< Takaisin

Viiden päivittäisen rukouksen säädös

 

 

Rukous on suurimmista pakollisista asioista muslimille, joka luokitellaan jopa islamin toiseksi pilariksi heti uskontunnustuksen jälkeen. 

 

Abdullah - Umar ibn Al-Khattaabin poika - sanoi: “Kuulin profeetan ﷺ sanovan:

 

بُنِيَ الْإِسْلَامُ عَلَى خَمْسٍ عَلَى أَنْ يُعْبَدَ اللَّه وَيُكْفَرَ بِمَا دُونَهُ وَإِقَامِ الصَّلَاةِ وَإِيتَاءِ الزَّكَاةِ وَحَجِّ الْبَيْتِ وَصَوْمِ رَمَضَانَ

‘Islam rakentuu viiteen (pilariin): palvoa Allahia ja epäuskoa kaikkeen, mitä palvotaan Hänen sijastaan (tai Hänen vertaisenaan), suorittaa rukoukset, maksaa almuvero, suorittaa pyhiinvaellus taloon (eli Kaabaan - hänelle, joka siihen kykenee) ja paastota ramadan.’” (Sahih Al-Bukhari 8)

 

Rukous on ensimmäinen asia, mistä palvelijalta tullaan kysymään tuomiopäivänä. Profeetta ‎ﷺ sanoi:

 

‎إِنَّ أَوَّلَ مَا يُحَاسَبُ بِهِ الْعَبْدُ يَوْمَ الْقِيَامَةِ مِنْ عَمَلِهِ صَلَاتُهُ فَإِنْ صَلُحَتْ فَقَدْ أَفْلَحَ وَأَنْجَحَ وَإِنْ فَسَدَتْ فَقَدْ خَابَ وَخَسِرَ فَإِنْ انْتَقَصَ مِنْ فَرِيضَتِهِ شَيْءٌ قَالَ الرَّبُّ عَزَّ وَجَلَّ انْظُرُوا هَلْ لِعَبْدِي مِنْ تَطَوُّعٍ فَيُكَمَّلَ بِهَا مَا انْتَقَصَ مِنْ الْفَرِيضَةِ ثُمَّ يَكُونُ سَائِرُ عَمَلِهِ عَلَى ذَلِكَ

“Totisesti, ensimmäinen asia, josta palvelija tullaan laittamaan vastuuseen tuomiopäivänä, tulee olemaan hänen rukouksensa. Jos ne ovat kunnossa, niin hän tulee menestymään ja pelastumaan. Jos ne ovat pilalla, niin hän tulee olemaan epäonnistunut ja hävinnyt. Jos hänellä tulee olemaan jotain puutetta hänen pakollisissa rukouksissaan, niin Allah - Mahtavin ja Majesteettinen - tulee sanomaan: ‘Katsokaa, onko palvelijallani vapaaehtoisia (rukouksia) täyttämään pakollisten (rukousten) puutteet!’ Sitten loput hänen teoistaan arvioidaan sen perusteella.”

 

(Sunan At-Tirmidhi 413, sahih Al-Albaanin mukaan)

 

Samalla rukousten hylkääminen on asia, joka vie ihmisiä helvettiin. Allah sanoi:

 

مَا سَلَكَكُمْ فِى سَقَرَ

"(Heille sanotaan:) ‘Mikä sai teidät joutumaan helvettiin?’

 

قَالُوا۟ لَمْ نَكُ مِنَ ٱلْمُصَلِّينَ

He sanovat: ‘Me emme olleet niistä, jotka rukoilivat.’”

(74:43-44)

 

Viisi päivittäistä rukousta määrättiin pakolliseksi viimeisen profeetan, eli profeetta Muhammadin ﷺ elämän aikana. Alkuun rukous oli kahdesti päivässä, kunnes sen määrää lisättiin. Allah sanoi Hänen sanansaattajalleen ﷺ israa’ wa- al-mi’raaj -yöllisellä matkalla:

 

يَا مُحَمَّدُ إِنَّهُنَّ خَمْسُ صَلَوَاتٍ كُلَّ يَوْمٍ وَلَيْلَةٍ ، لِكُلِّ صَلَاةٍ عَشْرٌ ، فَذَلِكَ خَمْسُونَ صَلَاةً 

“Oi Muhammad! Totisesti, ne ovat (yhteensä) viisi rukousta joka yö ja päivä. Jokainen rukous sisältää kymmenkertaisen palkkion, joten nuo ovat viisikymmentä rukousta (palkkiossa).” 

