< Takaisin

Profeetta Muhammadin ﷺ elämä

 

Kirjasta: Tiivistetty opas islamin perusasioista, Armeliaimman palvelija

 

Muslimit ovat kautta aikojen opiskelleet profeetta Muhammadin ﷺ elämää ymmärtääkseen miten Allahin sanansaattaja ﷺ laittoi käytäntöön islamin opetukset ja Koraanin säädökset. Hänestä ﷺ Allah teki esikuvan muslimeille, jotta muslimit voisivat ymmärtää Allahin ilmoitusta elävän esimerkin kautta. Kuka muu ymmärtäisi paremmin aitoa viestiä kuin itse Allahin sanansaattaja ﷺ? Allah sanoi:

 

لَّقَدْ كَانَ لَكُمْ فِى رَسُولِ ٱللَّهِ أُسْوَةٌ حَسَنَةٌ لِّمَن كَانَ يَرْجُوا۟ ٱللَّهَ وَٱلْيَوْمَ ٱلْـَٔاخِرَ وَذَكَرَ ٱللَّهَ كَثِيرًا

"Totisesti, Jumalan sanansaattajassa on teille erinomainen esimerkki - kaikille, joilla on toivoa Allahiin ja viimeiseen päivään ja niille, jotka muistavat Allahia useasti." (33:21)

 

Tästä syystä profeetta Muhammadin ﷺ elämänkertaa opiskellaan ja Koraanin ja sunnan lait laitetaan käytäntöön hänen esimerkkinsä ja käskyjensä mukaisesti. Näin vältämme myös harhassa olevat tulkinnat, joilla ei todellisuudessa ole mitään tekemistä oikean viestin kanssa.

 

Profeetan ﷺ vaimo Aisha kertoi meille profeetan ﷺ luonteen olevan Koraani, joka opettaa meille jälleen kerran, että Koraania ymmärretään siten, miten hän ﷺ sen meille mallinsi. Ja kuten aiemmin kävimme läpi, niin tänä päivänä muslimit seuraavat profeetan ﷺ seuralaisia, joille hän ﷺ opetti kaiken henkilökohtaisesti ja suoraan.

Qatadah raportoi sanoneensa Aishalle:

 

يَا أُمَّ الْمُؤْمِنِينَ أَنْبِئِينِي عَنْ خُلُقِ رَسُولِ اللَّهِ صَلَّى اللَّهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ

“Oi uskovaisten äiti, kerro minulle Jumalan sanansaattajan ﷺ luonteesta.”

 

Aisha sanoi:

 

أَلَسْتَ تَقْرَأُ الْقُرْآنَ

“Etkö ole lukenut Koraania?”

 

Sanoin:

 

بَلَى

“Tietenkin (olen).”

 

Aisha sanoi:

 

فَإِنَّ خُلُقَ نَبِيِّ اللَّهِ صَلَّى اللَّهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ كَانَ الْقُرْآنَ

“Totisesti, Jumalan sanansaattajan ﷺ luonne oli Koraani.” (Sahih Muslim 746)

 

Miten henkilö voi siis seurata Koraania, jos hän ei tiedä mitään sanansaattajan elämästä ja tavoista laittaa Koraania käytäntöön? Sanoohan Allah Koraanissa:

 

ۗ وَأَنزَلْنَآ إِلَيْكَ ٱلذِّكْرَ لِتُبَيِّنَ لِلنَّاسِ مَا نُزِّلَ إِلَيْهِمْ وَلَعَلَّهُمْ يَتَفَكَّرُونَ

"Ja Me olemme ilmoittaneet sinulle (Muhammadille) muistutuksen (Koraanin), jotta selittäisit¹ heille sen, mitä heille on lähetetty ja kenties he miettisivät." (16:44)

 

¹ Ks. Ibn Kathiirin tafsiir.

 

Muhammadin ﷺ elämästä koottiin raportteja jo seuralaisilta ja tähän kuuluu autenttisia raportteja, joiden kertomaketjun ihmiset tunnetaan sekä raportteja ja tietoja, joiden kertomaketjujen kaikkia henkilöitä ei tiedetä tai heihin ei luoteta. Autenttiset raportit vahvistetaan luotettaviksi ja ne ymmärretään varhaisajan muslimien opettaman kontekstin mukaisesti. Muita kertomuksia ei välttämättä vahvisteta, mutta niitä on myös mukana monessa siiraa, eli profeetan ﷺ elämänkertaa käsittelevässä kirjassa. Tämä on hyvä huomioida, ennen paksujen siirah-kirjojen lukemista. On myös syytä huomioida, että kaikissa kokoelmissa ei välttämättä olla selitetty kaikkia yksityiskohtia tai syitä erilaisiin tapahtumiin perusteellisesti. Tästä syystä siiraa, aivan kuin muitakin islamin aineita on tärkeää opiskella tietävän ja luotettava opettajan kanssa, eikä itsenäisesti, joka helposti johtaa väärinymmärryksiin ja aukkoihin ymmärryksessä. Sanoivathan jo varhaisajan muslimit, kuten Sulayman Ibn Muusa:

 

لا يؤخذ العلم من صحفي

”Älä ota tietoa sahafilta (häneltä, joka opiskelee vain kirjoista ilman oppineita tai opettajaa).” (Tarikh Dimishq 21/199)

 

Uskonnon opiskelu ja sen alkuperäisen merkityksen ymmärtäminen ei ole jotain, mitä voi mistä tahansa opiskella, vaan sen sijaan jokaisen tulisi olla lähdekriittinen keneltä uskontonsa ottaa, kuten toinen varhaisajan muslimi Ibn Siiriin sanoi:

 

إِنَّ هَذَا الْعِلْمَ دِينٌ فَانْظُرُوا عَمَّنْ تَأْخُذُونَ دِينَكُمْ

“Totisesti, tämä tieto on uskonto, joten katsokaa keneltä otatte uskontonne.”

(Mishkat Al-Masabih 273, sahih Al-Albaanin mukaan)

 

On siis hyvä opiskella islamiakin varovaisesti, eikä uskoa jokaiseen ihmiseen, joka sanoo siitä jotain.

 

Liittyen siiran opiskelemiseen, niin hadiithien ja Koraanin tafsiirin lisäksi tässä tieteenalassa keskitytään yleensä paksumpiin kirjoihin, joista löytyy yhtenäisemmin ja kronologisemmin koottu elämänkerta. Hadiithien ja Koraanin jälkeen lähteenä käytetään yleensä varhaisajan muslimin Ibn Hishaamin Siirah An-Nabawiyyah -teosta, johon hän on koonnut opettajansa Ibn Ishaqin teoksesta siiran lähteiden lisäksi laajasti profeetan ﷺ siirasta. Tästä monen osan teoksesta löytyy tänä päivänä eri nimisiä tiivistelmiä, jotka sisältävät sekä autenttisia että ei niin vahvistettuja yksityiskohtia koko profeetan ﷺ elämästä. Opettajien kanssa käydään tavallisesti syventyessä läpi mitkä kertomukset ovat autenttisia, mistä ei ole varmuutta ja mitkä ovat heikkoja. Sen lisäksi siirassa opiskellaan enemmän syitä eri tapahtumien takana, joita usein jätetään selittämättä ei-islamilaisissa lähteissä ja tiivistetyissä käännöksissä. Siiran opiskelu alkaa yleensä jo profeetta Aabrahamin (rauhaa hänelle) ajalta saakka, joka on siinä mielessä merkittävä henkilö aikajanalla, että hän mm. rakensi Kaaban poikansa Ismaelin kanssa Mekan kaupunkiin, jonne jo heidän ajaltaan lähtien tehtiin pyhiinvaellusta. Aabrahamia pidetään monoteismin esikuvana, jonka jälkeen Mekan ihmiset kuitenkin alkoivat pikku hiljaa harjoittamaan polyteismia ja tuomaan Mekkaan palvottavia patsaita.

