< Takaisin

Vanhempien oikeudet islamissa

 

 

Islamissa vanhempien oikeudet koskevat biologisia vanhempia, vaikka joku muu olisi kasvattanut lapsen. Lapsen kasvattaja ansaitsee tietenkin kunnioitusta ja hyvää käytöstä myös, mutta biologisia suhteita ei ole islamissa sallittua leikata tai pidättää heiltä heidän oikeuksiaan. 

Yleisesti vanhempien oikeuksiin kuuluu hyvä kohtelu ja tottelevaisuus, jos tottelemattomuus asiaan liittyen aiheuttaisi harmia vanhempaa kohtaan. 

 

Vanhempien oikeuksia korostetaan monessa tekstissä heti Allahin oikeuksien jälkeen. Tämän kaltaisia jakeita löytyy monta:

 

وَقَضَى رَبُّكَ أَلَّا تَعْبُدُوا إِلَّا إِيَّاهُ وَبِالْوَالِدَيْنِ إِحْسَانًا 

“Ja teidän Luojanne ei ole määrännyt teitä, paitsi pavomaan vain Häntä ja olemaan vanhemmillenne hyviä.”

(17:23) 

 

On hyvä huomioida, että islamissa sana ”vanhemmat” (waalidaani) viittaa kielellisesti myös iso vanhempiin ja kaikkiin, jotka edeltävät heitä, jos he ovat elossa. Eli iso iso vanhemmat jne. Kuitenkin, islamissa äiti on aina ensisijaisena ja äidin tärkeys on oma aiheensa, josta voimme lyhyesti mainita mainitsemalla hadiithin, jossa eräs mies kysyi profeetalta ‎ﷺ: “Kuka ansaitsee eniten minun seuraani?” Ja profeetta ‎ﷺ sanoi:

 

أُمُّكَ

“Sinun äitisi."

Sen jälkeen mies kysyi: “Kuka sen jälkeen?” Ja profeetta ‎ﷺ sanoi: 

 

أُمُّكَ

“Sinun äitisi."

 

Ja mies kysyi kolmannen kerran: “Kuka sen jälkeen?” 

Ja profeetta ‎ﷺ sanoi:

 

أُمُّكَ

“Sinun äitisi."

Ja kun hän kysyi neljänne kerran, niin silloin profeetta ‎ﷺ sanoi: 

 

أَبُوكَ

“Sinun isäsi.”

 

(Sahih al-Bukhari 5626)

 

Mutta takaisin yleiseen aiheeseen vanhempien hyvästä kohtelusta… 

 

Allah sanoo: 

 

وَاعْبُدُوا اللَّهَ وَلَا تُشْرِكُوا بِهِ شَيْئًا ۖ وَبِالْوَالِدَيْنِ إِحْسَانًا

“Palvokaa Jumalaa, älkääkä palvoko muita, ja olkaa hyviä vanhemmillenne.” 

(4:36)

 

 

قُلْ تَعَالَوْا أَتْلُ مَا حَرَّمَ رَبُّكُمْ عَلَيْكُمْ ۖ أَلَّا تُشْرِكُوا بِهِ شَيْئًا ۖ وَبِالْوَالِدَيْنِ إِحْسَانًا ۖ

“Sano: ‘Tulkaa ja lausun teille mitä Luojanne on tehnyt teille pyhäksi: älkää palvoko muuta kuin Jumalaa ja olkaa hyviä teiän vanhemmillenne.’”

(6:151)

 

Vanhempien totteleminen on jotain, mihin muslimia määrätään ja täten tottelevaisuus on osa vanhempien oikeuksia.

 

Profeetta ‎ﷺ sanoi suurista synneistä:

 

‎الشِّرْكُ بِاللَّهِ وَعُقُوقُ الْوَالِدَيْنِ وَقَتْلُ النَّفْسِ وَقَوْلُ الزُّورِ

”Ne ovat vertaisten asettaminen Allahin rinnalle, vanhempien tottelemattomuus, ihmisen tappaminen ja valheellinen testamentti.” 

