< Takaisin

سجود السهو

Sudjuut as-Sahw (Unohduksen kumarrus)

 

Jos et vielä osaa rukoilla, niin katsothan ensisijaisesti rukousohjeen seuraavalta sivulta: https://islaminusko.fi/Uudelle-muslimille/

 

Huomioithan tässä tekstissä mahdolliset koulukuntaerot, joita ei välttämättä olla mainittu!

 

Unohduksen kumarrus on kumarrus, joka muslimin on suoritettava rukouksen lopulla tai sen jälkeen, mikäli hän on ollut unohtavainen tietyissä asioissa rukouksensa aikana eri sunnan mukaisissa tilanteissa. Unohduksen kumarrus koskee myös kaiken tyyppisiä vapaaehtoisia (naafilah) rukouksia.

 

Profeetta ﷺ sanoi: 

 

إِنَّ أَحَدَكُمْ إِذَا قَامَ يُصَلِّي جَاءَ الشَّيْطَانُ فَلَبَسَ عَلَيْهِ حَتَّى لَا يَدْرِيَ كَمْ صَلَّى فَإِذَا وَجَدَ ذَلِكَ أَحَدُكُمْ فَلْيَسْجُدْ سَجْدَتَيْنِ وَهُوَ جَالِسٌ

 

“Totisesti, kun joku teistä seisoo rukouksessa, paholainen tulee ja häiritsee häntä, kunnes hän ei tiedä kuinka monta rukousosiota (rak’aat) hän on suorittanut. Kun tämä tapahtuu jollekin teistä, niin suorittakoon hän kaksi kumarrusta istuessaan.” (Ohjeet kappaleen lopussa)

 

Toisessa ketjussa profeetta ﷺ sanoi:

 

 أَقْبَلَ حَتَّى يَخْطِرَ بَيْنَ الْمَرْءِ وَنَفْسِهِ يَقُولُ اذْكُرْ كَذَا اذْكُرْ كَذَا لِمَا لَمْ يَكُنْ يَذْكُرُ حَتَّى يَظَلَّ الرَّجُلُ إِنْ يَدْرِي كَمْ صَلَّ

 

“[Paholainen] kohdistuu häneen [rukoilijaan] ja tuo ajatuksia miehen [tai naisen] ja hänen [eli paholaisen] välille sanoen: 'Muista tämä, muista tämä!' ja tätä hän [palvelija] ei aiemmin muistanut nän, kunnes mies ei enää tiedä kuinka monta rukousosiota hän on rukoillut.”

 

(Sahih al-Bukhari 1175, Sahih Muslim 389)

 

Shaykh Saalih al-Fawzaan manitsee (al-Mulakhhas al-Fiqhii), että unohduksen kumarrus (Sudjuut as-Sahw) tehdään kolmessa eri tilanteessa:

 

1 - Kun henkilö huolimattomuudestaan lisää jotain ylimääräistä rukoukseensa

 

Tämä on silloin, kun muslimi lisää jotain teoissa tai puheessa vahingossa rukoukseen. 

 

Profeetta ﷺ sanoi: 

 

إِذَا زَادَ الرَّجُلُ أَوْ نَقَصَ فَلْيَسْجُدْ سَجْدَتَيْنِ

“Jos mies lisää tai jättää jotain rukouksesta, suorittakoon hän kaksi maahankumarrusta.” 

 

(Sahih Muslim 572)

 

Tähän kuuluu myös se, että jos henkilö lisää vahingossa ylimääräisen rukousosion (rak’aan), ja 

 

a) muistaa vasta lopussa, että yksi niistä oli liikaa, niin hänen on pakko suorittaa unohduksen kumarrus.

 

b)  muistaa kesken ylimääräistä rukousosiota (rak’aata), niin hänen ei ole sallittua jatkaa sitä loppuun, vaan hänen on istuttava alas ja aloittaa tashahhudin (“Attahayyaatu…”) lausuminen ja hänen on pakko tehdä unohduksen kumarrus.

 

Jos muslimi suorittaa ylimääräisiä lausuntoja, jotka ovat kuitenkin Koraanin ja sunnan mukaisia lausuntoja, ei tavallista puhetta, niin hänen on parempi tehdä unohduksen kumarrus. Tämä on esimerkiksi tilanteessa, kun hän lausui vahingossa ylimääräisen suuran tavallisen rukouksen kolmannessa  rukousosiossa.