Siiran eri kokoelmista voimme jakaa profeetta Muhammadin ﷺ elämän kolmeen eri osaan. Ensimmäisessä osassa hän ﷺ ei ollut vielä saanut profeetiuudestaan ilmoitusta. Toisessa osassa hänestä ﷺ tuli profeetta ja Jumalan sanansaattaja ja hän asui Mekassa. Viimeisenä osana pidetään taas aikaa, joka alkoi siitä, kun hän muutti Medinaan, jossa hän myös menehtyi.

 

Ensimmäisessä osassa hän ﷺ oli Mekan kaupungin luotettavimmiksi tunnetuista miehistä, jota sen ajan ihmiset kutsuivat nimellä As-Saadiq Al-Amiin, joka tarkoitta rehellistä luotettavaa. Muhammad ﷺ tunnettiin mm. kaupunkinsa ihmisten arvotavaroiden säilyttäjänä, jotka hän palautti ihmisille muuttaessaan Medinaan, vaikka hänet karkoitettiin huonolla kohtelulla. Hän eli yksinkertaista elämää tuona esi-islamilaisena aikana, ennen kuin hän sai ilmoituksen profeetiuudesta. Hän ei harjoittanut monijumalan palvontaa ja näki tämän jo silloin olevan harhaa. Hänen molemmat vanhempansa olivat menehtyneet hänen olessaan lapsi. Hänen isänsä arvioidaan kuolleen muutama kuukausi ennen Muhammadin ﷺ syntymää, kun taas hänen äitinsä kuoli Muhammadin ﷺ ollessa kuusi. Tämän jälkeen hän siirtyi isoisänsä Abdu-l-Muttalibin huoltajuuteen, joka menehtyi kuitenkin Muhammadin ﷺ ollessa vain kahdeksan. Sen seurauksena hänet otti kuin omaksi pojakseen hänen setänsä Abu Taalib, joka myös rakasti Muhammadia ﷺ erityisen paljon ja tuki tätä koko hänen elämänsä ajan, myös profeetiuudessa. Abu Taalib oli kuitenkin itse liian heikko jättämään sukunsa monijumalan palvomisen tavat paineesta, jota hän koki muilta sukulaisiltaan. Muhammad ﷺ matkusti sen ajan Shaamin alueelle Abu Taalibin kanssa nuorena poikana kahdentoista vuoden iässä, jossa Bahira-niminen kristitty munkki tunnisti Muhammadin ﷺ odotetuksi tulevaksi profeetaksi. Siihen aikaan kirjan ihmisten tiedossa oli uuden profeetan tulo ja jopa juutalaiset asuivat siitä syystä Medinassa - jota siihen aikaan kutsuttiin Jathribiksi, sillä tuo alue aikoi olla heidän tietojensa mukaan paikka, jonne viimeinen profeetta aikoisi tulla. Myöhemmin Muhammadin ﷺ tullessa Medinaan, suuri osa juutalaisista kuitenkin kielsivät Muhammadin ﷺ profeetiuuden, koska tämä ei ollut heidän heimostaan, vaan oli sen sijaan arabi.

 

Ennen ensimmäistä ilmoitusta profeetta ﷺ meni naimisiin Khadija-nimisen yrittäjänaisen kanssa, joka oli kosinut profeettaa ﷺ nähdessään tämän erinomaisen luonteen. Khadija oli Muhammadin ensimmäinen ja ainoa vaimo arvioltaan kahdenkymmenenviiden vuoden ajan. He saivat yhdessä kuusi lasta - kaksi poikaa ja neljä tyttöä. Tyttöihin kuului Zeinab, Um Kulthuum, Ruqayyah sekä Faatima ja poikiin kuului Abdullah ja Qaasim.

 

Muhammadin ﷺ ollessa 35-vuotias, Mekan johtajat näkivät parhaaksi kunnostaa Aabrahamin ja Ismaelin (rauhaa heille) rakentamaa Kaabaa. Vaikka Kaabaan oltiin tuotu polyteismi Aabrahamin ja Ismaelin ajan jälkeen, niin silti se oli pysynyt kaiken tämän aikana kunnioitettuna pyhiinvaelluksen keskiönä, johon ihmiset matkustivat kaukaakin suorittamaan pyhiinvaellusta. Muhammad ﷺ valittiin ratkaisijaksi kunnostamistyöhön asettamaan Kaaban musta kivi kohdilleen, sillä johtajilla oli ollut kiistaa kuka sen saisi tehdä. Muhammad ﷺ kuitenkin reilun luonteensa vuoksi päätti ehdottaa, että jokainen jakaisi tehtävän nostamalla kiveä yhdessä kantoliinojen avulla ja Muhammad ﷺ asetti sen sitten siitä paikoilleen keskeltä. Musta kivi ei ole islamissa asia, jota pidetään pyhänä eikä siunauksen lähteenä, mutta siitä on raportoitu, että profeetta ﷺ sanoi:

 

نَزَلَ الْحَجَرُ الأَسْوَدُ مِنَ الْجَنَّةِ وَهُوَ أَشَدُّ بَيَاضًا مِنَ اللَّبَنِ فَسَوَّدَتْهُ خَطَايَا بَنِي آدَمَ

“Musta kivi laskeutui paratiisista ja se oli valkoisempi kuin maito, (mutta) sitten se mustui Aadamin jälkeläisten syntien ansiosta.” (Jami At-Tirmidhi 877, sahih Al-Albaanin mukaan)

 

Neljänkymmenen vuoden iässä Muhammadista ﷺ tuli profeetta, sillä tuolloin hänen ﷺ luokseen tuli enkeli Jibriil käskien tätä lukemaan painostaen häntä puristamalla hänen ﷺ kehoaan. Muhammad ﷺ vastasi tähän, ettei hän osaa lukea ja hän ﷺ oli järkyttynyt tästä valosta, eli enkelistä, joka oli hänelle puhumassa. Jibriil ilmoitti hänelle tässä vaiheessa Koraanin jakeet:

 

‏اقْرَأْ بِاسْمِ رَبِّكَ الَّذِي خَلَقَ

“Lue, kautta Valtiaasi, joka on luonut.

 

خَلَقَ الإِنْسَانَ مِنْ عَلَقٍ

Hän on luonut ihmisen verihyytymästä.

 

اقْرَأْ وَرَبُّكَ الأَكْرَمُ

Lue, ja Valtiaasi on Anteliain -

 

الَّذِي عَلَّمَ بِالْقَلَمِ

(Hän) joka on opettanut kynällä (kirjoittamisen).

