< Takaisin

Kuka laittaa lainmukaiset rangaistukset käytäntöön ja mikä on niiden tavoite?

 

 

 

Koraani on kokonaisvaltainen Kirja, joka sisältää koko ihmiskunnan tarvitsemat lain yksilön henkilökohtaisista säädöksistä valtion lakiin. Kuten Suomenkin laissa, niin islamin laissa on rikollisille määrättyjä rangaistuksia ja yhteisön rauhaa suojelevia säädöksiä. Koraani kuitenkin eroaa maallisesta laista sillä, että sen sisältämät lait ovat Kaikkitietävän Jumalan säätämiä lakeja, jotka ovat parhaimmat lait, mitä ihmiskunnalla ja yhteisöllä voi olla. Kuten Allah sanoi:

 

 

ۚ إِنَّ رَبَّكَ عَلِيمٌ حَكِيمٌ

“Totisesti, Luojasi on Kaikkitietävä, Viisain.”

(12:6)
 

 

Ja Hän sanoi Koraanista:

 

 

 وَنَزَّلْنَا عَلَيْكَ ٱلْكِتَـٰبَ تِبْيَـٰنًا لِّكُلِّ شَىْءٍ وَهُدًى وَرَحْمَةً وَبُشْرَىٰ لِلْمُسْلِمِينَ

 

“Me lähetimme alas Kirjan (Koraanin) selityksenä kaikille asioille, johdatuksena, armona ja ilosanomana muslimeille (Jumalan tahtoon antautuville)." 

 

(16:89)

 

 

Tosiasia on, että vain harvalla on tietoa Koraanin laista enempää kuin yksilöä ja yhteisöä koskevista yleisistä säädöksistä. Lainopillisiin ja erityisesti valtiota ja rangaistuksia koskeviin säädöksiin liittyen, henkilöllä on oltava osaava koulutus taustalla. Sama pätee tuomareihin ja lakimiehiin myös Suomessa, eikä tavallinen kansalainen voi esittää ymmärtävänsä ja tietävänsä kaikkia asioita Suomen laista ilman lakimiehen koulutusta tai akateemista opiskelua, jossa hän on opiskellut lakia. On siis hyvä muistaa, että tietämätön ihminen ei voi esittää olevansa erikoistunut islamin lakiin, jos hän ei ole opiskellut sitä perusteellisesti. Tämä on huomioitava siksi, koska saatamme löytää Koraanista rangaistuksien määräyksiä, mutta tavallisina muslimeina emme välttämättä tiedä rangaistukseen liittyviä ehtoja ja esimerkiksi todistajien määrää, joka rangaistuksen käytäntöön laittamisessa olisi vaatimuksena. Aihe vaatii myös sen ymmärryksen, että tavallinen ihminen ei voi laittaa rangaistuksia käytäntöön, vaan pelkästään virallisen ja aiheesseen koulutetun tuomarin tai johtajan on sallittua tutkia ja määritellä tilanteen tulos ja laittaa voimaan mahdolliset rangaistukset. Eihän Suomessakaan kukaan voi leikkiä poliisia tai tuomaria, ilman virallista asemaa.

 

Ibn Muflih sanoi:

 

‎تَحْرُمُ إقَامَةُ حَدٍّ إلَّا لِإِمَامٍ أَوْ نَائِبِهِ

 

”On kiellettyä laittaa laillisia rangaistuksia käytäntöön, ellei sen tee (laillinen) johtaja tai hänen nimeämä henkilö.” 

 

(al-Furū’ wa Taṣḥīḥ al-Furū’ 10/29)

 

Myös muut oppineet ovat kirjoittaneet yksimielisyydestä:

 

‎اتَّفَقَ الْفُقَهَاءُ عَلَى أَنَّهُ لاَ يُقِيمُ الْحَدَّ إلا الإمام أَوْ نَائِبُهُ وَذَلِكَ لِمَصْلَحَةِ الْعِبَادِ وَهِيَ صِيَانَةُ أَنْفُسِهِمْ وَأَمْوَالِهِمْ وَأَعْرَاضِهِمْ

 

”Islamin juristit ovat ykisimielisiä siitä, että laillisia rangaistuksia ei ole sallittua laittaa käytäntöön paitsi, jos sen tekee [laillinen] johtaja tai hänen sijaisensa. Se on ihmisille parhaaksi, joka tehdään suojellakseen heidän elämiään, heidän omaisuuksiaan ja heidän maineitaan.”

