lyönyt mitään hänen kädellään, ei palvelijaa eikä naista, ellei hän ollut taistelussa Allahin tiellä.”

 

(Sahih Muslim 2328)

 

Sunnaan on myös raportoitu tilanteita, joissa profeetta ﷺ tuomitsi miehen ja naisen eroon sen takia, että mies oli ollut väkivaltainen naista kohtaan. 

 

Ali ibn Abu Talib raportoi, että Al-Walid ibn ‘Uqbahin vaimo tuli Allahin sanansaattaja ﷺ luokse ja valitti, että Al-Wali oli lyönyt häntä. Profeetta ﷺ sanoi: 

 

قُولِي لَهُ قَدْ أَجَارَنِي

“Sano hänelle: ‘Totisesti hän [profeetta] on antanut minulle turvan.” 

 

Nainen palasi ja tuli takas profeetan ﷺ luokse ja profeetta ﷺ yriti saada tilanteeseen lopun, mutta kun tämä ei onnistunut, niin hän sanoi:

 

اللَّهُمَّ عَلَيْكَ الْوَلِيدَ أَثِمَ بِي مَرَّتَيْنِ

“Oi Allah, Sinun tulee hoitaa Al-Walid, sillä hän on tehnyt syntiä minua kohtaan kahdesti.” 

 

(Musnad Aḥmad 1257, sahih Ahmad Shakirin mukaan) 

 

Toisessa tapauksessa Yahya ibn Sa’id raportoi, että Habibah bint Sahl oli naimisissa Thabit ibn Qaysin kanssa ja Thabit oli lyönyt häntä. Kun hän heräsi, hän meni Allahin sanansaattajan ﷺ ovelle ja sanoi: "Thaabit ja minä emme voi olla yhdessä." Thaabit tuli profeetan ﷺ luoksen ja profeetta ﷺ sanoi hänelle:

 

خُذْ مِنْهَا وَخَلِّ سَبِيلَهَا

"Ota se, mitä hän on sinulle velkaa ja päästä hänet tielleen."

 

Habibah bint Sahl vastasi profeetalle ﷺ:

 

يَا رَسُولَ اللَّهِ عِنْدِي كُلُّ شَيْءٍ أَعْطَانِيهِ

"Oi Allahin sanansaattaja, minulla on kaikki, mitä hän on antanut minulle." Thaabit otti ne häneltä ja Habibah muutti perheensä luokse.

 

(Sunan al-Dārimī 2317, sahih Al-Daranin mukaan)

 

Nämä ovat klassisia tapauksia sunnasta, jotka tuovat esille, että naisen oikeus on pyytää avioeroa (khula) tai anoa avioliiton mitätöimistä ilman miehen lupaa (Fashu un-Nikah), jos mies loukkaa häntä fyyisesti tai henkisesti. Islamilanen tuomari tuomitsee tämän islamilaisessa valtiossa ja maissa, joissa ei ole virallista islamilaista tuomaria, niin islamilaiset yhdistykset hoitavat päätöksen ja purkaavat avioliiton tarvittaessa Allahin edessä. Laillisen avioliiton purkaamisen taas hoitaa valtio.

 

Khalil al-Jundi kirjoittaa:

 

ولها التطليق بالضرر البين

“Hänelle [naiselle] on [oikeutena] ero aiheutuneen harmin ansiosta.” 

 

(Mukhtaṣar Khalīl 1/111)

 

Al-Dardir kirjoittaa:

 

للزوجة التطليق على الزوج بالضرر وهو ما لا يجوز شرعا كهجرها بلا موجب شرعي وضربها كذلك وسبها وسب أبيها

“Vaimolle on [oikeutettu] ero miehestään aiheutuneen harmin vuoksi, joka ei ole laillisesti sallittua, kuten hänen hylkäämisensä ilman tarvetta, tai lyöminen samalla lailla tai hänen kiroaminen tai hänen vanhempiensa [kiroaminen].” 