 

(Sahih Al-Bukhari 349)

 

Koraanista ja sunnasta löytyy lukuisia muitakin todisteita viiden rukouksen pakollisuudesta ja siitä, että tavallisen muslimin on pakollista suorittaa ne oikeiden aikojen sisällä. Oppineet ovat tästä yksimielisiä. Allah sanoo:

 

 إِنَّ ٱلصَّلَوٰةَ كَانَتْ عَلَى ٱلْمُؤْمِنِينَ كِتَـٰبًۭا مَّوْقُوتًۭا 

"Totisesti, rukous on uskovien yllä (velvollisuus) määrättyinä aikoina (eli suoritettava niiden sisällä)." (4:103)

 

Shaykh Saalih Al-Fawzaan sanoi tähän:

 

أي: مفروضة في أوقات مُعيَّنةٍ، لا يَجوز تأخيرها عنها…

“Tarkoittaen: pakollinen tiettyihin aikoihin. Ei ole sallittua myöhästyttää niitä niistä - - .”

 

(Al-Mulakhhas ul-fiqhii, sivu 49)

 

Mikäli henkilöä estää jokin asia suorittamasta rukouksen ehtoja, niin hänen on silti rukoiltava parhaan kykynsä mukaan, vaikka hän ei täyttäisi kaikkia ehtoja tekosyynsä ansiosta. Jos hänellä on laillinen tekosyy, niin laillisesti hänelle on myös tietty helpotus tilanteeseensa. Tämä tarkoittaa sitä, että mikäli hän ei esimerkiksi kykene seisomaan jokaisessa rukouksen seisomisen kohdassa, niin hänen on sallittua istua sen verran, mitä hän ei kykene seisomaan. Jos hän ei kykene ollenkaan seisomaan, niin hänen on sallittua istua rukouksensa aikana kohdissa, joissa tulee seistä. Sama säädös koskee istumista - jos henkilö ei voi edes istua rukouksessa, niin hänen on sallittua maata sen ajan. Tähän tulemme käymään erilliset ohjeet omassa kappaleessaan läpi, jos Allah suo. 

 

Jopa halvaantuneen on pakollista rukoilla rukoukset oikeiden aikojen sisällä, vaikka hän ei kykenisi tekemään muuta kuin lausua rukouksen lausunnot. 

Jos henkilö ei myöskään pysty mitenkään suorittaa rituaalista puhdistautumista, eikä saa siihen keneltäkään apua, niin hän suorittaa rukouksen ilman sitä, sillä ehdot ovat ehtoja vain silloin, kun niitä on kyky suorittaa. Puhtauteen liittyviä säädöksiä käsittelimme tämän kirjasarjan ensimmäisessä osassa, eli Puhtauden kirjassa. Jokaisessa tilanteessa suoritetaan siis pakolliset velvollisuudet parhaan kyvyn mukaan. Allah sanoo:

 

فَٱتَّقُوا۟ ٱللَّهَ مَا ٱسْتَطَعْتُمْ 

“Pelätkää Allahia (niin paljon) kuin kykenette.” (64:16)

 

Rukouksen hyödyt

 

Rukous on määrätty meidän parhaaksemme pitämään meitä kaukana synnistä ja huonoista teoista sekä auttamaan meitä muistamaan Allahia, saamaan palkkiota ja pysymään oikealla tiellä. Allah sanoi:

 

ۖ إِنَّ ٱلصَّلَوٰةَ تَنْهَىٰ عَنِ ٱلْفَحْشَآءِ وَٱلْمُنكَرِ ۗ وَلَذِكْرُ ٱللَّهِ أَكْبَرُ ۗ وَٱللَّهُ يَعْلَمُ مَا تَصْنَعُونَ

“Totisesti rukous kieltää (eli suojelee ihmistä) moraalittomuudelta ja vääryydeltä. Ja Allahin muistaminen on mahtavampaa. Ja Allah tietää, mitä teette.” 