 

(al-Mawsū’at al-Fiqhīyah al-Kuwaytīyah 17/144)

 

Islamin laista on olemassa paljon stereotypioita kouluttamattomien lukijoiden johtopäätöksen vuoksi. Todellisuudessa jokainen säädetty laki estää pahuutta, jota monessa yhteiskunnassa tapahtuu. Voimme myös todeta, että vaikka missään maassa islamin lakia ei harmillisesti tällä hetkellä ole kokonaan käytössä, niin silti niissä maissa, joissa joitain islamin lakeja käytetään, on paljon vähemmän rikoksia, kuten raiskauksia, murhia, varastamista ja aviorikoksia. Tämä onkin Sharian tavoite, joka on yhteisön ihmisten suojeleminen. On kuitenkin huomioitava tosiasia, että monessa maassa, joita kutsutaan muslimimaiksi, ei käyttäydytä ollenkaan Sharian mukaisesti, joten jokaisen ihmisen olisi hyvä sivistää itseään sen verran, että osaa eroittaa kulttuurin ja sen huonot tavat uskonnosta ja sen todellisuudesta.

 

Kaikki Sharian lailliset rangaistukset ovat tosiaan haitan poistamisen vuoksi säädettyjä ja ne sisältävät elämien, omaisuuden ja oikeuksien pelastusta ja suojelemista.

 

Jokaisessa asiassa on pidettävä mielessä profeetan ﷺ yleinen opetus, jossa hän sanoi: 

 

‎لَا ضَرَرَ وَلَا ضِرَارَ مَنْ ضَارَّ ضَرَّهُ اللَّهُ وَمَنْ شَاقَّ شَقَّ اللَّهُ عَلَيْهِ

 

“Älä aiheuta harmia, äläkä vastaa harmilla. Kuka ikinä tekee harmia muille, Allah tulee tekemään harmia hänelle. Kuka ikinä on ankara muiden kanssa, Allah tulee olemaan ankara hänen kanssaan.” 

 

(al-Sunan al-Kubrá 11070, hasan al-Albaanin mukaan) 

 

Tämän pohjalta islamin juristit ovat laatineen yhden viidestä islamin lain keskeisimmistä periaatteista, joka on:

 

‎الضَّرَر يُزَال

 

“Harmi tulisi poistaa.” 

 

(al-Ashbāh wal-Naẓāʼir 1/7)

 

Jokaisesta asiasta harmi tulisi siis poistaa.

 

Allah sanoi laillisista rangaistuksista:

 

‎وَلَكُمْ فِي الْقِصَاصِ حَيَاةٌ يَا أُولِي الْأَلْبَابِ لَعَلَّكُمْ تَتَّقُونَ

 

”Teille on laillisissa rangaistuksissa elämien pelastusta, oi ymmärryksen ihmiset, jotta teistä tulisi hurskaita.”

 

(2:179)

 

Suurin osa rangaistuksista sisältävät pelotuksen, joka estää ihmisiä laittamasta rikoksia käytäntöön. Herkemmin yhteisössä tapahtuu rikoksia, jos ihmiset tietävät, että rangaistus on vain pieni sakko ja esimerkiksi Suomessa raiskaaja saattaa olla seuraavana päivänä vapaana, kun taas islamissa tällaisesta teosta koituu paljon vakavampi rangaistus, ja mahdollisesti jopa kuoleman tuomio. Sen seurauksena raiskauksia tapahtuu paljon vähemmän maissa, joissa tätä lakia noudatetaan.

 

Kuitenkin, monen islaminmukaisen rangaistuksen saaminen on todellisuudessa hyvin hankalaa, jos katsomme laillisia ehtoja, joita on asetettu ehdoiksi, kuten tietty määrä todistajia ja tutkittu syy rikokselle. Esimerkiksi nälissään olevaa köyhää henkilöä, joka varstaa ruokaa, ei rangaista. Jos epäilty on vain epäilty, eikä todisteita ole, niin henkilölle ei suoriteta laillista rangaistusta.

 

Profeetta ‎ﷺ neuvoi koskien aihetta:

 

‎ادْفَعُوا الْحُدُودَ مَا وَجَدْتُمْ لَهُ مَدْفَعًا

 

”Välttäkää laillisia rangaistuksia, niin kauan, kun löydätte tekosyyn välttää niitä.”