 

‏عَلَّمَ الإِنْسَانَ مَا لَمْ يَعْلَمْ‏

Hän on opettanut ihmiselle, mitä hän ei tiennyt.” (96:1-5)

 

Tästä tapahtumasta järkyttyneenä Muhammad ﷺ kiiruhti Khadijan luokse täristen ja peläten menettäneen järkensä. Khadija ei ollu muuta kuin tukeva ja hän vahvisti, ettei Jumala koskaan häpäisisi tätä hänen ﷺ jalon luonteensa ja hyvyytensä ansiosta. Khadija tiesi tämän olevan jotain suurempaa ja jaloa, joten hän vei Muhammadin ﷺ puhumaan hänen sedälleen, joka oli Waraqa-niminen uskonoppinut kirjan ihmisten joukosta. Waraqa tiesi mistä oli kyse ja hän vahvisti tämän valon olleen sama enkeli, joka oltiin lähetetty profeetta Moosekselle (rauhaa hänelle). Tämä tapahtuma on raportoitu pitkänä tekstinä Al-Bukharin autenttiseen hadith-kokoelmaan¹.

 

¹ Sahih Al-Bukharin hadith 4953.

 

Waraqa kuitenkin kuoli pian tämän ilmoituksen jälkeen, mutta tämä ei ollut loppu Muhammadille ﷺ, vaan suuren asian alku. Muhammad ﷺ ei alkuun julistanut viestiään, kunnes hänelle alettiin ilmoittamaan Koraanin muita jakeita, joihin kuului suurah Al-Muddathhirin käsky nousta ja varoittaa. Ensimmäisinä Muhammadin ﷺ profetiuuteen uskoivat Khadija, Waraqa, Abu Bakr, Zaid ibn Haarith sekä Ali ibn Abu Taalib. Kolmen ensimmäisen vuoden aikana Muhammad ﷺ ei vielä tehnyt viestistään tahallisesti julkista, vaan sen sijaan piti matalaa profiilia, vaikka arvioltaan peräti neljäkymmentä ihmistä hyväksyivät jo silloin monoteismin, johon ilmoitukset määräsivät. Ilmoituksen alussa monoteismiin käskeminen ja epäjumalan palvonnan jättäminen olivat keskeisiä aiheita. Jotkut oppineet, kuten Ibn Haafidh olivat sitä mieltä, että rukous tehtiin pakolliseksi tuohon aikaan, joka koostui silloin kahdesta rukousosiosta aamuin ja illoin. Tämän on myös kertonut Ibn Hisham. Vaikka monoteismin kutsu ei ollut vielä julkinen tuohon aikaan, niin sitä oli mahdotonta pitää salassa. Mekan kulttuuri ja uskonto oli siihen aikaan epäjumalien palvonta, jota ihmisten kunnioittamat esi-isät olivat harjoittaneet vuosia. Täten monoteismia paheksuttiin ja katsottiin jopa hulluna vaatimuksena. Osa pitivät tätä jopa niin 

epäkunnioituksena patsaita ja heidän esi-isiään kohtaan, että heillä oli tapana kiduttaa muslimiksi paljastuneita heikommissa asemissa olevia. Uskonnonvapautta ei siis ollut ja uskovaisten elämästä yritettiin tehdä kamalaa. Jo kolmen ensimmäisen vuoden aikana muslimien verta vuodatettiin, etenkin niiden, joilla ei ollut ketään suojelemassa heitä. Jos henkilöltä puuttui sukua, niin hänen oli siihen aikaan hankalaa pysyä turvassa julmilta ihmisiltä, sillä heillä ei ollut pelkoa verirahan maksusta. Tilanne muuttui niin pahaksi, että jopa ensimmäiset muslimit tapettiin heidän uskonsa vuoksi ja he kuolivat marttyyreina. Kolmantena vuonna viesti oltiin tehty julkiseksi kutsuksi Allahin käskystä. Tuolloin profeetta ﷺ sai ilmoituksen:

 

وَأَنذِرْ عَشِيرَتَكَ ٱلْأَقْرَبِينَ

”Ja varoita lähintä sukuasi.” (26:214)

 

Profeetta ﷺ nousi Safa-vuorelle ja kutsui Mekan ihmiset koolle. Hän ﷺ kysyi ihmisiltä uskoisivatko he häntä, jos hän ﷺ kertoisi heille, että laaksossa on ratsumiehiä, jotka suunnittelevat ryöstävänsä heidät. Ihmiset vastasivat Muhammadille ﷺ, joka tunnettiin sen ajan luotettavimpana ihmisenä:

 

نَعَمْ، مَا جَرَّبْنَا عَلَيْكَ إِلاَّ صِدْقًا‏

“Kyllä, emme ole (koskaan) kuulleet sinulta kuin totuutta.” Tällöin profeetta ﷺ ilmoitti viestinsä, mutta tähän eräs johtajista ja hänen ﷺ sedistään Abu Lahab oli pikainen vastaamaan agressiivisesti kaikkien edessä toivottaen Muhammadille ﷺ tuhoutumista.¹

 

¹ Sahih Al-Bukhari 4770.

 

Suurin negatiivisuus tuli aina Mekan johtajilta, jotka pyrkivät jatkuvasti ilkivaltaan ja raakaankin sellaiseen. Heidän pelkonsa taustalla oli Mekan poliittisen tilanteen suojelu, ylpeys, kunnia ja jopa puhdas syrjintä erilaisuutta kohtaan. Muslimit olivat jo sen ajan yhteisössä erilaisia ja muista erottuvia. Jo tuohon aikaan islam oli siis yhteisössä kummallinen asia ja profeetta ﷺ jopa kertoi tämän kummallisuuden tai erilaisuuden olevan jotain, mikä tulisi näkymään myöhempienkin kansojen keskuudessa. Abu Hurairah raportoi, että profeetta ‎ﷺ sanoi:

 

بَدَأَ الإِسْلاَمُ غَرِيبًا وَسَيَعُودُ غَرِيبًا فَطُوبَى لِلْغُرَبَاءِ

“Islam alkoi jonakin kummallisena ja se tulee palaamaan takaisin olemaan (jotakin) kummallista (yhteisöissä), joten ilouutiset kummallisille.” (Sahih Muslim 145)

 

Tämä hänen ﷺ lausuntonsa tuo tänäkin päivänä runsaasti lohtua uskovaisille eri puolella maailmaa, jotka tuntevat alistusta ja erilaisuuden tunnetta asuessaan yhteisöissä, joissa he ovat ainoita kaltaisiaan. Joskus jopa muslimien keskuudessa 

harjoittavat muslimit kokevat syrjintää niiltä, jotka eivät kunnioita harjoittavimpien muslimien valintoja, vaan pitävät näitä liiallisina ja haukkuvat jopa ekstrimisteiksi ilman pätevää syytä.