 

(Sahih al-Bukhārī 5632)

 

Tämä tottelevaisuus ei kuitenkaan ole sairaanloista tottelemista, että henkilö ei voisi valita omaan elämäänsä liittyviä asioita, kuten puolisoa ja ammattia jne. Oman mielenterveyden tuhoaminen ja lapsen yksityiset asiat eivät kuulu tähän, joten islam on hyvä ymmärtää kontekstista myös tässäkin asiassa, eikä vain marttyyrinomaisesti seurata vanhempia kaikissa heidän toiveissaan, ajatellen tietämättömyydestä, että siinä olisi hyvyyttä, jos elämä menee sen ansiosta alamäkeen. Sellaisissa asioissa ei tarvitse olla tottelevainen vanhempia kohtaan, mutta heitä kohtaan tulee silti olla kunnioittava ja kärsivällinen. Vanhempien totteleminen voi myös olla jopa syntiä, jos henkilö tottelee vanhempia asiassa, joka menee Allahin määräyksiä vastaan tai asioissa, jotka haittavat hänen omaa uskoaan (imaania).

 

Ibn Taymiyyah kirjoittaa tottelemisen rajoista hyvän tekstin sanoen:

 

‎وَيَلْزَمُ الْإِنْسَانَ طَاعَةُ وَالِدِيهِ فِي غَيْرِ الْمَعْصِيَةِ وَإِنْ كَانَا فَاسِقَيْنِ وَهُوَ ظَاهِرُ إطْلَاقِ أَحْمَدَ وَهَذَا فِيمَا فِيهِ مَنْفَعَةٌ لَهُمَا وَلَا ضَرَرَ فَإِنْ شَقَّ عَلَيْهِ وَلَمْ يَضُرَّهُ وَجَبَ وَإِلَّا فَلَا

”Ihmisen ei tule totella vanhempiaan asioissa, jotka ovat syntisiä, vaikka he molemmat olisivat syntisiä. Tämä on Ahmadin selkeä lausunto. Tämä [tottelevaisuus] koskee asioita, jotka ovat hyödyksi heille molemmille ja ei asioita, jotka ovat haitaksi [lapselle tai vanhemmalle]. Vaikka se olisi vaikeaa hänelle [lapselle], mutta se ei tee hänelle haittaa [totteleminen], niin se on pakollista. Muuten, se ei ole pakollista.”

 

(Fatāwá al-Kubrá 5/381)

 

Ibn al-Salah määritteli tottelemattomuuden asiana, jonka seurauksena vanhempaa kohtaan tapahtuu haittaa: 

 

‎وَأما أَن العقوق مَا هُوَ فَإنَّا قَائِلُونَ فِيهِ العقوق الْمحرم كل فعل يتَأَذَّى بِهِ الْوَالِد

”Mitä tulee tottelemattomuuteen, niin mitä se on? Totisesti, me sanomme, että kielletty tottelemattomuus on tottelemattomuutta kaikessa, jonka seurauksena vanhempaa kohtaan tapahtuu harmia.”

 

(Fatāwá Ibn al-Ṣalāḥ 1/201)

 

On myös hyvä huomioida, että erityisesti naisen ei ole pakollista totella vanhempia niissä asioissa, joissa häntä vaaditaan olemaan erilleen miehestään. Tietenkin miehenkin on täytettävä puolisonsa oikeudet aivan, kuten vanhempien oikeudet tasapainossa.

 

Ibn Taymiyyah kirjoittaa sanoen:

 

‎إذَا تَزَوَّجَتْ لَمْ يَجِبْ عَلَيْهَا أَنْ تُطِيعَ أَبَاهَا وَلَا أُمَّهَا فِي فِرَاقِ زَوْجِهَا وَلَا فِي زِيَارَتِهِمْ وَلَا يَجُوزُ فِي نَحْوِ ذَلِكَ بَلْ طَاعَةُ زَوْجِهَا عَلَيْهَا إذَا لَمْ يَأْمُرْهَا بِمَعْصِيَةِ اللَّهِ أَحَقُّ مِنْ طَاعَةِ أَبَوَيْهَا … وَإِذَا كَانَتْ الْأُمُّ تُرِيدُ التَّفْرِيقَ بَيْنَهَا وَبَيْنَ زَوْجِهَا فَهِيَ مِنْ جِنْسِ هَارُوتَ وَمَارُوتَ لَا طَاعَةَ لَهَا فِي ذَلِكَ وَلَوْ دَعَتْ عَلَيْهَا

 

”Jos nainen on naimisissa, niin hänen ei ole pakollista noudattaa isää ja äitiään koskien puolison luoltaan poissa olemiseen tai heidän vierailemiseensa [aina], tai missään muussa sellaisessa sallitusta asiassa, vaan aviomiehen totteleminen [hyvässä] menee ensisijaiseksi vanhempien ylle, niin kauan kuin hän [mies] ei määrää häntä olemaan tottelematon Allahia kohtaan. Jos äiti haluaa erottaa hänet [tyttären] miehestä, niin hän [äiti] menee Harutin ja Maruutin [enkelit, jotka tulivat opettaa taikuutta, jolla mm. erottaa nainen ja mies] kategoriaan. Häntä kohtaan ei tule olla tottelevainen siinä, vaikka hän tekisi dua tytärtään vastaan.”