(29:45)

 

Ja Hän sanoi:

 

إِنَّنِىٓ أَنَا ٱللَّهُ لَآ إِلَـٰهَ إِلَّآ أَنَا۠ فَٱعْبُدْنِى وَأَقِمِ ٱلصَّلَوٰةَ لِذِكْرِىٓ

“Totisesti, Minä olen Allah. Ei ole muuta pyhyyttä palvomisen arvoista kuin Minä, joten palvokaa Minua ja suorittakaa rukous muistaaksenne Minua.”

(20:14)

 

Rukous sisältää montaa eri palvontatekoa, joihin kuuluu mm. Allahin muistelu, Koraanin resitoiminen, Allahin edessä nöyrästi seisominen, kumartuminen, maahankumartuminen, pyyntörukous ja Allahia ylistäminen.

 

Kielellisesti arabiankielinen salaah-sana (الصلاة), eli rukous tarkoittaa pyyntörukousta (الدعاء). Islamin laki toi sille toisen merkityksen, joka on rituaalinen sunnan mukainen rukous, joka koostuu tietyistä palvontateoista. Se alkaa ylistyksellä (takbiirat ul-ihraamilla) ja loppuu rauhan tervehdyksiin (tasliim). 

 

Ikä jolloin rukoilemisesta tulee pakollista

 

Huoltajan vastuulla on ohjata lasta rukoilemaan jo ennen murrosikää, jolloin rukoilemisesta tulee hänelle pakollista. Näin vanhempi suorittaa vastuunsa ja helpottaa lapselle tämän tulevaan velvollisuuteen tottumista.

Lasta on jopa pakollista (waajib) ohjata rukoilemaan hänen täyttäessä islamilaisen kalenterin mukaan seitsemän vuotta. Profeetta ﷺ sanoi:

 

مُرُوا أبْنَاءَكُمْ بِالصَّلَاةِ لِسَبْعٍ

“Käskekää teidän lapsianne rukoilemaan, kun he tulevat seitsemän vuoden ikäisiksi,

 

وَاضْرِبُوهُمْ عَلَيْهَا لِعَشْرٍ

ja saattakaa heidät siihen, kun he ovat kymmenen vuoden iässä,

 

وَفَرِّقُوا بَيْنَهُمْ فِي المَضَاجِعِ

ja erotelkaa heidän sänkynsä (erikseen).”

 

(Ahmad 6756, sahih Ahmad Shaakirin mukaan)

 

Tämän lisäksi, vanhemman tulee opettaa lapselle, miten rukous suoritetaan, miksi ja kenelle rukousta suoritetaan. Toisin sanoen islamin perusasiat tulisi olla jo opetettuna lapselle jo ennen kuin hän alkaa suorittamaan omalla vastuullaan palvontatekoja.

Lasta ei voi vaatia rukoilemaan omasta tahdostaan, jos hän ei edes vanhempien puutteellisen kasvatuksen ansiosta tiedä kuka Allah on. Lastenkasvatus islamilaisesti vaatii siis sitä, että vanhemmat antavat aikaa asioiden selittämiselle ja opettamiselle, eivätkä vain määrää lasta ulkoaopettelemaan asioita, joita hän ei ymmärrä. Jos lapsi ei tiedä miksi hän edes tekee asioita, niin miten hän voisi jatkaa niitä saavuttaessaan vastuussa olevan iän?

 

Alle murrosikäinen ei saa syntiä synneistään, mutta hän saa silti palkkiota hyvistä teoistaan, jos hän on tehnyt ne valinnaisesti tietäen niiden hyvyydestä. Profeetta ﷺ sanoi lasten vapaudesta vastuuta kohtaan:

 

رُفِعَ الْقَلَمُ عَنْ ثَلَاثَةٍ:

“Kynä on nostettu kolmelta (eli heidän tekojaan ei kirjata, joten he eivät ole vastuussa teoistaan):

 

النَّائِمُ حَتَّى يَسْتَيْقِظَ،

nukkuvalta, kunnes hän herää,

 

وَالمَجْنُونُ حَتَّى يُفِيقَ،

mielenvikaiselta, kunnes hän palaa järkiinsä,

 

وَالصَّغِيرُ حَتَّى يَبْلُغَ

ja lapselta, kunnes hän saavuttaa murrosiän.”