 

Ei mennyt kauaa, kunnes mekkalaiset alkovat vakavissaan pohtia Muhammadin ﷺ tappamista huomatessaan, että hän ﷺ julisti viestiä myös niille, jotka matkustivat Mekkaan. He keksivät valheita Muhammadia ﷺ vastaan ja pian ensimmäinen tappoyritys tapahtui Abu Jahalin toimesta. Tämä ei kuitenkaan onnistunut yrityksessään, sillä enkeli Jibriil oli aiheuttanut tälle esteenä harhakuvan tiellä olevasta agressiivisesta kamelista. Muhammadin ﷺ tappaminen ei ollut helppoa, sillä kukaan ei halunut ottaa tätä tehtävää vastuukseen niskoilleen, sillä hänen ﷺ suvulleen tulisi muuten maksaa veriraha ja Muhammadia ﷺ suojeli kuitenkin hänen sukulaisensa tai erityisesti hänen setänsä Abu Taalib. Mekkalaiset silti yrittivät ahkerasti ympäripuhua jopa Abu Taalibia luopumaan Muhammadista ﷺ tai puhumaan tälle viestin jakamisen lopettamisesta. Muhammadille ﷺ jopa tarjottiin vastineena rikkauksia, johtajuutta ja naisia, mutta miten hän ﷺ olisi voinut hyväksyä näitä ja lopettaa viestinsä ymmärtäen ilmoituksen tulevan Jumalalta? Jos hän ﷺ olisi ollut tekopyhä tai valehtelija, niin hän ﷺ olisi ottanut lukuisat lahjonnat vastaan, eikä päättänyt valita kärsimystä, jota hän koki elämänsä aikana. Tappoyrityksiä ja muslimien kiduttamista tapahtui ajan kanssa lisää ja jopa osa muslimeista pakenivat viidentenä vuonna Abessiiniaan kristityn kuninkaan luokse, joka heti otti muslimit siipensä alle huomatessaan heidän kertoman profeetan ﷺ vahvistavan sitä, mitä jo kristityissä ilmoituksissa oltiin kerrottu. Myöhemmin tämä kuningas hyväksyi matalalla profiililla islamin ja tämä tiedetään siitä, että profeetta ﷺ rukoili hänelle etänä hautausrukouksen tämän menehdyttyä.

 

Mekassa jatkui viha muslimeita kohtaan, vaikka samanaikaisesti ihmisiä myös palasi islamiin. Muslimeita kohtaan järjestettiin jopa kolmen vuoden boikotti, jonka lopettamisen ehtona oli, että suvut luovuttaisivat profeetan ﷺ Mekan johtajien haltuun tai viesti loppuisi. Tämän boikotin aikana muslimit kärsivät äärettömän rajusta nälänhädästä. Kidutus kesti peräti kolme vuotta, mutta osa Mekan asukkaista eivät kuitenkaan olleet täysin hyväksyväisiä tätä epäinhimillistä boikottia kohtaan. Olihan heilläkin sukulaisia niiden joukossa, joita boikotoitiin. Pikkuhiljaa boikottia pyrittiin muutaman asukkaan toimesta purkaamaan ja heidän astuessaan puheenvuoroon, Abu Taalib kertoi Muhammadin ﷺ saaneen ilmoituksen, että paperisopimuksen on syönyt hyönteiset täysin, lukuunottamatta kohtaa, jossa luki “Allahin nimeen.” Johtajat tekivät ylimielisyydestään ja osittain myös kansalaisten painostuksesta sopimuksen, että mikäli tämä osoittautuisi todeksi, niin boikotti purettaisiin ja näin tapahtui. Tämä tapahtui kymmenentenä vuonna, jolloin Abu Taalib myös menehtyi uskottomana. Vuotta sanotaan surun vuodeksi, sillä profeetta ﷺ menetti myös rakkaan vaimonsa Khadijan pian Abu Taalibin kuoleman jälkeen. Profeetta ﷺ matkusti myös Taifiin kutsumaan ihmisiä islamiin, mutta vastaanotto oli väkivaltainen. Matkalla hän ﷺ sai kuitenkin lohtua kääntyessään Allahin puoleen ja hänen ﷺ toivonsa nousi eri tapahtumien ansiosta. Ihmisiä alkoi kuitenkin hyväksymään islamia entistä enemmän ajan kanssa ja jopa ulkopuolisista heimoista. Pian jonkin verran Medinalaisia hyväksyivät islamin, joka oli alku tulevalle hyvälle. Medina tunnettiin silloin nimellä Jathrib ja tämä oli kaupunki, jossa asui valtavasti juutalaisia, sillä heidän ilmoituksissaan Medinaa kuvastava kaupunki tulisi olemaan paikka, jossa uusi Jumalan profeetta tulisi ilmaantumaan. He siis asuivat siellä odottaen profeetan ﷺ tuloa, vaikka suuri osa heistä päätyivätkin hylkäämään viestin siitä syystä, että Muhammad ﷺ oli arabi, eikä heidän suvustaan. Jathribissa asui lisäksi kaksi arabiheimoa - Aws ja Khazraj, joilla oli tapana taistella toisiaan vastaan ennen islamia. Isra’ wal Mi’raj -niminen yöllinen matka vahvisti taas profeetan ﷺ uskoa ennen tulevaa muuttoa ja silloin viisi päivittäistä rukousta määrättiin muslimeille. Ennen maastamuuttoa, eli hijraa profeetta ﷺ sai kaksi erillistä uskollisuuden valaa osalta medinalaisista ja pian islam levisi talosta taloon Medinassa.

Muslimeja alkoi pikkuhiljaa muuttamaan Medinaan jo näiden valojen aikoina, mutta profeetta ﷺ valmisteli lähtöään pitkään ja odotti Allahilta lupaa lähteä. Mekkalaiset olivat raivostuneita muslimien yrityksestä paeta ja he pelkäsivät muslimien menestyvän muualla, joten he pyrkivät kaikin voimin estämään lähtijöitä. Osa perheistä lähtivät osissa ja osa salaa, osa öisin ja osaa jopa estettiin. Mekkalaiset kiduttivat heikompia ja varastivat omaisuuksia muslimeilta niin, että he lähtivät Medinaan toivosta uskoen, että siellä he saavat harjoittaa uskontoaan vapaasti, vaikka heillä ei ollut mitään omaisuutta eikä edes asuntoja vastassa. Jopa muslimit, jotka olivat olleet Mekassa rikkaita, menettivät omaisuutensa ja lähtivät tyhjin käsin kohti vapautta. Vain osa heistä onnistuivat ottamaan mukaan omaisuutensa - tai ainakin jonkin verran siitä, jos heillä oli voimakas ja turvallinen asema.

Koska medinalaiset muslimit ottivat muuttajia vastaan avokätisesti, niin Mekasta tulleet muslimit löysivät edes jotain uudesta määränpäästään ja selviytyivät. Medinalaiset muslimit olivat jopa niin anteliaita, että heitä alettiin kutsumaan auttajiksi, eli ansaareiksi.

 

Mekan polyteistien viha ja raivo tilannetta kohtaan alkoi vain kasvaa huomatessaan niin monen muslimin lähteneen, ja he halusivat tehdä kaikkensa, että profeetta ﷺ kuolisi. He päättivät, etteivät he halua päästää profeettaa ﷺ lähtemään, vaan ainoa ratkaisu olisi tappaa hänet. Lopulta he päätyivät tähän päätökseen, mutta Allah suojeli profeettaa ﷺ, joka sai luvan lähteä suorittamaan muuttoa, eli hijraa hänen ﷺ uskollisen ystävänsä Abu Bakrin kanssa. Muutto muuttui jo alkuun jahdiksi ja tämä mekkalaisten agressiivisuus oli vain alku tulevalle sodalle, jota mekkalaiset alkoivat nyt valmistelemaan tuhoakseen muslimit, jotta heidän suosionsa ei kasvaisi muualla. Muslimien suosion kasvu olisi mahdollinen uhka mekkalaisille myöhemmin. Jo nyt he lähettivät uhkauksia Medinan tekopyhille, jotta he liittoutuisivat mekkalaisten kanssa muslimeita vastaan. Tilanne oli siis jäänyt kireäksi ja tämä oli alku tuleville Medinan ajalla tapahtuville sodille.