 

(Majmū’ al-Fatāwá 33/112)

 

Sama koskee myös kieltäytymistä esim. mennä naimisiin jonkun kanssa, jota vanhemmat ehdottavat tai jopa käskevät. Tässä asiassa tottelemattomuus ei ole syntistä.

 

Ibn Taymiyyah sanoi:

 

‎لَيْسَ لِأَحَدِ الْأَبَوَيْنِ أَنْ يُلْزِمَ الْوَلَدَ بِنِكَاحِ مَنْ لَا يُرِيدُ وَأَنَّهُ إذَا امْتَنَعَ لَا يَكُونُ عَاقًّا وَإِذَا لَمْ يَكُنْ لِأَحَدِ أَنْ يُلْزِمَهُ بِأَكْلِ مَا يَنْفِرُ عَنْهُ مَعَ قُدْرَتِهِ عَلَى أَكْلِ مَا تَشْتَهِيهِ نَفْسُهُ كَانَ النِّكَاحُ كَذَلِكَ وَأَوْلَى

”Kummankaan vanhemman ei ole sallittua vaatia lasta mennä naimisiin jonkun kanssa, jonka kanssa tämä ei halua mennä naimisiin ja jos lapsi kieltäytyy, niin hän ei ole [islamin mukaan] tottelematon. Ei ole kenenkään oikeus vaatia toisen syödä jotain, mitä tämä inhoaa, vaikka he kykenisivät syömään sitä, mistä he itse pitävät. Täten, avioliitto on sama ja jopa isompi asia.”

 

(Majmū’ al-Fatāwá 32/30)

 

Tiivistettynä, tottelevaisuus on vain asioissa, jotka ovat hyviä, hyvää käytöstä, auttamista tarpeessa ja hyödyllisiä. Tottelevaisuutta ei tule harjoittaa asioissa, jotka ovat haitallisia itselle, omaan elämään vaikuttavien valintojen vastaista, syntistä tai epäinhimillisiä. Jos vanhempaa kohtaan tapahtuu haittaa tottelemattamuudesta, niin silloin se on syntistä tottelemattomuutta.

 

Vanhempien hyvä kohtelu on sitten laaja käsite ja sitä pidetään fiqhissä (eli islamin lainopissa) asiana, joka on tiedettyä (al-ma’ruf), eli siihen kuuluu kaikkia asiat, jotka ihminen ymmärtää hyvänä kohteluna, kuten kunnioittaminen puheessa, auttaminen tarpeessa, pyrkimys toteuttaa heidän toiveensa suhteeseen liittyvissä asioissa, kuten yhteisen ajan viettäminen ja se, ettei vanhempaa jätä heitteille yksinäisyyteen tai esim. hylkää vanhusten kotiin, ellei vanhemmat itse halua asua siellä. Jos lapsi asuu eri kaupungissa jonkun syyn takia, niin hyvään kohteluun kuuluu mm. soittaminen ja kuulumisten kysyminen, vieraileminen ja elämässä tukena oleminen. 

 

Vaikka vanhemmat olisivat syntisiä ja käskeisivät muslimia palvomaan muuta kuin Allahia, niin Allah määrää meitä silti olemaan hyviä vanhempiamme kohtaan ja olemaan heidän tukenaan tässä maailmassa, vaikka meidän ei ole sallittua totella heitä. Allah sanoo:

 

وَوَصَّيْنَا الْإِنسَانَ بِوَالِدَيْهِ حَمَلَتْهُ أُمُّهُ وَهْنًا عَلَىٰ وَهْنٍ وَفِصَالُهُ فِي عَامَيْنِ أَنِ اشْكُرْ لِي وَلِوَالِدَيْكَ إِلَيَّ الْمَصِيرُ

“Me olemme määränneet ihmiskuntaa olemaan hyviä heidän vanhemmilleen. Hänen äitinsä kantoi häntä heikentyessään heikommaksi ja hänen vieroittamisensa on kestänyt kaksi vuotta. Kiittäkää Minua [Allahi] ja molempia vanhempianne, totisesti luokseni kaikki te tulette palaamaan.