 

(al-Sharḥ al-Kabīr 2/345)

 

Näiden kaikkien lisäksi on myös hyvä huomioida, että myös miestä kohtaan tulee olla hyvä avioliiton sisällä, mutta on aiheellista mainita varoitukset väkivallasta erityisesti naisia kohtaan, sillä nainen ei ole fyysisesti samalla tasolla kuin keskiverto mies.

  

Ja mitä tulee sitten jakeeseen sekä sitä koskeviin radikaaleihin tilanteisiin, niin nämä käsittelemme jakeen tafsiirin kautta, aivan kuin kaikki muutkin jakeet. Yleisesti, kuka tahansa selväjärkinen ihminen kykenee selvittämään riidat ja toisen loukkaamisen keskustelemalla. Jos tilanne ajautuu kuitenkin ääripäähän, niin ohjeistuksena on toimia askel toisensa jälkeen oikeassa järjestyksessä ilman, että mitään rajoja rikkoo. Allah sanoo jakeessa:

 

ٱلرِّجَالُ قَوَّٰمُونَ عَلَى ٱلنِّسَآءِ بِمَا فَضَّلَ ٱللَّهُ بَعْضَهُمْ عَلَىٰ بَعْضٍۢ وَبِمَآ أَنفَقُوا۟ مِنْ أَمْوَٰلِهِمْ ۚ فَٱلصَّـٰلِحَـٰتُ قَـٰنِتَـٰتٌ حَـٰفِظَـٰتٌۭ لِّلْغَيْبِ بِمَا حَفِظَ ٱللَّهُ ۚ وَٱلَّـٰتِى تَخَافُونَ نُشُوزَهُنَّ فَعِظُوهُنَّ وَٱهْجُرُوهُنَّ فِى ٱلْمَضَاجِعِ وَٱضْرِبُوهُنَّ ۖ فَإِنْ أَطَعْنَكُمْ فَلَا تَبْغُوا۟ عَلَيْهِنَّ سَبِيلًا ۗ إِنَّ ٱللَّهَ كَانَ عَلِيًّۭا كَبِيرًۭا ٣٤

 

“Miehet ovat vastuussa naisista sillä, mitä Allah on antanut toiselle toisen ylle ja mitä he [miehet] kuluttavat heihin [naisiinsa] rikkaudestaan [eli miehen on pakollista elättää nainen täysin, vaikka naisella olisi oma palkka]. Täten, hurskaat naiset ovat [hyvässä] tottelevaisia miehiään kohtaan, suojellen heidän [aviomiesten] poissaolossaan sitä, mitä Allah on antanut heille suojeltavaksi [eli talo jne.]. Mutta nuo vaimot, joilta pelkäätte ylimielisyyttä [eli kapinallisuutta jne.], niin [ensin] neuvokaa heitä, [ja jos se ei toimi] seuraavaksi hylätkää heidät sänggyissänne ja sitten [jos se ei toimi, niin] idhribuu heitä. Mutta jos he ovat tottelevaisia teitä kohtaan, niin älkää pyrkikö olemaan heitä vastaan. Totisesti, Allah on Mahtavain, Suurin.”

(4:34)

 

Käännös ja puhetyyli ei ole jotain, mikä tuo suomeksi oikeanlaista merkitystä heti ilmi, mutta mitä sitten tarkoittaa "idhribuu"? Yleensä tämä käännettään sanalla “lyökää”, joka antaa todellisuudelle väärän kuvan. Tämä tulee jo ilmi kaikista edellä mainituista todisteista. Dharaba -verbi ei tarkoita aina lyömistä. Toinen jae, missä sanaa on käytettu on jae, jossa Allah sanoo:

 

ۖ وَلْيَضْرِبْنَ بِخُمُرِهِنَّ عَلَىٰ جُيُوبِهِنَّ ۖ 

“Ja laittakoon he [naiset] heidän khimaar [vaate/kaapu] rintojensa päälle [peittämään]” 

(24:31)

 

Jokainen on varmaan samaa mieltä, että kyseessä ei ole vaatteen hakkaamista itsensä päälle. Tämä todistaa meille sen, että lyöminen ei ole aina paras käänntös sanalla.