 

2 - Kun henkilö huolimattomuudessaan unohtaa jotain rukouksestaan

 

 

Waajibin (pakollisen osan) unohtaminen 

 

Jos muslimi unohtaa jonkun pakollisen osan (waajib, eroaa pilareista) rukouksestaan, niin hänen on

 

a) palattava siihen, jos hän ei ole vielä mennyt seuraavaan pilariin. Esimerkiksi, jos hän melkein unohti rukouksen ensimmäisen tashahhudin, meinasi nousta kokonaan seisomaan seuraavaan rukousosioon, mutta muisti kesken nousemisen ollessaan puolessa välissä kyykyssä, niin hän yksinkertaisesti vain palaa istumaan ja lausuu tashahhudin.

 

b) jatkettava rukustaan, vaikka hän unohti pakollisen osan (waajib), jos hän on jo noussut seisomaan suoraksi asti seuraavaan rukousosioon (rak’aah) ja hänen on suoritettava unohduksen kumarrus. Esimerkiksi, jos hän unohti ensimmäisen tashahhudin ja ehti mennä toiseen rukousosioon seisoen kokonaan, niin hän jatkaa rukoustaan ja tekee lopussa unohduksen kumarruksen. 

 

 

Rukouksen pakolliset osat ovat (Kirjasta: شُرُوطُ اُلصَّلَاةِ وَأَركَانُهَا وَوَاجِبَاتُهَا):

 

جميع التكبيرات غير تكبيرة الإحرام.

[1] Kaikki (siirtymisen) takbiirit (“Allahu Akbar”) paitsi avaava takbiir (takbiiratul-ihraam, joka on pilari ja pakko suorittaa rukouksen alussa, kun henkilö seisoo paikallaan).

 

وقوله: «سُبْحَانَ رَبِّيَ العَظِيمِ» في الركوع

[2] “Subhaana Rabbijä-l’äthiim” (“Luojani on täydellinen, Mahtavin”) -sanominen (seisaalteen olevassa) kumarruksessa. 

 

وقوله: «سَمِعَ اللَّهُ لِمَمْ حَمِدَهُ» للإمام والمنفرد

[3] “Semi Allaahu liman hämidäh” (“Allah kuuli hänet, joka ylistää Häntä”) - sanominen (siirtyessä) hänelle, joka johtaa rukousta ja joka rukoilee yksin (jos joku rukoilee imaamin takana, niin tämä seuraaja ei sano tätä). 

 

وقوله: «رَبَّنَا وَلَكَ الحَمْدُ» للكل

[4] “Rabbanaa wa lakal hamd” (“Luojamme, Sinulle kuuluu kaikki ylistys”)  -sanominen kaikille. 

 

وقوله: «سُبْحَانَ رَبِّيَ الأَعْلَى» في السجود

[5]  “Subhaana Rabbija-l-a’laa” (“Täydellinen on Luojani, Korkein”)  - sanominen maahankumarruksessa.

 

وقوله: «رَبِّ اغْفِرْ لِي» بين السَّجْدَتَيْنِ

[6] “Rabbi-ghfir lii” (“Luoja, anna minulle anteeksi”)  -sanominen istuessa kumarrusten välissä. 

 

(Kaikki yllä mainitut on pakollista sanoa vähintään kerran.)

 

والتشهد الأول،

[7] Ensimmäinen tashahhud (“Attahayyaatu…” -osan lausuminen toisen rukousosion jälkeen)

 

والجلوس له.

[8] ja istuminen sitä (ensimmäistä tashahhudia) varten. 

 

 

Hanbali-koulukunnan mukaan näiden tahallinen jättäminen mitätöi rukouksen, mutta vahingollisen jättämisen voi korvata unohduksen kumarruksella.

 

`Abdullah bin Buhaina sanoi:

 

أَنَّ النَّبِيَّ صلى الله عليه وسلم صَلَّى بِهِمُ الظُّهْرَ فَقَامَ فِي الرَّكْعَتَيْنِ الأُولَيَيْنِ لَمْ يَجْلِسْ، فَقَامَ النَّاسُ مَعَهُ حَتَّى إِذَا قَضَى الصَّلاَةَ، وَانْتَظَرَ النَّاسُ تَسْلِيمَهُ، كَبَّرَ وَهْوَ جَالِسٌ، فَسَجَدَ سَجْدَتَيْنِ قَبْلَ أَنْ يُسَلِّمَ ثُمَّ سَلَّمَ

“Totisesti, profeetta ﷺ johti meidät keskipäivänrukouksessa [Dhuhur] ja hän nousi seisomaan toisen rukousosion [rak’ah] jälkeen ja hän ei jäänyt istumaan [ensimmäistä tashahhudia varten]. Ihmiset nousivat hänen kanssaan. Kun rukous oli loppumassa ja ihmiset odottivat hänen lausua tasliimejä [“Assalamu aleikum…”], hän ﷺ sanoi takbiirin istualteen ja kumartui kahdesti ennen kuin hän sanoi tasliimeja.”