 

‎وَإِن جَاهَدَاكَ عَلَىٰ أَن تُشْرِكَ بِي مَا لَيْسَ لَكَ بِهِ عِلْمٌ فَلَا تُطِعْهُمَا ۖ وَصَاحِبْهُمَا فِي الدُّنْيَا مَعْرُوفًا

Jos he määräävät sinua asettamaan kumppaneita Minuun, josta teillä ei ole tietoa [eli ne eivät ole palvonnan arvoisia], niin älkää totelko heitä, mutta olkaa heidän seuralaisinaan tässä maailmassa hyvällä käytöksellä.”

(31:14-15)

 

Jopa turhautuneisuuden ilmaiseminen vanhempaa kohtaan on jotain, mitä on kiellettyä ja Allah sanoo:

 

وَقَضَىٰ رَبُّكَ أَلَّا تَعْبُدُوا إِلَّا إِيَّاهُ وَبِالْوَالِدَيْنِ إِحْسَانًا ۚ إِمَّا يَبْلُغَنَّ عِندَكَ الْكِبَرَ أَحَدُهُمَا أَوْ كِلَاهُمَا فَلَا تَقُل لَّهُمَا أُفٍّ وَلَا تَنْهَرْهُمَا وَقُل لَّهُمَا قَوْلًا كَرِيمًا وَاخْفِضْ لَهُمَا جَنَاحَ الذُّلِّ مِنَ الرَّحْمَةِ وَقُل رَّبِّ ارْحَمْهُمَا كَمَا رَبَّيَانِي صَغِيرًا

“Teidän Luojanne on määrännyt ettette palvo ketään hänen vertaisenaan ja että olette hyviä teidän vanhempianne kohtaan. Jos jompikumpi tai molemmat heistä saavuttavat vanhan iän elinaikanasi, älkää sanoko heille turhautuneisuuden sanaa [”uff”] tai karkoittako heitä. Sen sijaan, puhukaa heille kunnioittavia sanoja. Alentakaa itseltänne heille nöyrä siipi armostanne ja sanokaa [Luojallenne]: ’Luojani,  ole armollinen heille, sillä he kasvattivat minut kun olin pieni.’”

(17:23-24)

 

On hyvä huomioida, että myös vanhemmat ovat testiä meille, samalla tavalla kuin lapsetkin. Oikeudet on kuitenkin täytettävä haastavissakin suhteissa ja elämässä ei olisi mitään testiä, jos meidän tulisi olla hyviä vain niitä kohtaan, jotka ovat meille hyviä.

 

Vähintään, mitä voimme tehdä hankalissa tilanteissa on olla kärsivällisesti hiljaa, jos meillä ei ole hyvää sanottavaa, kuten profeetta ‎ﷺ on yleisesti ohjeistanut sanoen: 

 

قُولُوا خَيْرًا تَغْنَمُوا وَاسْكُتُوا عَنْ شَرٍّ تَسْلَمُوا

“Puhukaa hyvää ja saavuttakaa palkkiota tai pidättäytykää puhumisesta ja olkaa turvassa.” 

 

(Musnad al-Shihab al-Quḍāʻī 666, Sahih Al-Albanin mukaan)

 

Vanhempia kohtaan tulee siis olla aina kärsivällinen. Suuremman osan vanhemmat ovat uhranneet paljon lapsilleen, kuten unettomia öitä, kipuja ja vaikeita aikoja, omaisuuttaa ja aina auttaneet tarvittaessa. Vähintään jokaisen äiti on käynyt läpi synnytyksen ja monen kuukauden raskauden, joka ei ole helppoa. Vanhemmat ovat myös olleet kärsivällisiä lasta kohtaan koko heidän lapsuutensa ja jopa aikuisiän, joten lapsen tullessa aikuisikään, olisi epäoikeudenmukaista olla kärsimätön vanhempaia kohtaan kaiken jälkeen ajatellen, että yhtäkkiä itsellä olisi oikeus olla kärsimätön vanhempien virheitä kohtaan.