 

(Sunan Abi Dawud 4398, sahih Al-Albaanin mukaan)

 

Rukouksen tärkeys

 

Rukouksen tärkeys tuli ilmi jo tämän kappaleen edellä mainituissa teksteissä. Se on pakollinen palvontateko islamissa, islamin toinen pilari ja sen tahallisesti jättäminen kuuluu suuriin synteihin. 

 

Rukous on jopa jotain, minkä jättäminen saattaa astuttaa henkilön ulos islamista. Oppineet ovat erimielisiä henkilön uskonnosta, joka ei rukoile. Osan mielestä rukousten jättäminen tekee henkilöstä uskottoman vain, jos hän jätti ne tahallisella aikomuksella tai epäuskoen niiden pakollisuuten tai itse islamin monoteismiin. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi henkilö, joka kuitenkin uskoo rukoilemisen olevan hänelle pakollista, mutta hän ei rukoile heikon hengellisen tilansa vuoksi, joka on johtanut hänet laiskuuteen olisi vielä kuitenkin muslimi, jos hän pitää itseään vielä muslimina uskonsa näkökulmasta. Toisen mielipiteen, kuten Shaykh Saalih Al-Fawzaanin mainitseman mielipiteen mukaan rukousten jättämiselle ei ole mitään tekosyytä ja henkilö, joka jättää ne on tullut epäuskovaiseksi, jonka tulisi suorittaa katumus. Tämä johtuu siitä, että profeetta ﷺ sanoi:

 

الْعَهْدُ الَّذِي بَيْنَنَا وَبَيْنَهُمُ الصَّلَاةُ فَمَنْ تَرَكَهَا فَقَدْ كَفَرَ

”Meidän ja heidän välillä oleva ero on rukous, joten kuka ikinä jättää sen (rukouksen) on suorittanut epäuskoa.” 

 

(Sunan At-Tirmidhi 2621, sahih At-Tirmidhin mukaan)

 

Oli rukoilemattoman henkilön säädös kumpi tahansa, niin tämä perimätieto joka tapauksessa tuo esille rukouksen tärkeyttä ja sen jättämisen vakavuutta. Tässä yhteydessä on kuitenkin muistutettava, ettei tavallisen muslimin tehtävä ole nimetä muslimiksi itseään sanovia uskottomiksi, jos he eivät näe näitä rukoilemassa. 

 

Rukouksen tärkeys tulee esille muissakin Koraanin ja sunnan eri raporteissa. Allah sanoo:

 

﴿وَمَا أُمِرُوا إِلَّا لِيَعبُدُوا اللَّهَ مُخلِصِينَ لَهُ الدِّينَ حُنَفَاءَ

“Ja heitä ei käsketty paitsi, että he palvoisivat Allahia vilpittömästi, tehden uskonnon oikeamielisesti Hänelle,

 

وَيُقِيمُوا الصَّلَاةَ وَيُؤتُوا الزَّكَاةَ وَذَلِكَ دِينُ القَيِّمَةِ﴾

 ja suorittavat rukouksen ja antavat almuveron ja tuo on oikea uskonto.” (98:5)

 

Ja Hän sanoi:

 

وَأَقِيمُوا۟ ٱلصَّلَوٰةَ

“Ja suorittakaa rukoukset (viidesti päivässä)” (2:43)

 

Ja Hän sanoi:

 

قُل لِّعِبَادِىَ ٱلَّذِينَ ءَامَنُوا۟ يُقِيمُوا۟ ٱلصَّلَوٰةَ 

“Sano minun palvelijoilleni, jotka ovat uskoneet, että he suorittavat rukouksensa.”