 

Profeetta ﷺ ehti elää kolmetoista vuotta Mekassa profeettana ja seuraavat kymmenen vuotta hän ﷺ vietti Medinassa menehtyen yhdennentoista vuoden alussa. Tuon Medinaan muuttamisen, eli hijran jälkeistä aikaa kutsutaan Medinan ajaksi. Vaikka mekkalaiset olivat suuri uhka, niin siihen aikaan ei sotaa eikä hyökkäystä tavallisesti aloitettu äkkipikaisesti. Sitä varten valmisteltiin mm. käymällä kauppaa, ostamalla voitoilla aseita, suunnittelemalla hyökkäystä ja sotilaiden tulevia ravinnon- lähteitä, hyökkäyksen salaisuutta tai julistamista ja usein myös lainaamalla aseita. Oli myös tärkeää suunnitella sopiva ajankohta, jolloin hyökkäys tehtäisiin, sillä pyhien kuukausien aikana ei sodittu ja kuumimpaan aikaan vuodesta ei myöskään haluttu yleensä sotia, sillä se heikentäisi sotilaita ja vaatisi paljon vettä.

Kun mekkalaiset kävivät läpi suunnitelmiaan rauhallisessa tahdissa, niin Medinassa keskityttiin uuteen alkuun. Profeetta ﷺ muutti Medinaan rauhaa tavoitellen, joten hän ﷺ teki jo alkuun juutalaisten heimojen kanssa Sahiifah-rauhan sopimuksen. Osa juutalaisista hyväksyivät islamin, mutta suurimmalla osalla oli hyvin negatiivinen ja ärtynyt asenne tätä arabiprofeettaa kohtaan. Silti profeetta ﷺ tavoitteli rauhaa ja sopi syystäkin rauhansopimuksia eri heimojen kanssa. Ikävä kyllä, myöhemmin hän ﷺ tuli näkemään näiden heimojen rikkovan sopimuksia muslimien rauhan yrityksistä huolimatta.

 

Medinan aikaa kuvaillaan sotaisaksi ja tämä ei johtunut siitä, että profeetta ﷺ olisi halunut valloittaa alueita ja tappaa uskottomia. Sen sijaan hän ﷺ tavoitteli rauhaa ja vapautta julistaa viestiään niille, jotka sitä etsivät. Uskottomana saattaa olla hankalaa ymmärtää, miksi joku yrittää käännyttää muita omaan uskontoon. Uskovaisena vasta ymmärtää paremmin sen, että jokaisen ihmisen haluaa pelastaa tulen rangaistukselta. Kuitenkin, Allah johdattaa ketä Hän tahtoo ja meidän tehtävämme on vain ilmoittaa viestistä ja jokainen on vastuussa itse valinnoistaan. Tämä oli myös profeetan ﷺ tavoista, eikä uskontoon pakottaminen, vaikka tietämättömät tykkäävät näin ajatella. Meillä ei kuitenkaan ole profeetan ﷺ elämänkerrasta mitään todistetta oikeasta kontekstista otettuna, joka viittaisi siihen, että profeetta ﷺ pakottaisi ihmisiä, jotka eivät usko uskontoon. Edes Allah ei hyväksy uskontoa, joka on omaksuttu vain tekopyhyydestä tai pakotuksesta. Allah sanoo:

 

ۖ فَمَن شَآءَ فَلْيُؤْمِن وَمَن شَآءَ فَلْيَكْفُرْ ۚ

“Kuka ikinä tahtoo, niin uskokoon hän, ja kuka ikinä tahtoo (epäuskoa), niin epäuskokoon hän.” (18:29)

 

Ja Hän sanoo:

لَا إِكرَاهَ فِي الدِّينِ

“Uskontoon ei ole pakkoa.” (2:256) ¹

 

¹ Tämä jae on käännetty sen merkityksen mukaisesti. Uskonnossa on asioita, jotka ovat pakollisia, mutta ketään ei voi pakottaa uskontoon. Kuten Allah sanoi:

 

إِنَّكَ لَا تَهْدِى مَنْ أَحْبَبْتَ وَلَـٰكِنَّ ٱللَّهَ يَهْدِى مَن يَشَآءُ ۚ

“Totisesti, sinä et johdata ketä rakastat, vaan Allah johdattaa ketä Hän tahtoo.” (28:56)

 

Mitä enemmän profeetan ﷺ elämänkertaa opiskelee, niin sitä enemmän stereotypioita sekä valheellisia juoruja rikkoutuu ja opimme, miten paljon hän ﷺ aidosti halusi hyvää ihmiskunnalle. Profeetta ﷺ kuvaili itse tehtäväänsä sanoen:

 

إِنَّمَا مَثَلِي وَمَثَلُ النَّاسِ كَمَثَلِ رَجُلٍ اسْتَوْقَدَ نَارًا، فَلَمَّا أَضَاءَتْ مَا حَوْلَهُ جَعَلَ الْفَرَاشُ وَهَذِهِ الدَّوَابُّ الَّتِي تَقَعُ فِي النَّارِ يَقَعْنَ فِيهَا، فَجَعَلَ يَنْزِعُهُنَّ وَيَغْلِبْنَهُ فَيَقْتَحِمْنَ فِيهَا، فَأَنَا آخُذُ بِحُجَزِكُمْ عَنِ النَّارِ، وَأَنْتُمْ تَقْتَحِمُونَ فِيهَا

“Minun esimerkkini ja esimerkki ihmisistä on kuin mies, joka teki tulen ja kun se valaisi sen, mitä sen ympärillä on, niin yöperhoset ja muut hyönteiset alkoivat tippua tuleen. Mies yritti estää niitä, mutta ne ylivoimaisesti kiirehtivät sinne (tuleen). Ja minä (samankaltaisesti) otan otteita vyötäröidenne solmuista estääkseni teitä tippumasta tuleen, mutta te vaaditte ehdottomasti saada tippua sinne.” (Sahih Al-Bukhari 6483)

 

Lisäksi Allah sanoo profeetasta ﷺ:

 

﴿لَقَد جَاءَكُم رَسُولٌ مِن أَنفُسِكُم عَزِيزٌ عَلَيهِ مَا عَنِتُّم حَرِيصٌ عَلَيكُم بِالمُؤمِنِينَ رَؤُوفٌ رَّحِيمٌ﴾

“Totisesti, teidän joukostanne on tullut sanansaattaja (Muhammad ﷺ). Häntä surettaa teidän kärsimyksenne, hän on huolissaan teistä (siitä, että saatteko te oikealle tielle johdatusta) ja hänellä on empatiaa ja armoa uskovaisia kohtaan.” (9:128)

 

Medinan aika siis tunnetaan sotaisana ja tämä ei johtunut siitä, että Muhammad ﷺ olisi hyökännyt kaikkien kimppuun, joiden kimppuun voi hyökätä tavoitellen uskonnon pakottamista. Se johtui yksinkertaisesti vainosta, jota muslimit kokivat ulkopuolisilta heimoilta erityisesti siksi, että muslimien asema alkoi kasvamaan ja tästä seuraa myös luonnollisesti se, että heidän vaikutuksensa myös alkaisivat vaikuttamaan muihin. Tätä ympärillä olevat heimot ja kansat eivät halunneet, eivätkä myöskään sitoutumista Medinassa ilmotettuihin lakeihin, kuten alkoholikieltoon, uhkapelikieltoon ja esimerkiksi koron kiskomisen kieltoon, johon monen heimon elanto perustui. Arabianniemimaan ihmiset tunnettiin jo muutenkin sotaisina kansoina, joilla oli tapana taistella vallasta ja asemasta, joten ei ollut ihme, että niin moni halusi tuhota kasvavaa suositota saavan ryhmän.