 

Ja vaikka vanhemmat eivät olisi kasvattaneet lastaan, niin silti islamin näkökulmasta biologinen vanhempi on hän, joka omistaa Allahin määräämät oikeudet. Perheen kanssa välien katkaiseminen on suuri synti islamissa ja jopa sukunimen vaihtaminen ei ole sallittua. Orjaa tai adoptoituakaan lasta ei ole sallittua liittää muun kuin biologisen vanhempansa sukuun. Oikeuksia ei olla islamin mukaan määrätty siis sen perusteella, kuka on ystävällisin tai anteliain meitä kohtaan. Toki kiittäminen ja hyvyys heitä kohtaan, jotka ovat mahdollisesti tehneet enemmän meille, on myös pakollista, mutta islamissa ihmisten oikeudet toisiaan kohtaan ovat asetelmia, jotka Allah on määrännyt ja kirjoittanut meille. Ne eivät aina ole helppoja, joka onkin testin pointti, muuten elämässä ei olisi testiä, jos kaikki olis helppoa jokaisen suhteen suhteen. 

 

Allah sanoo biologisista suhteista: 

 

‎ٱدۡعُوهُمۡ لِأٓبَآئِهِمۡ

”Kutsukaa heitä (adoptoituja) heidän isiensä nimillä.” (33:5)

 

Ja profeetta ‎ﷺ sanoi:

 

‎مَنِ انْتَسَبَ إِلَى غَيْرِ أَبِيهِ أَوْ تَوَلَّى غَيْرَ مَوَالِيهِ فَعَلَيْهِ لَعْنَةُ اللَّهِ وَالْمَلاَئِكَةِ وَالنَّاسِ أَجْمَعِينَ

”Allahin, enkeleiden ja ihmisten kirous tulee olemaan hänen yllä, joka liittää itsensä muuhun kuin isäänsä (muun kuin isän sukuun) sekä hänen, joka väittää omistuksen olevan muun, kuin hänen oikea omistajansa.”

 

(Sunan Ibn Majah 2609, Sahih Al-Albaanin mukaan)

 

Profeetta ‎ﷺ sanoi välien leikkaamisesta:

 

‎لاَ يَدْخُلُ الْجَنَّةَ قَاطِعُ رَحِمٍ ‏

“Hän, joka leikkaa perhesiteet ei tule astumaan Paratiisiin.” 

 

(Sahih al-Bukhari 5984)

 

Mitään vapautusta ei ole siirtää oikeuksia toiselle ihmiselle omien vanhempien ja suvun sijaan, vaikka olisi adoptoitu. Adoptio on toki oma kuvionsa ja adoptoidun ei ole aina mahdollista löytää vanhempiaan, jossa tilanne on sitten eri. 

 

Se, mikä on kiellettyä, on itse katkaista välit muihin. Sunnassa on tilanteita, joissa muslimi yrittää ylläpitää perhesiteitä, mutta muut eivät tee sitä helpoksi. Suhteiden ylläpitäminen tulee tehdä vähintään etänä, jos joku suvusta on yksilöä kohtaan julma, mutta terveelliseen pisteeseen asti jokaisen velvollisuus on olla kärsivällinen. Olihan profeettamme ‎ﷺ kärsivällinen Mekkalaisten polyteistin kanssa vuosia, jotka kiduttivat muslimeja, tappoivat heitä, pettivät heitä useaan otteeseen ja yrittivät pyyhkiä heidän olemassaolonsa pois koko mantereelta. Silti profeettamme ‎ﷺ oli kärsivällinen heidän kassaan dawah’ssa (islamiin kutsumisessa) ja jopa armahti heidän valloittaessaan lopulta Mekan. Kyseessä oli myös profeetan ﷺ omat sedät ja sukulaiset ja kuinka moni meistä luovuttaa perheen suhteen muutaman riidan tai petoksen jälkeen? Aikaa ei tietenkään tarvitse viettää haitallisen ihmisten kanssa, mutta etäsuhdekin on mahdollista ja välien kokonaisvaltainen leikkaaminen on eri asia. 

 

Abdullah ibn Amr raportoi, että profeetta ‎ﷺ sanoi: 

 

‎لَيْسَ الْوَاصِلُ بِالْمُكَافِئِ وَلَكِنْ الْوَاصِلُ الَّذِي إِذَا قُطِعَتْ رَحِمُهُ وَصَلَهَا

“Hän, joka ylläpitää hyviä sukulaissuhteita ei ole se, joka saa siitä vastinetta (eli hyvää kohtelua sukulaisilta), vaan hän, joka ylläpitää hyviä sukulaissuhteita on hän, joka tekee niin, vaikka he leikkaisivat välit heidän kanssaan.”