 

(14:31)

 

Ja Hän sanoi:

 

فَسُبْحَـٰنَ ٱللَّهِ حِينَ تُمْسُونَ وَحِينَ تُصْبِحُونَ

“Joten ylistäkää Allahia, kun te saavutatte iltapäivän (eli rukoilette maghrib ja isha -rukoukset) ja kun te saavutatte aamun (eli rukoilette fajr-rukouksen).

 

وَلَهُ ٱلْحَمْدُ فِى ٱلسَّمَـٰوَٰتِ وَٱلْأَرْضِ وَعَشِيًّۭا وَحِينَ تُظْهِرُونَ

Ja Hänelle kuuluu kaikki kiitokset ja kunnia taivaissa ja maassa, ja (ylistäkää Häntä) iltapäivällä (kun rukoilette ‘asr-rukouksen) ja keskipäivän poistuessa (dhuhrin rukouksen aikaan).”¹

 

(30:17-18)

 

______________________________________________________________________________________ 

¹ Ibn Abbas kertoi näiden viittaavan käännöksessä olevien selitysten rukousaikoihin Tafsiir at-Tabarissa (30:18).

 

 

Rukoileminen ei ole meille hyväksi vain siksi, että se auttaa meitä pysymään oikealla tiellä ja muistuttaa meitä tekemään hyviä tekoja, vaan se itsessään sisältää myös paljon palkkiota, sillä palvonta on itsessään teko, josta muslimi saa palkkiota, mikäli hän on suorittanut sen oikealla aikomuksella. Allah sanoo:

 

مَن جَآءَ بِٱلْحَسَنَةِ فَلَهُۥ عَشْرُ أَمْثَالِهَا ۖ

“Kuka ikinä tulee (tuomiopäivänä) hyvän teon kanssa, tulee samaan siitä kymmenkertaisen määrän (palkkiota).” (6:160)

 

Saman asian Hänen sanansaattajansa ﷺ vahvisti kertoessaan pyhässä hadithissa, että Allah sanoi:

 

إِنَّ اللَّهَ كَتَبَ الْحَسَنَاتِ وَالسَّيِّئَاتِ، ثُمَّ بَيَّنَ ذَلِكَ فَمَنْ هَمَّ بِحَسَنَةٍ فَلَمْ يَعْمَلْهَا كَتَبَهَا اللَّهُ لَهُ عِنْدَهُ حَسَنَةً كَامِلَةً، فَإِنْ هُوَ هَمَّ بِهَا فَعَمِلَهَا كَتَبَهَا اللَّهُ لَهُ عِنْدَهُ عَشْرَ حَسَنَاتٍ إِلَى سَبْعِمِائَةِ ضِعْفٍ إِلَى أَضْعَافٍ كَثِيرَةٍ، وَمَنْ هَمَّ بِسَيِّئَةٍ فَلَمْ يَعْمَلْهَا كَتَبَهَا اللَّهُ لَهُ عِنْدَهُ حَسَنَةً كَامِلَةً، فَإِنْ هُوَ هَمَّ بِهَا فَعَمِلَهَا كَتَبَهَا اللَّهُ لَهُ سَيِّئَةً وَاحِدَةً ‏

“Totisesti, Allah on kirjoittanut hyvät teot ja huonot teot ja sitten Hän selitti ne. Kuka ikinä aikoi tehdä hyvän teon, mutta ei tehnyt sitä¹, niin Allah kirjoittaa hänelle sen yhtenä kokonaisena hyvänä tekona. Jos hän aikoi tehdä sen ja teki sen, niin Allah kirjoittaa sen hänelle kymmenestä hyvästä teosta seitsemänsataakertaiseen asti tai moninkertaisesti enemmän². Jos joku aikoi tehdä huonon teon, mutta ei tehnyt sitä, niin Allah kirjoittaa hänelle kokonaisen hyvän teon. Jos hän aikoi tehdä sen (huonon teon) ja sitten teki sen, niin Allah kirjoittaa sen hänelle yhdeksi huonoksi teoksi.“

 

(Sahih Al-Bukhari 6491)

 

______________________________________________________________________________________ 

¹ Itsestään riippumattomista syistä. 