 

Tunnettu islamin oppinut ja siiraan, eli profeetan ﷺ elämänkertaan perehtynyt Ibn Al-Qayyim sanoi:

 

وَلَمْ يُكْرِهْ أَحَدًا قَطُّ عَلَى الدِّينِ وَإِنَّمَا كَانَ يُقَاتِلُ مَنْ يُحَارِبُهُ وَيُقَاتِلُهُ وَأَمَّا مَنْ سَالَمَهُ وَهَادَنَهُ فَلَمْ يُقَاتِلْهُ وَلَمْ يُكْرِهْهُ عَلَى الدُّخُولِ فِي دِينِهِ

“Ja hän (profeetta ﷺ) ei koskaan pakottanut uskontoa kenenkään ylle, vaan taisteli vain niitä vastaan, jotka kävivät sotaa häntä ﷺ vastaan ja taistelivat häntä ﷺ vastaan. Ja mitä tulee niihin, jotka tekivät rauhan tai luottamuksen sopimuksia hänen ﷺ kanssaan, niin hän ﷺ ei koskaan taistellut heitä vastaan, eikä pakottanut heitä uskontoon.” (Hidayat Al-Hayara 1/237)

 

Al-Bara’ raportoi, että profeetta ﷺ sanoi:

 

إِنَّ الْأُلَى قَدْ بَغَوْا عَلَيْنَا إِذَا أَرَادُوا فِتْنَةً أَبَيْنَا

“Totisesti, he olivat ensimmäisiä, jotka tekivät rikkomuksia meitä kohtaan. Jos he halusivat vainoa, me kielsimme sen.” (Sahih Al-Bukhari 2638)

 

Tämän lisäksi Allah sanoo:

 

وَقَاتِلُوا فِي سَبِيلِ اللَّهِ الَّذِينَ يُقَاتِلُونَكُمْ وَلَا تَعْتَدُوا ۚ إِنَّ اللَّهَ لَا يُحِبُّ الْمُعْتَدِينَ

“Taistelkaa Allahin tiellä niitä vastaan, jotka taistelevat teitä vastaan ja älkää ylittäkö rajoja. Totisesti, Allah ei rakasta rajojen rikkojia.” (2:190)

 

Profeetan ﷺ seuralainen Ibn Abbaas sanoi jakeesta:

 

لَا تَقْتُلُوا النِّسَاءَ وَلَا الصِّبْيَانَ وَلَا الشَّيْخَ الْكَبِيرَ وَلَا مَنْ أَلْقَى إِلَيْكُمُ السَّلَمَ وَكَفَ يَدَهُ فَإِنْ فَعَلْتُمْ هَذَا فَقَدَ اعْتَدَيْتُمْ

“Älkää tappako naisia, lapsia, vanhuksia älkääkä niitä, jotka tulevat luoksenne tarjoten rauhaa tai pidättäytyvät taistelemiselta. Jos teette niin, niin olette totisesti rikkoneet rajoja.” (Tafseer At-Tabari 2:190)

 

Tämä on mitä profeetta ﷺ opetti sodan säädöksistä. Ja Allah sanoo:

 

فَمَا اسْتَقَامُوا لَكُمْ فَاسْتَقِيمُوا لَهُمْ ۚ إِنَّ اللَّهَ يُحِبُّ الْمُتَّقِينَ

“Joten niin kauan, kun he ovat hyviä teitä kohtaan, niin olkaa hyviä heitä kohtaan. Totisesti, Allah rakastaa hurskaita.” (9:7)

Kerran eräs mies lähestyi Ibn Umaria ja sanoi: “Oi Abu Abdur-Rahman, kerro meille taistelemisesta vainoamisen aikana (kun muslimeita vainottiin) ja Allah sanoi: ‘Taistelkaa, kunnes ei ole enää vainoa’ (2:193)?” Ibn Umar vastasi:

 

هَلْ تَدْرِي مَا الْفِتْنَةُ ثَكِلَتْكَ أُمُّكَ إِنَّمَا كَانَ مُحَمَّدٌ صَلَّى اللَّهُ عَلَيْهِ وَسَلَّمَ يُقَاتِلُ الْمُشْرِكِينَ وَكَانَ الدُّخُولُ فِي دِينِهِمْ فِتْنَةً وَلَيْسَ كَقِتَالِكُمْ عَلَى الْمُلْكِ

“Tiedätkö, mitä vainoaminen on? Surekoon äitisi sinua! Muhammad ﷺ taisteli polyteistejä vastaan vain silloin, kun uskonnon harjoittamista vainottiin. Se ei ollut kuin teidän taistelunne, jota teette johtajuuden vuoksi.” (Sahih Al-Bukhari 6682)

 

Ibn Al-Qayyim sanoi:

من مقصود الجهاد أن يدفع عن نفسه وعن المسلمين

“Jihadin tarkoituksista on, että henkilö puolustaa itseään ja muslimeita.” (‘Uddat al-Sabirin 1/32)

 

bn Taymiyyah kirjoitti:

فأما الباغي من غير قتال فليس في النص أن الله أمر بقتاله بل الكفار إنما يقاتلون بشرط الحراب كما ذهب اليه جمهور العلماء وكما دل عليه الكتاب والسنة

“Ja mitä tulee syntiseen, joka ei taistele, niin ei ole mitään tekstiä, jossa Allah määräisi, että hänet tulee taistella. Pikemminkin, epäuskovia vastaan taistellaan sillä ehdolla, että he julistavat sodan, kuten on enemmistön oppineista harjoitus ja kuten se tulee esille Kirjassa ja sunnassa.” (An-Nubuwat 1/140)

 

Ad-Dahhak kommentoi jakeita 9:32-33 sanoen:

 

يُرِيدُونَ أَنْ يَهْلِكَ مُحَمَّدٌ وَأَصْحَابُهُ أَنْ لَا يَعْبُدُوا اللَّهَ بِالْإِسْلَامِ فِي الْأَرْضِ

“He aikoivat tuhota Muhammadin ja hänen seuralaisensa niin, että Allahia ei palvottaisi islamilla (eli monoteismilla) maan päällä.” (Tafsiir Ibn Abii Haatim 9:32)

 