 

Toisessa raportissa Abu Dharr kertoi tilanteesta, jossa Allahin sanansaattaja ﷺ aikoi antaa hänelle johtajuuteen liittyviä neuvoja:

 

فَضَرَبَ صَلَّى اللَّهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ بِيَدِهِ عَلَى مَنْكِبِي ثُمَّ قَالَ

“Sitten hän ﷺ löi/koski rintaani ja sanoi…”

 

(Sahih Muslim 1825) 

 

Abu Dharr ei kertonut tätä negatiivisesti ja tilanteesta ymmärrämme, että kyseessä ei ollut väkivaltaa, vaikka dharaba-verbiän on käytetty. Profeetan ﷺ aikomus ei ollut satuttaa häntä tai häpäistä häntä, vaan hän halusi tämän huomion ja sen ajan kulttuuriin kuului enemmän toisten ihmisten koskemista, joka on nykyään monessa yhteiskunnassa tabu, vaikka se olisi hyvällä aikomuksella tehty.

Tällä ei ole mitään tekemistä väkivallan kanssa.

 

Se, miten tulkitsemme jakeen 4:34, vaikka käännös antoi jo suuntaa sille, niin riippuu siitä, mitä jakeen kontekstista meille on säilynyt. Näin pääsemme alkuperäisen uskonnon ymmärtämiseen ja nämä lähteet ovat meille tukena sanan hankalan käännöksen suhteen. 

 

Kuten aikaisemmin mainitsimme, kuka tahansa selväjärkinen ihminen kykenee selvittää riidat ja lopettaa ilkeän tai törkeän käytöksen keskustelun avulla. Mikäli näin ei kuitenkaan tapahdu, joka olisi hyvin poikkeuksellista, niin Allah määrää miestä hylkäämään vaimonsa seuraavana vaihtoehtona sängyssä. Tämä tapahtuu siis vaihe vaiheelta ja mihinkään ei oli sallittua hypätä ennen toista vaihetta, joista ensimmäinen oli keskustelu. Ibn Kathiir on raportoinut hänen tafsiir-kokelmaansa, että Ali ibn Abi Taalib sanoi: 

 

“Tämä viittaa siihen, että hän ei harrasta vaimon kanssa yhdyntää ja sängyssä selkä vaimon suuntaan makaamiseen .”

(Tafsiir ibn Kathiin 4:34)

 

Tähän pisteeseen voi vielä olla inhimillistä, että riita päätyy, vaikka hyvin kummallista, jos vaimo on loukannut miestään ja käyttäytynyt moraalittomasti, että hän ei tässä pisteessä tuntisi mitään sydämessään. Tavallisesti, kuka tahansa empaattinen mies tai nainen ymmärtäisi keskustelun ja mykkäkoulun jälkeen, että hän on jollain tapaa loukannut toista ja pyrkisi selvittää asian keskustelun avulla. 

 

Naisen hyvästä kohtelusta löytyy paljon raportteja, mutta on hyvä kuitenkin muistuttaa naistenkin velvollisuudesta olla hyviä miehiään kohtaan, sillä miesten velvollisuutensa on kuitenkin maksaa kaikki talouden kulut, osoittaa rakkauttaan ja suojella perhettään ja vaimon ei tarvitse islamin mukaan mennä ollenkaan töihin, jos hän ei halua. Vaikka nainen menisi töihin, niin hänen velvollisuus ei ole kuluttaa senttiäkään perheen menoihin. Naisille on myönnetty jo suuri rahallinen oikeus. Täten vastuu on miehen yllä ja huomaamme tästä, että miehellä ja naisella on yksinkertaisesti erilaiset asemat islamissa ja tällä ei ole mitään tekemistä siihen, että toinen olisi Allahin edessä arvokkaampi kuin toinen.

 

Samassa tafsiirissa As-Suddin, Ad-Dahakin, Ikriman ja Ibn Abbasin on mainittu sanoneen jakeessa mainitusta seuraavassa askeleessa:

 

“Älä puhu hänen kanssaan tai puhu hänelle.”