² Allah kirjoittaa, mitä Hän tahtoo ja Hän arvioi teot, miten Hän tahtoo.

 

Hyvät teot ovat jotain, mitä jokainen meistä tarvitsee, ja Allah palkitsee armostaan ihmisiä hyvistä teoista monin kertaisesti, miten ikinä Hän tahtoo. Abu Bakrah kertoi, että eräs mies sanoi:

 

 يَا رَسُولَ اللَّهِ أَيُّ النَّاسِ خَيْرٌ 

“Oi Allahin sanansaattaja, ketkä ovat parhaita ihmisistä?” Hän ‎ﷺ sanoi:

 

مَنْ طَالَ عُمُرُهُ وَحَسُنَ عَمَلُهُ 

“Hän, jonka elämä oli pitkä ja hänen tekonsa olivat hyviä."

 

Hän (mies) sanoi:

 

فَأَيُّ النَّاسِ شَرٌّ 

“Ketkä ovat sitten pahimpia ihmisistä?" Hän ‎ﷺ sanoi:

 

مَنْ طَالَ عُمُرُهُ وَسَاءَ عَمَلُهُ

“Hän, jonka elämä oli pitkä ja hänen tekonsa olivat huonoja.”

 

(Sunan At-Tirmidhi 2330, sahih At-Tirmidhin mukaan)

 

Kaikki nämä tuovat esille sitä, että Allah ei tosiaankaan tarvitse rukouksiamme, kuten Hän sanoo:

 

وَمَن كَفَرَ فَإِنَّ اللَّهَ غَنِيٌّ عَنِ العَالَمِينَ

“Ja kuka ikinä epäuskoo, niin (tietäkää, että) totisesti Allah on riippumaton luomakunnasta.” (3:97)

 

Ja Hän sanoi:

 

ٱللَّهُ لَآ إِلَـٰهَ إِلَّا هُوَ ٱلْحَىُّ ٱلْقَيُّومُ ۚ

”Allahin - ei ole muuta (palvomisen arvoista) jumalaa kuin Hän - Ikuisesti elävä, muista riippumaton Ylläpitäjä.” (2:255)

 

Sen sijaan me tarvitsemme sitä, että rukoilemme Hänelle, pyydämme samalla Häneltä johdatusta ja saamme muistutusta sekä palkkiota tästä mahtavasta palvontateosta, jonka Allah - Kaikkivaltias, Majesteettinen ja Täydellinen - ansaitsee. 

 

 

Rukousten menettäminen ja korvaaminen

 

Kuten kävimme jo läpi puhtauden kirjassa, niin kuukautisissa sekä jälkivuodon tilassa olevat naiset eivät korvaa menetettyjä rukouksiaan ja oppineet ovat yksimielisiä tästä. Jos henkilö unohtaa rukouksensa, niin tämä rukoillaan heti, kun hän muistaa sen. Profeetta ﷺ sanoi:

 

مَنْ نَسِيَ صَلاَةً فَلْيُصَلِّ إِذَا ذَكَرَهَا، لاَ كَفَّارَةَ لَهَا إِلاَّ ذَلِكَ 

“Kuka ikinä unohtaa rukouksen, niin rukoilkoon hän sen, kun hän muistaa sen. Ei ole muuta korvausta sille kuin tuo.” 

(Sahih Al-Bukhari 597)

 

Tahattomista virheistä henkilö ei saa syntiä, kunhan hän suorittaa rukouksensa heti, kun hän sen muistaa. Profeetta ﷺ sanoi toisessa raportissa:

 

إِنَّ اللَّهَ تَجَاوَزَ لِي عَنْ أُمَّتِي الْخَطَأَ وَالنِّسْيَانَ، وَمَا اسْتُكْرِهُوا عَلَيْهِ

“Totisesti, Allah ei välitä yhteisöni (rehellisistä) vahingoista, unohtavaisuudesta eikä siitä, mitä heitä on pakotettu tekemään.”