On siis väärin - vaikkakin hyvin yleistä - olettaa toisin tai tehdä johtopäätöksiä ottaen hadiithien tai Koraanin jakeiden käännöksiä ilman kontekstia ja väittää valheita profeetasta ﷺ ja hänen elämässään tapahtuneista tilanteista ilman taustatietoa tai syitä eri tilanteiden takana. Valheen levittäminen uskonnosta on niin haitallista, että se ei pelkästään ole valhetta ja anna väärää kuvaa niille, jotka ovat johdatuksen tarpeessa, vaan myös vaikuttaa negatiivisesti siihen, miten muslimeita kohdellaan, kiusataan ja jopa pahoinpidellään. Teon haitallisuuden vakavuuden ansiosta profeetta ﷺ sanoi:

 

لاَ تَكْذِبُوا عَلَىَّ، فَإِنَّهُ مَنْ كَذَبَ عَلَىَّ فَلْيَلِجِ النَّارَ

“Älkää valehdelko minusta (tai minua vastaan), sillä hän, joka valehtelee minusta tulee totisesti menemään helvettiin.” (Sahih Al-Bukhari 106)

 

Medinan ajan alun jälkeen, kun rauhaa pyrittiin saavuttamaan uuteen asuinpaikkaan ja ensimmäistä moskeijaa alettiin rakentamaan muiden tehtävien lisäksi, niin myös puolustusvoimia oli vain viisasta alkaa keräämään ja kokoamaan. Mekkalaisten tuleva hyökkäys oli tiedossa ja jotain oli pakko tehdä asialle uhan vuoksi. Mekkalaiset johtajat kävivät järjestelmällistä harkittua kauppaa kootakseen itselleen sotavälineitä, kuten siihen aikaan oli tapana tehdä ennen sotaa. Muslimeita oli vielä sen verran vähän, että heidän ei ollut mahdollista luottaa pelkästään sotilaidensa määrään tukeutumiseen, vaan sen sijaan heidän oli vain viisasta pyrkiä estämään näitä mekkalaisten kaupankäyntejä ja hyökätä heidän karavaaneihinsa, joiden voitot oli tarkoitus kohdistaa muslimien tappamiseen. He järjestäytyivät mekkalaisten kauppareittien vaanimiseen ja yrittivät kaapata takaisin menetettyjä omaisuuksiaan ja estää aseiden keruuta ja kaikkea, mikä siihen olisi eduksi. Todellisuus ei siis ollut stereotypia barbaarisista huvin vuoksi suoritetuista ryöstöistä.

Pian asiat johtivat toisiin ja sodan ajankohta tuli selkeäksi. Muslimit joutuivat nyt lähtemään sotaan mekkalaisia vastaan. Tätä sotaa sanotaan Badrin taisteluksi ja se on yksi tunnetuimmista taisteluista siksi, että se oli ensimmäinen sota, johon muslimit osallistuivat ja heitä oli vain noin 300, kun taas mekkalaisia oli heitä vastassa noin 1000 sotilasta. Määrä oli ylivoimaisesti enemmän kuin muslimeita, mutta silti muslimit onnistuivat voittamaan mekkalaiset Allahin avulla. Tätä pidettiin ihmeenä siihenkin aikaan ja muslimien maine muuttui vahvaksi, joka oli toisaalta heidän edukseen, mutta toisaalta muut heimot pitivät heitä ja heidän vaikutustaan nyt uhkana ja viha ja kateus muslimeita kohtaan kasvoi. Badrin taistelussa muslimit saivat arvokkaita sotavoittoja ja koska voitto ei voinut olla kuin Allahin avulla onnistunut, niin moni hyväksyi islamin vaikuttuneina.

 

Tästä kuitenkin loppupeleissä seurasi ikävä ketju tapahtumia, sillä muslimien tietoon tuli muiden heimojen suunnitelmia hyökätä muslimien kimppuun jo tuona vuonna ja tulevina vuosina ulkoisten heimojen suunnitelmat tuhota muslimit lisääntyivät. Medinan vuodet koostuvat paljolti näiden hyökkäysten estämisestä, sodista, jotka johtuivat näistä ja myös profeetan ﷺ tappoyrityksistä, yksittäisten tai joidenkin muslimien murhaamisesta, joita ympärillä olevien heimojen jäsenet tai johtajat tekivät, rauhansopimusten rikkomisista ja muista yksittäisistä petoksista. Ei ole oikeudenmukaista väittää, että muslimien ei olisi pitänyt puolustautua eikä estää vihollisen yritystä tuhota heitä. Jokainen johtaja tekisi päätöksen olla se, joka estää muita satuttamasta omaa kansaansa niin kauan, kun se on mahdollista. Muslimit armahtivat osaa kansoja tai yksilöitä tietyin ehdoin, jotta he voisivat ylläpitää silti omaa turvallisuuttaan. Osalle he eivät olleet yhtä armollisia riippuen petoksen vakavuudesta ja uudeelleen petetyksi tulemisen uhan määrän arviosta. Kun opiskelemme tarkemmin siiraa, niin opimme eri hyökkäysten ja kuolemantuomioiden takana olleet syyt. Jopa mekkalaiset pyrkivät uuteen hyökkäykseen tavoitellen liittoutua muiden heimojen kanssa muslimeita vastaan. Olivathan he menettäneet kunniansa jo Badrin taistelun tappiossa, jonka jälkeen koston yritykset jatkuivat.

 

Toinen kuuluisimmista taisteluista oli muslimeita kohtaan tehty suurimmista petoksista, jossa lukuisat heimot liittoutuivat mekkalaisten kanssa juonimaan muslimeita vastaan tavoitellen muslimien tuhoa. Jopa juutalaiset rauhansopumuksen solminneet naapurit pettivät muslimeita liittoutuen salaa heitä vastaan. Viholliset suunnittelivat hyökkäystä muslimien kimppuun raa’alla aikomuksella lähes joka suunnasta. Tätä taistelua sanotaan Al-Ahzabin taisteluksi, joka tarkoittaa vallihaudan taistelua. Taistelu sijoittuu viidennelle hijran vuodelle ja muslimit saivat selville, että noin 10 000 sotilasta on hyökkäämässä heidän kimppuunsa. Muslimeilla oli tuohon aikaan vain 3000 sotilasta ja armeijoiden suuruuden ero oli järkyttävä. Miten ihmeessä he selviytyisivät tästä varsinkin, kun he saivat selville, että jopa kaupungin takaa heitä vastaan oltiin liittouduttu? Tästä taistelusta ei selvitty kuin Allahin luvalla ja ihmeitä tapahtui. Muslimit kaivoivat vallihaudan kaupungin rajalle ja pyrkivät tällä pysymään suojassa. Tapahtumat purkautuivat muslimien eduksi Allahin luvalla ja tilanne päätyi kuukauden päästä siihen, että suuri tuulinen myrsky esti vihollisia astumasta kaupunkiin. Toiselta puolelta kaupunkia oltiin onnistuttu taktisesti suojaamaan sieltä tavoittelevien juutalaisten reitti Medinaan. Myöhemmin juutalaiset valitsivat itselleen Tooran mukaisen tuomion muslimeilta jäädessään kiinni ja muslimien saadessaan heidät haltuunsa sodan jälkeen. Medinan aikaan tapahtui sodissa ihmeitä Allahin luvalla ja on ihme, miten muslimit selviytyivät näistä kaikista sodista. Tämä ei olisi mahdollista ilman suurempaa voimaa. Allah sanoi:

 

يَـٰٓأَيُّهَا ٱلَّذِينَ ءَامَنُوا۟ ٱذْكُرُوا۟ نِعْمَةَ ٱللَّهِ عَلَيْكُمْ إِذْ جَآءَتْكُمْ جُنُودٌۭ فَأَرْسَلْنَا عَلَيْهِمْ رِيحًۭا وَجُنُودًۭا لَّمْ تَرَوْهَا ۚ وَكَانَ ٱللَّهُ بِمَا تَعْمَلُونَ بَصِيرًا

“Oi te, jotka uskotte, muistakaa Allahin suosio teille, kun teitä vastaan tuli vihollisten armeijat ja Me lähetimme heitä vastaan tuulen ja voimia, joita te ette nähneet (eli enkeleitä Ahzabin taistelussa). Ja Allah on Kaikkitietävä ja Näkevä.