 

(Sahih al-Bukhārī 5991)

 

Abu Huraira raportoi, että eräs mies sanoi: “Oi Allahin sanansaattaja, minulla on sukulaisia, joiden kanssa yritä ylläpitää sukulaissuhteita, mutta he leikkaavat välit kanssani. Kohtelen heitä hyvin, mutta he kohtelevat minua huonosti. Olen kärsivällinen heidän kanssaan, mutta he ovat ankaria minulle.” 

 

Profeetta ‎ﷺ sanoi:

 

‎لَئِنْ كُنْتَ كَمَا قُلْتَ فَكَأَنَّمَا تُسِفُّهُمُ الْمَلَّ وَلاَ يَزَالُ مَعَكَ مِنَ اللَّهِ ظَهِيرٌ عَلَيْهِمْ مَا دُمْتَ عَلَى ذَلِكَ ‏

“Jos se [tilanne] on kuin sanot, niin on kuin heittäisit kuumaa tuhkaa heidän naamaansa [ystävällisyydelläsi]. Allah tulee olemaan sinun kanssasi, niin kauan, kuin säilyt sellaisena.”

 

(Sahih Muslim 2558)

 

Jos joku toinen leikkaa välit henkilöön, niin itsensä yltä voi poistaa synnin lähettämällä viestejä tai tervehdyksiä jonkun muun kautta silloin tällöin, vaikka niihin ei tulisi vastauksia. Allah näkee tekomme, vaikka emme saisi niihin vastausta ihmisiltä.

 

Jos sukulainen on sellainen, jossa on uhkaa, niin profeetankin ‎ﷺ sukulaisia halusivat jopa tapaa hänet. Ei hän viettäny aikaa heidän kanssaan, koska sei ollut turvallista ja jos hän näki näitä setiään, niin hänellä oli yleisesti mukana suojelija tai tilanne oli usein sellainen, että nuo sedät eivät voineet tehdä mitään. Hän kuitenkin kutsui heitä islamiin, vaikkei se ollut päivittäistä. Hän jopa armahti niitä, jotka yrittivät tappaa häntä.

 

Tasapaino on siis hyvä ymmärtää, eikä laittaa itseään sellaisiin tilanteisiin, jotka ovat sairaita tai vaarallisia.

 

Profeetta ‎ﷺ antoi kauniin neuvon Uqbah ibn ‘Amrille sanoen:

 

‎يَا عُقْبَةُ صِلْ مَنْ قَطَعَكَ وَأَعْطِ مَنْ حَرَمَكَ وَاعْفُ عَمَّنْ ظَلَمَكَ

”O ‘Uqbah, yhdistä välit hänen kanssa, joka leikkaa sinut pois, anna hänelle, joka pidättäytyy antamasta sinulle ja anna anteeksi hänelle, joka tekee vääryyttä sinua kohtaan.” 

 

(Musnad Ahmad 17452, Sahih Al-Albaanin mukaan)

 

Ylimääräisenä huomiona tuohon hadiithiin on hyvä huomioida, että muslimiin, joka ei ole meidän sukulaisemme, niin välien leikkaamattomuus tarkoitta sitä, että sanoo vähintään salamit näkiessään tämän.

 

Tiivistettynä siis, islam antaa korkean aseman vanhemmilla ja muistuttaa lapsia olemaan kiitollisia vanhempiaan kohtaan. Todellisuudessa vanhemmat ovat aina tukenamme tavalla tai toisella, he välittävät meistä paljon ja ovat suurimman osan tilanteessa uhranneet paljon vuoksemme. On suorastaan julmaa ja epäoikeudenmukaista kohdella vanhempia huonosti, kuten moni nylypäivänä tekee antaen enemmän tärkeyttä kavereille ja ystäville, jotka todellisuudessa eivät ole antaneet meille yhtä paljon kuin vanhempamme.

 

Pyydämme, että Allah lähentää jokaisen lapsen ja vanhemman välistä suhdetta ja asettaa niihin armoa, lempeyttä, kunnioitusta, molemmin puolista ymmärrystä ja rakkautta.

 

 

 

 

Kaikki menestys tulee Allahilta ja Allah tietää parhaiten.