(Tafsiir ibn Kathiin 4:34)

 

Jos silti puoliso ei ymmärrä ja jatkaa harmiaan miestään kohtaan, niin seuraava sallittu askel on estää pahaa fyysisesti ilman, että tämä satuttaa vaimoa. Tämä olisi radikaalin käytökseen herätys, joka rauhottaisi tilanteen. Emme voi piilotella sitä todellisuutta, että näitä tilanteita on kuitenkin olemassa, joten olisi kummallista, jos varatoimenpiteistä ei oltaisi mainittu koko ihmiskunnalle tarkoitetussa ohjekirjassa, joka sisältää ohjeet kaikkiin ihmisen elämään tarvittaviin asioihin.

 

Ibn Kathiir sanoo jakeen dharaba-verbistä:

 

“Tarkoittaen, jos neuvominen ja huomion antamattomuus sängyssä ei toimi, niin sinun on sallittua koskea vaimoon ilman vakavaa lyömistä.”

(Tafsiir ibn Kathiin 4:34)

 

Kaikki oppineet ovat ykismielisiä, että jakeen verbi viittaa koskemiseen, joka määritellään termillä “ghayru mubarriḥ” (ilman ankaruutta) tai “ghayru mu’allim” (ilman kipua) ja tämä tehdään vain kaikkien ensisijaisten keinojen jäljeen, jos vaimo tekee rikkomusta miestään tai avioliiton sopimusta kohtaan. Miehen on laitonta aiheuttaa jälkeä, mustelmia, vammoja tai haittaa vaimoa kohtaan.

 

Ata’ raportoi, että Ibn Abbas sanoi:

 

ضَرْبًا غَيْرَ مُبَرِّحٍ

“Se on dharb ilman ankaruutta.” 

 

Hänelle sanottiin: “Mitä tarkoittaa dharb ilman ankaruutta?” Ibn Abbas sanoi: 

 

 بِالسِّوَاكِ وَنَحْوِهِ

“Se on haamasharjalla (miswaak) tai jollain samankaltaisella.” 

 

(Tafsīr al-Ṭabarī 4:34) 

 

Ja ibn Abbas oli seuralainen, jolle profeettamme ﷺ opetti suoraan uskontoa.

 

Al-Razi kirjoitti:

 

أن يكون الضرب بمنديل ملفوف أو بيده ولا يضربها بالسياط ولا بالعصا

“Se tulisi tehdä taitetulla nenäliinalla tai kädellä ja häntä ei tule lyödä piiskalla tai kepillä.”

 

(Tafsīr al-Rāzī 4:34)

 

Ibn ‘Ajibah kirjoittaa:

 

فإن لم ينفع فاضربوهن ضربًا غير مؤلم ولا شائن

“Jos muut keinot eivät hyödytä, niin lyökää/koskekaa heitä ilman, että aiheutatte kipua tai häpäisyä.”

 

(al-Baḥr al-Madīd 4:34)

 

Al-Qurtubi kirjoittaa:

 

وَالضَّرْبُ فِي هَذِهِ الْآيَةِ هُوَ ضَرْبُ الْأَدَبِ غَيْرُ الْمُبَرِّحِ وَهُوَ الَّذِي لَا يَكْسِرُ عَظْمًا وَلَا يَشِينُ جَارِحَةً كَاللَّكْزَةِ وَنَحْوِهَا فَإِنَّ الْمَقْصُودَ مِنْهُ الصَّلَاحُ لَا غَيْرَ

“Lyöminen/koskeminen tässä jakeessa tarkoittaa hyvään käytökseen lyömistä/koskemista ilman ankaruutta, joka ei riko luita tai häpäise vammoilla kuin se olisi puristettu nyrkki, tai jotain sen kaltaista. Totisesti, syy on [julman] käytöksen oikaisu eikä mitään muuta.”

 

(Tafsīr al-Qurṭubī 4:34)

 

Al-Zamakhshari kirjoittaa:

 

وَقَالُوا يَجِبُ أَنْ يَكُونَ ضَرْبًا غَيْرَ مُبَرِّحٍ لا يَجْرَحُهَا وَلا يَكْسِرُ لَهَا عَظْمًا وَيَجْتَنِبُ الْوَجْهَ

“Oppineet sanovat, että sen tulee olla koskeminen/lyöminen ilman vakavuutta. Sen ei ole sallittua aiheuttaa vammaa tai rikkoa luita ja hänen tulee välttää [eli hänen ei ole sallittua lyödä] naamaa.” 