 

إِذْ جَآءُوكُم مِّن فَوْقِكُمْ وَمِنْ أَسْفَلَ مِنكُمْ وَإِذْ زَاغَتِ ٱلْأَبْصَـٰرُ وَبَلَغَتِ ٱلْقُلُوبُ ٱلْحَنَاجِرَ وَتَظُنُّونَ بِٱللَّهِ ٱلظُّنُونَا۠

(Ja muistakaa) kun he lähestyivät teitä ylhäältä ja alhaalta ja silmät kasvoivat villeiksi ja sydämet ylettyivät kurkkuun ja te omasitte oletuksia Allahista.” (33:9-10)

 

Allahin avulla tilanteessa kuin tilanteessa islamia ei onnistuttu päihittämään, vaan sen sijaan ihmisiä palasi runsain joukoin siihen. Petoksia ja tapahtumia oli lukuisia, raakoja sellaisia ja vainoja, joita onnistuttiin enimmäkseen väistämään. Medinan ajan lopulla kuitenkin muslimien määrä kasvoi niin paljon, että asiat alkoivat kääntymään entistä enemmän muslimien eduksi. Totuus alkoi kukoistaa ja jopa mekkalaisten kanssa saatiin sovittua rauhan sopimus, vaikka tuo sopimus olikin riistänyt muslimien oikeuksia verrattuna sopimuksessa mainittuihin mekkalaisten oikeuksiin. Sopimukseen ajauduttiin muutaman tapahtuman seurauksena, joita johti se, että muslimitkin halusivat suorittaa pyhiinvaellusta vapaasti Mekkaan. Näiden tapahtumien kautta päädyttiin mekkalaisten säätämään rauhansopimukseen. Ei kuitenkaan kestänyt vuosia, kunnes Mekan liittolaiset pettivät muslimien liittolaisia, joita muslimit sopimuksen mukaan olivat luvanneet puolustaa. Tässä vaiheessa muslimeita oli jo niin suuri määrä, että he kerrassaan valtasivat koko Mekan niin rauhanomaisesti, että mekkalaiset eivät enää uskaltaneet edes puolustautua. Sen sijaan he anelivat, ettei sotaan lähdettäisi, vaan muslimit hylkäisivät liittolaisensa ja pettäisivät lupauksensa heitä kohtaan. Tätä ei kuitenkaan tehty, sillä muslimit pitivät sanansa ja olivat lojaaleja. Mekkalaiset pelkäsivät henkensä edestä, mutta profeetta ﷺ oli jalon luonteensa ansiosta ilmoittanut heille, että mitään sotaa ei tapahdu Mekassa, jos Mekka ja Kaaba saadaan muslimien haltuun rauhanomaisesti, jotta se voitaisiin puhdistaa polyteismista ja palauttaa alkuperäiseen Aabrahamin uskontoon. Näin tapahtui ja tämän seurauksena ihmisiä palasi islamiin joukoittain. Monet olivat venyttäneet islamin hyväksymistä siihen asti, kunnes he todistaisivat tämän pienen ryhmän totisesti päätyvän siihen, että he puhdistavat Mekan polyteismista takaisin alkuperäiseen muotoonsa ja se päätyisi ihmeen lailla kaiken jälkeen heidän haltuunsa. Allah ilmoitti jakeen voitosta ja profeetan ﷺ elämän loppuajasta:

 

إِذَا جَآءَ نَصۡرُ ٱللهِ وَٱلۡفَتۡحُ

“Kun Allahin apu ja voitto saapuu

 

وَرَأَيۡتَ ٱلنَّاسَ يَدۡخُلُونَ فِى دِينِ ٱللَّهِ أَفۡوَاجًا

ja näet ihmisten astuvan Allahin uskontoon joukoittain,

 

فَسَبِّحۡ بِحَمۡدِ رَبِّكَ وَٱسۡتَغۡفِرۡهُۚ إِنَّهُۥ كَانَ تَوَّابًۢا

 

niin ylistä Valtiastasi Hänen ylistyksillään ja pyydä Häneltä anteeksiantoa. Totisesti, Hän on ikuisesti katumuksen Hyväksyjä.” (110:1-3)

 

Vaikka Mekan polyteistit olivat tehneet raakoja ja julmia tekoja vuosien ajan muslimeita kohtaan, niin nyt, kun muslimeilla oli jo niin voimakas asema, profeetta ﷺ päätti armahtaa heidät kaikki sen sijaan, että hän kostaisi heille.

Vielä jonkin verran hyökkäyksiä yritettiin tehdä muslimeita kohtaan, mutta mikään armeija ei kuitenkaan onnistunut tukahduttamaan totuuden viestiä. Yhdennentoista vuoden alussa, vain vähän aikaa edellisvuonna tapahtuneen profeetan ﷺ pyhiinvaelluksen suorittamisen ja sen rituaalien opettamisen sekä Arafa-päivän hyvästelypuheen jälkeen hän ﷺ menehtyi kotonaan ja siihen hänet ﷺ haudattiin hänen ohjeistuksensa mukaisesti.

Hänen ﷺ elämänsä tuo epäilemättä esille islamin aitoa viestiä, joka ohjaa totuuteen, elämän aidon tarkoituksen toteuttamiseen, armollisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen, lempeyteen, hyvyyteen, anteliaisuuteen, yhteisön harmonian toteuttamiseen, sielun puhdistamiseen ja hyviin käytöstapoihin. Vain tietämätön ja hukassa oleva sanoisi toisin.

Hänen ﷺ vaikutuksensa näkyy miljoonien ihmisen elämässä ja hän ﷺ aina pyrki rakentamaan ihmisille suhdetta heidän Luojansa kanssa. Jopa itsestään hän ﷺ sanoi:

 

لَا تُطْرُونِي كَمَا أَطْرَتْ النَّصَارَى ابْنَ مَرْيَمَ فَإِنَّمَا أَنَا عَبْدُهُ فَقُولُوا عَبْدُ اللَّهِ وَرَسُولُهُ ‏

“Älkää liioitelko ylistämistäni kuin kristityt liioittelivat Mariamin pojan ylistämistä, sillä totisesti olen vain Hänen palvelijansa, joten sanokaa minua Allahin palvelijaksi ja sanansaattajaksi.”

(Sahih Al-Bukhari 3445)

 

 

Kaikki menestys tulee vain Allahilta ja Allah tietää parhaiten.