 

(Sunan Ibn Majah 2043, sahih Al-Albaanin mukaan)

 

Henkilön vastuulla on kuitenkin pyrkiä huolehtimaan rukouksistaan ja tarvittaessaan laittaa herätyskello päällä joitakin rukouksia, kuten aamurukousta varten. Jos jotain kuitenkin tapahtuukin itsestään riippumattomista syistä, kuten herätyskellon patterit tai puhelimen akku loppuu yllättäen yöllä tai henkilö yllättäen nukkuikin tavallista pidemmät päiväunet tahattomasti, niin hän saa palkkion aikomuksestaan ja suorittaa herätessään pakollisen sukouksensa. Profeetta ﷺ sanoi:

 

 مَنْ أَتَى فِرَاشَهُ وَهُوَ يَنْوِي أَنْ يَقُومَ فَيُصَلِّيَ مِنَ اللَّيْلِ فَغَلَبَتْهُ عَيْنُهُ حَتَّى يُصْبِحَ - كُتِبَ لَهُ مَا نَوَى وَكَانَ نَوْمُهُ صَدَقَةً عَلَيْهِ مِنْ رَبِّهِ

“Kuka ikinä menee sänkyynsä ja hän tekee aikomuksen, että hän herää ja rukoilee (osan) yöstä, mutta sitten uni voittaa hänet aamuun saakka - hänelle kirjoitetaan mitä hän aikoi ja hänen unensa on hyväntekeväisyyttä hänen Valtiaaltaan.”

 

(Sunan Ibn Majah 1344, sahih Al-Albaanin mukaan)

 

Jos rukouksen kuitenkin hylkää tahattomasti tai laiskuudestaan, niin henkilö on suorittanut suuren synnin, kuten edellä tuli jo ilmi. Hänen on nyt pakollista katua tekoaan vilpittömästi ja pyytää Allahilta anteeksiantoa. Oppineet ovat erimielisiä taas rukousten korvaamisesta, jotka henkilö jättää tahallisesti. Osan mukaan kaikki menetetyt rukoukset on korvattava, jos henkilö oli niiden aikana muslimi. Hän tekee näistä arvion ja yrittää korvata niitä jälkeenpäin rukoilemalla niitä ja mikäli hän ei kykene muistamaan tarkkaa määrää, niin hän arvioi määrän.  

 

Toisen mielipiteen mukaan henkilö, joka tahallisesti hylkäsi rukouksen ei voi enää korvata sitä jälkeenpäin, sillä tämän rukouksen aika on jo loppunut ja rukouksen hyväksymisen ehtona on se, että se on suoritettu oikean ajan sisällä.

 

Ibn Hazm sanoi: 

 

وأما من تعمد ترك الصلاة حتى خرج وقتها فهذا لا يقدر على قضائها أبداً ، فليكثر من فعل الخير وصلاة التطوع ، ليثقل ميزانه يوم القيامة ، وليتب وليستغفر الله عز وجل

“Ja mitä tulee häneen, joka tahallisesti hylkää rukouksen, kunnes rukousaika loppuu - hän ei voi koskaan korvata sitä. Hänen tulisi suorittaa paljon hyviä tekoja ja vapaaehtoisia rukouksia, jotta hänen (hyvien tekojen) vaakansa olisi painava tuomiopäivänä. Ja hänen tulee pyytää Allahilta - Mahtavalta ja Täydelliseltä - anteeksiantoa.” (Al-Muhalla, 2/235) 

 

Seuralaisten ja varhaisajan oppineiden joukosta ‘Umar ibn al-Khattabin, hänen poikansa ‘Abdullaahin, Sa’d ibn Abi Waqqasin, Salmanin, Ibn Mas’uudin, al-Qasim ibn Muhammad ibn Abi Bakrin, Badil al-‘Aqilin, Muhammad ibn Siriin, Mutarrif ibn ‘Abd-Allahin ja ‘Umar ibn ‘Abd al-‘Azizin on raportoitu seuraavan tätä mielipidettä asiassa. Myös myöhemmistä oppineista Ibn Hazmin, Shaykh ul-Islam Ibn Taymiyan, As-Shawkaniin, Al-Albaanin, Ibn Baazin ja Ibn ‘Uthaymiinin tiedetään suosineen tätä mielipidettä.