 

(Sunan Ibn Majah 2545, hasan Al-Suyutin mukaan)

 

Hän ‎ﷺ myös sanoi:

 

‎ادْرَءُوا الْحُدُودَ عَنْ الْمُسْلِمِينَ مَا اسْتَطَعْتُمْ فَإِنْ كَانَ لَهُ مَخْرَجٌ فَخَلُّوا سَبِيلَهُ فَإِنَّ الْإِمَامَ أَنْ يُخْطِئَ فِي الْعَفْوِ خَيْرٌ مِنْ أَنْ يُخْطِئَ فِي الْعُقُوبَةِ

 

”Välttäkää laillisten rangaistuksien käytäntöönpanoa muslimien ylle, jos se on mahdollista. Jos rikollisella on tie ulos, jättäkää hänet tielleen. Totisesti, se on parempi, että johtaja tekee virheen armahtaen rikollisen, kuin sen, että hän tekee virheen rangaisten viatonta.”

 

(Sunan al-Tirmidhi 1424, sahih As-Sujuutin mukaan)

 

As-Suyuti sanoi:

 

‎القاعدة (في الفقه) الحدود تسقط بالشبهات

 

”Lain periaate on, että laillinen rangaistus hylätään, jos löytyy epäillystä (eli jos yhtään epäillään, että hän voi olla myös syytön).” 

 

(al-Ashbāh wal-Naẓāʼir 2/122)

 

Ibn Taymiyyah sanoi:

 

‎فَإِنَّ بَابَ الْإِحْسَانِ إِلَى النَّاسِ وَالْعَفْوِ عَنْهُمْ مُقَدَّمٌ عَلَى بَابِ الْإِسَاءَةِ وَالِانْتِقَامِ

 

”Totisesti, hyväntahtoisuuden ja anteeksiannon ovi ihmisiä kohtaan ottaa etusijan koston ja sanktion suhteen."

 

(Minhaj al-Sunnah 4/327)

 

Hän myös sanoi:

 

‎اللَّهُ يَنْصُرُ الدَّوْلَةَ الْعَادِلَةَ وَإِنْ كَانَتْ كَافِرَةً وَلَا يَنْصُرُ الدَّوْلَةَ الظَّالِمَةَ وَإِنْ كَانَتْ مُؤْمِنَةً

 

”Allah tulee tukemaan oikeudenmukaista valtiota, vaikka epäuskovaiset johtaisivat sitä, mutta Hän ei tule tukemaan alistavaa valtiota, vaikka sitä johtaisi uskovaiset.”

 

(Majmu’ Fatāwá 28/63)

 

Tähän aiheeseen on myös mainittava siitä, että johtajan kuuntelu on pakollista niin kauan, kun muslimia ei käsketä olemaan tottelematon Allahia kohtaan. Vaikka valtion lait eivät perustuisi islamin lakiin, niin silti johtajan lakia on toteltava, kunhan se ei riistä uskonnon vapautta. Täten, jokaisen suomalaisen muslimin on noudatettava myös Suomen lakia ja sen rikkominen ei ole sallittua islamissa, ellei laki määrää uskonnon vastaisiin tekoihin.

 

Profeetta ﷺ sanoi: 

 

‎السَّمْعُ وَالطَّاعَةُ حَقٌّ مَا لَمْ يُؤْمَرْ بِالْمَعْصِيَةِ فَإِذَا أُمِرَ بِمَعْصِيَةٍ فَلَا سَمْعَ وَلَا طَاعَةَ

 

“Johtajan kuuntelu ja noudattaminen on pakollista muslimille, tykkäisi hän siitä tai ei, kunhan häntä ei määrätä olemaan tottelematon Allahille. Jos häntä käsketään olemaan tottelematon Allahia kohtaan, niin ei ole (silloin tämän johtajan) kuuntelua eikä noudattamista.”

 

(Sahih Bukhari 2796)

 

Huomioimme tässä taas sen, että mikäli johtaja ei suorita islaminmukaista laillista rangaistusta rikollista kohtaan, niin tavallisen muslimin ei ole sallittua suorittaa sitä. Tämä pätee olisi kyseessä sitten muslimimaa tai ei-muslimimaa.