 

(al-Kashshāf 4:34)

 

Ibn Kathir kirjoitti:

 

قَالَ الْحَسَنُ الْبَصْرِيُّ يَعْنِي غَيْرَ مُؤَثِّرٍ قَالَ الْفُقَهَاءُ هُوَ أَلَا يَكْسِرَ فِيهَا عُضْوًا وَلَا يُؤَثِّرَ فِيهَا شَيْئًا

“Hasan al-Basri sanoi: ‘Se tarkoittaa lyömistä/koskemista, ilman jälkeä. Juristit sanovat, että sen ei ole sallittai rikkoa kehonosia tai aiheuttaa minkäänlaista merkkiä.’”

 

(Tafsīr Ibn Kathīr 4:34)

 

Ja naamaan lyöminen on muutenkin islamissa kiellettyä, vaikka kyseessä olisi edes mies, mutta tämä on oma aiheensa.

 

Nämä varhaisajan muslimit ja seuralaiset ymmärsivät uskonnon paremmin kuin me, sillä heidän opettajansa ei ollut kukaan muu kuin itse Allahin sanansaattaja ﷺ ja silti löydämme myös profeetan hadiithin, joka puhuu tästä samasta koskemisesta ilman ankaruutta, jossa profeetta ﷺ sanoi:

 

 لَيْسَ تَمْلِكُونَ مِنْهُنَّ شَيْئًا غَيْرَ ذَلِكَ إِلَّا أَنْ يَأْتِينَ بِفَاحِشَةٍ مُبَيِّنَةٍ فَإِنْ فَعَلْنَ فَاهْجُرُوهُنَّ فِي الْمَضَاجِعِ وَاضْرِبُوهُنَّ ضَرْبًا غَيْرَ مُبَرِّحٍ فَإِنْ أَطَعْنَكُمْ فَلَا تَبْغُوا عَلَيْهِنَّ سَبِيلًا

“Teidän ei ole sallittua kohdella heitä mulla tavalla [kuin hyvin], elleivät he suorita rajua moraalittomuutta. Jos he tekevät niin, niin erottakaa heidät sängyistänne ja [jos se ei onnistu], niin koskekaa/lyökää heitä ilman vakavuutta,  mutta jos he tottelevat teitä, niin teidän ei tule tehdä mitään heitä vastaan.”

 

(Sunan al-Tirmidhī 1163, sahih al-Albaanin mukaan) 

 

Ata’ sanoi:

 

 لَا يَضْرِبُهَا وَإِنْ أَمَرَهَا وَنَهَاهَا فَلَمْ تُطِعْهُ وَلَكِنْ يَغْضَبُ عَلَيْهَا

“Miehen ei tule lyödä vaimoaan, jos hän käskee [vaimoa] ja kieltää vaimoltaan [jotain] ja hän [vaimo] on tottelematon, vaan hänen tulee näyttää vihasuutensa [ei fyysisellä tavalla].”

 

(Aḥkām al-Qur’ān li-Ibn al-‘Arabī 4:34)

 

Itse vihaisuus on jotain, mitä ei ole sallittua purkaa negatiivisella tavalla ja muslimin tulisi harjoittaa sivistyneitä ja diplomaattisia tunnetaitoja jokaisessa tilanteessa. Vihaisuuden kiellosta ja sunnan mukaisista keinoista pidättää sitä voi lukea lisää tästä: https://islaminusko.fi/Sunnan-mukaiset-keinot-pid%C3%A4tell%C3%A4-vihaa#wbb1

 

Jotkut oppineet myös neuvovat miesten välttää koskemista kokonaan, varsinkin tänä päivänä, kun koskettaminen ei ole yleisestikään niin tavallinen asia monessa kulttuurissa, edes useasti halaaminen ja toisiin ihmisiin nojaaminen. Koskemattomuus on siis turvallisempi polku, jotta henkilö ei ylittäisi rajoja vahingossa.