 

Todisteena pidetään mm. sitä, että Allah sanoi:

 

 إِنَّ ٱلصَّلَوٰةَ كَانَتْ عَلَى ٱلْمُؤْمِنِينَ كِتَـٰبًۭا مَّوْقُوتًۭا 

"Totisesti, rukous on uskovien yllä (velvollisuus) määrättyinä aikoina (eli suoritettava niiden sisällä)." (4:103)

 

Painostus suorittaa sen sijaan katumuksen lisäksi paljon vapaaehtoisia tekoja taas perustuu siihe, että Allah sanoi:

 

‎إِنَّ الْحَسَنَاتِ يُذْهِبْنَ السَّيِّئَاتِ

“Totisesti, hyvät teot poistavat huonoja tekoja.” 

(11:114)

 

Lisäksi Allahin sanansaattaja ﷺ sanoi:

 

 «اتَّقِ اللَّهَ حَيْثُمَا كُنْتَ، وَأَتْبِعِ السَّيِّئَةَ الْحَسَنَةَ تَمْحُهَا، وَخَالِقِ النَّاسَ بِخُلُقٍ حَسَنٍ»

“Omaa taqwaa (tietoisuutta Allahista), missä ikinä oletkin ja seuraa huonoa tekoa hyvällä teolla, joka pyyhkii sen (huonon teon) pois, ja käyttäydy hyvällä käytöksellä ihmisiä kohtaan.”

 

(Sunan At-Tirmidhi 1987, hasan at-Tirmidhin mukaan) 

 

Ja profeetta ﷺ sanoi menetetyistä rukouksista:

 

‎إِنَّ أَوَّلَ مَا يُحَاسَبُ بِهِ الْعَبْدُ يَوْمَ الْقِيَامَةِ مِنْ عَمَلِهِ صَلَاتُهُ فَإِنْ صَلُحَتْ فَقَدْ أَفْلَحَ وَأَنْجَحَ وَإِنْ فَسَدَتْ فَقَدْ خَابَ وَخَسِرَ فَإِنْ انْتَقَصَ مِنْ فَرِيضَتِهِ شَيْءٌ قَالَ الرَّبُّ عَزَّ وَجَلَّ انْظُرُوا هَلْ لِعَبْدِي مِنْ تَطَوُّعٍ فَيُكَمَّلَ بِهَا مَا انْتَقَصَ مِنْ الْفَرِيضَةِ ثُمَّ يَكُونُ سَائِرُ عَمَلِهِ عَلَى ذَلِكَ

“- - Jos hänellä tulee olemaan jotain puutetta hänen pakollisissa rukouksissaan, niin Allah - Mahtavin ja Majesteettinen - tulee sanomaan: ‘Katsokaa, onko palvelijallani vapaaehtoisia (rukouksia) täyttämään pakollisten (rukousten) puutteet’! Sitten loput hänen teoistaan arvioidaan sen perusteella.”

 

(Sunan At-Tirmidhi 413, sahih al-Albaanin mukaan)

 

Tämä on siis säädös - ja Allah tietää parhaiten - liittyen menetettyihin rukouksiin, jotka henkilö on tahallisesti tai laiskuudestaan hylännyt. Ei ole epäilystäkään, että kaikki edellä mainitut tekstit tuovat esille rukouksen mahtavuutta, hyveellisyyttä, hyödyllisyyttä ja tärkeyttä, joten kenekään muslimin ei tulisi hylätä tahallisesti yhtäkään rukoustaan. Hän ei koskaan tiedä, mikä hänen rukouksistaan saattaa olla se teko, jonka kautta hän saa vaakansa tasapainon hyvien tekojen puolelle, joten yhtäkään hyvää tekoa ei ole varaa vaihtaa syntiin. 

 

 

Kaikki menestys tulee Allahilta ja Allah tietää parhaiten.

 

 

Lähteet: Mainittujen kirjojen hadithit, Al-Mulakkhas al-Fiqhii, Rukouksen kirja, Shaykh Saalih al-Fawzaan.

 

Kirjoittaja ja kääntäjä: Asiya Rosa, Al-Malik Saudin yliopisto, Riyadh

 

Päivitetty: 13.2.2025