 

Abu Huraira raportoi, että Sa’d ibn ‘Ubadah sanoi: “Oi Jumalan sanansaattaja, jos löytäisin vaimoni toisen miehen kanssa (suorittamassa aviorikosta), niin pitäisikö minun jättää heidät keskenään kunnes haen neljä todistajaa (joka on islamin mukaan pakollinen todiste, jotta rangaistusta voisi laki määrätä)?” Profeetta ﷺ sanoi: “kyllä.” Sa’d vastasi: “Ei koskaan, kautta Hänen, joka sinut lähetti totuuden kanssa, jos minulle kävisi noin, niin olisin pikainen nostamaan miekan!” Profeetta ﷺ sanoi: 

 

‎اسْمَعُوا إِلَى مَا يَقُولُ سَيِّدُكُمْ إِنَّهُ لَغَيُورٌ وَأَنَا أَغْيَرُ مِنْهُ وَاللَّهُ أَغْيَرُ مِنِّي

 

“Kuunnelkaa, mitä johtajanne sanoo. Totisesti hän tuntee kunniaa ja minä tunnen kunnian paremmin kuin hän ja Allah tuntee kunnian paremmin kuin minä.”

 

(Sahih Muslim 1498)

 

Jopa Allah sanoi:

 

‎يَـٰٓأَيُّهَا ٱلَّذِينَ ءَامَنُوٓا۟ أَطِيعُوا۟ ٱللَّهَ وَأَطِيعُوا۟ ٱلرَّسُولَ وَأُو۟لِى ٱلْأَمْرِ مِنكُمْ ۖ 

 

“Oi te, jotka uskotte, totelkaa Allahia ja totelkaa sanansaattaja ja (sitten) niitä, joilla on auktoriteetti teidän yllänne.” 

 

(4:59)

 

Tottelemattomuus johtajaa kohtaan aiheuttaisi enemmän kaaosta yhteiskunnassa varsinkin, jos jokainen ajattelisi, että hän voi "ottaa ohjaimet omiin käsiin".

 

On myös huomioitava se, että henkilön asuessa tietyssä maassa, hän on laillisessa sopimuksessa noudattaa sen maan lakia ja muslimin on pakollista pitää kiinni sopimuksistaan, kuten Allah sanoi:

 

‎يَا أَيُّهَا الَّذِينَ آمَنُوا أَوْفُوا بِالْعُقُودِ

 

“Oi te, jotka uskotte, täyttäkää kaikki sopimuksenne (kunhan niihin ei liity mitään, mikä on islamin mukaan kiellettyä).”

 

(5:1)

 

 

Vaikka moni saattaa tuntea vastenmielisyyttä islamin rangaistuksia kohtaan, niin tärkeintä on muistaa, että jokainen laki on tehty suojelemaan meitä ja ne ovat peräisin Kaikkitietävältä Jumalalta, eikä ole ketään oikeudenmukaisempaa kuin Hän.

 

Kuten Ibn Al-Qayyim sanoikin lakeihin liittyen:

 

‎فَكُلُّ مَسْأَلَةٍ خَرَجَتْ عَنْ الْعَدْلِ إلَى الْجَوْرِ وَعَنْ الرَّحْمَةِ إلَى ضِدِّهَا وَعَنْ الْمَصْلَحَةِ إلَى الْمَفْسَدَةِ وَعَنْ الْحِكْمَةِ إلَى الْبَعْثِ فَلَيْسَتْ مِنْ الشَّرِيعَةِ وَإِنْ أُدْخِلَتْ فِيهَا بِالتَّأْوِيلِ

 

“Jokainen asia, joka hylkää oikeudenmukaisuuden sorrolle, armon julmuudelle, hyödyn korruptiolee ja viisauden typeryydelle, ei ole osa Shariaa, vaikka se tuotaisiin siihen jollain tulkinnalla.”

 

(I’lām al-Muwaqqi’īn 3/11)

 

 

Ja Allah sanoi ihmiskunnalle:

 

ۖ وَعَسَىٰٓ أَن تَكْرَهُوا۟ شَيْـًۭٔا وَهُوَ خَيْرٌۭ لَّكُمْ ۖ وَعَسَىٰٓ أَن تُحِبُّوا۟ شَيْـًۭٔا وَهُوَ شَرٌّۭ لَّكُمْ ۗ وَٱللَّهُ يَعْلَمُ وَأَنتُمْ لَا تَعْلَمُونَ
“Kenties inhoatte asiaa, joka on teille hyväksi ja rakastatte asiaa, joka on teille huonoksi. Ja Allah tietää sillä aikaa, kun te ette tiedä.”

 

(2:216)

 

 

 

 

 

 

Kaikki menestys tulee Allahilta ja Allah tietää parhaiten.