 

Al-Nawawi sanoi:

 

وَإِنْ كَانَ مُبَاحًا لِلْأَدَبِ فَتَرْكُهُ أَفْضَلُ

“Vaikka kurin saavuttaminen on sallittua [rajallisesti], niin sitä on silti parasta välttää.” 

 

(Sharḥ al-Nawawī ‘alá Sahih Muslim 2328)

 

Jopa julmakäytöksisiin naisiin liittyvän jakeen lopussa Allah varoittaa ja muistuttaa vielä miehiä, että he eivät ylittäisi rajojaan edes näissä tapauksissa. Ibn Kathiir mainitsee tafsiirissään:

 

“Allahin lausunto: 

 

إِنَّ ٱللَّهَ كَانَ عَلِيًّۭا كَبِيرًۭا 

‘Totisesti, Allah on Mahtavain, Suurin.’ (4:34) muistuttaa miehiä, että jos he ylittävät rajoja vaimojensa suhteen ilman oikeutta, niin Allah, Korkein ja Suurin on heidän [vaimojen] suojelijansa ja hän tulee kostamaan niitä kohtaan, jotka tekevät rikkomusta vaimojaan kohtaan ja kohtelevat heitä epäoikeudenmukaisesti.”

 

(Tafsīr Ibn Kathīr 4:34)

 

Nämä kaikki kontekstit ja yleinen kokonaisuus, joka käskee naisten hyvään kohteluun huomioiden, emme voi mitenkään väittää, että naisten hakkaaminen olisi sallittua, varsinkaan tavalla, jota tilastojen mukaan Suomessa noin. 30% naisista kokevat (https://www.riku.fi/rikoksen-uhrina/naisiin-kohdistuva-vakivalta/#:~:text=Raportin%20mukaan%20suomalaisista%20naisista%2053,kertoi%20noin%2020%20prosenttia%20vastaajista.). 

Olisi täysin sivistymätöntä ja kapeakatseista tulkita tätä uskontoa millään muulla tavalla, sillä todisteet ovat selkeämpiä kuin päivän valo.

 

Lyöminen on sunnan mukaan laillinen syy hakea eroa (Khula) ja saada se tai pyytää uskonnollisen yhteisön johtajilta nikahin mitätöimistä (Faskh un-Nikaah) ja Allah käskee miehiä:

 

وَعَاشِرُوهُنَّ بِٱلْمَعْرُوفِ 

“Ja eläkää heidän [naisten] kanssaan ystävällisyydessä.” 

(4:19) 

 

Muistakoomme vielä, että profeettamme ﷺ sanoi:

 

 إِنَّ اللَّهَ يُعَذِّبُ الَّذِينَ يُعَذِّبُونَ النَّاسَ فِي الدُّنْيَا

“Totisesti, Allah tulee kiduttamaan niitä, jotka kiduttavat tässä maailmassa.” 

 

(Sahih Muslim 2613)

 

Joten pelätköömme Allahin asettamia rajoja, sillä Hän näkee ja kuulee kaiken. Puolisomme tulevat olemaan tuomiopäivänä todistajia joko meidän eduksemme tai meitä vastaan ja profeetta ﷺ sanoi:

 

أَكْمَلُ الْمُؤْمِنِينَ إِيمَانًا أَحْسَنُهُمْ خُلُقًا وَخِيَارُكُمْ خِيَارُكُمْ لِنِسَائِهِمْ خُلُقًا

“Täydellisimmät uskovaiset uskossaan ovat nuo, joilla on parhaat käytöstavat ja parhaat teistä ovat nuo, joilla on paras käytös naisianne kohtaa.” 

 

(Sunan al-Tirmidhī 1162, sahih at-Tirmidhin mukaan) 

 

Allah suojelkoon meitä kaikelta, mikä saattaisi johtaa näihin ääripäätilanteisiin, joita kuitenkin on jouduttu käsittelemään, kuten avioeroakin tässä Koraanin luvussa. 

 

 

 

 

 

 

Kaikki menestys tulee Allahilta, Kaikkitietävältä Luojaltamme, ja Allah tietää parhaiten.