 

(Sahih al-Bukhari 829)

 

Ruknin (pilarin) unohtaminen 

 

Jos muslimi unohtaa jonkun rukouksen pilareista, niin hänen on 

 

a) noustava ylös rukouksen jälkeen ja suorittaa se virheellinen rukousosio (rak’aah) erikseen, jos hän ehti jo sanoa salamit ja rukouksesta ei ole mennyt pitkää aikaa, ja hänen rukouspesunsa on vielä voimassa. Hänen on suoritettava unohduksen kumarrus.

 

Abu Hurayra raportoi, että eräänä päivänä profeetta ﷺ rukoili lyhentäen pidemmän rukouksen kahteen rukousosioon [rak’aat]. Hän ﷺ näytti vihaiselta ja laittoi poskensa vasemman kädemmenen takaosaan. Osa ihmisistä lähti moskeijasta. Ihmiset ihmettelivät, onko profeetta ﷺ lyhentänyt rukouksen säädöksen. Abu Bakr ja `Umar epäröivät tämän kysymistä. Eräs mies, Dhul- Yadain, kysyi profeetalta ﷺ, onko tämä unohtanut tai lyhentänyt rukousta? Profeetta ﷺ ei tiennyt mistä hän puhui ja mies kertoi hänelle tapahtuneesta. Profeetta ﷺ kysyi muilta:

 

 أَكَمَا يَقُولُ ذُو الْيَدَيْنِ

“Onko asia, miten Dhuul-Yadajn sanoo?” Muut vastasivat myönteisesti. Silloin profeetta ﷺ nousi takaisin seisomaan ja johti rukousta, suorittaen jäljellä olevan rukouksen [kaikki osat]. Sitten hän ﷺ lausui tasliimit [“Assalamu aleikum...”] ja ylisti Allahia [“Allaahu Akbar”] ja kumartui maahan kahdesti ja lopetti unohduksen kumarrukset tasliimiin [“Assalamu aleikum…”]. Hän ei lausunut tashahhudia [“Attahayyaatu…”] tai mitään muuta viimeisestä kumarruksesta noustessa.

 

(Sahih al-Bukhari 482)

 

b) suoritettava koko rukous uudestaan, jos hän muisti vasta pitkän ajan päästä rukouksestaan tai hänen rukouspesunsa (wudu) mitätöityi. 

 

c) mentävä takaisin pilarin kohdalle ja jatkettava siitä tavallisesti toistaen sen jälkeiset osat, jos hän ei ole vielä astunut seisomaan suoraksi asti seuraavaa rukousosiota (rak’aah) varten. Hänen on suoritettava lopuksi unohduksen kumarrus.

lisätä rukousosio (rak’aah) rukoukseen, eli rukoilla seisomaan saapuessaan tämä rukousosio (rak’aah) puutteellisen sijaisena (aikomuksessaan), jos hän ei ole vielä astunut pois rukouksesta, sillä puutteellinen rukousosio (rak’aah) on mitätöitynyt sen ansiosta, että siitä jätettiin pois pilari. Hänen on suoritettava lopuksi unohduksen kumarrus.

 

Rukouksen pilarit ovat (Kirjasta: شُرُوطُ اُلصَّلَاةِ وَأَركَانُهَا وَوَاجِبَاتُهَا):

 

القيام مع القدرة،

[1] Seisominen, jos henkilö kykenee. 

 

وتكبيرة الإحرام،

[2] Avauksen takbiir (ensimmäisen “Allahu Akbar” -lausuminen).

 

(Huom! Tämä on eri takbiir kuin muut takbiirit ja tämä on pilari, jota ilman rukous ei ala. Ensimmäinen takbiir on lausuttava seisaalteen suorassa myös silloin, kun henkilö astuu rukoukseen myöhässä. Jos rukouksen johtaja on kumarruksessa, myöhässä tulijan on lausuttava ensin avauksen takbiir ja sen jälkeen siirtymisen takbiir.)

 

وقراءة الفاتحة.

[3] Suurah al-Faatihan (Koraanin ensimmäisen suuran) resitoiminen (jokaisen rakaa’n kohdalla paitsi silloin, kun imaami lukee ääneen).

 

والركوع،

[4] Kumartuminen [rukuu’: selän ollessa vaakasuorassa, muu vartalo seisoo ja kädet yltävät polviin].

 

والرفع منه.

[5] Kumarruksesta nouseminen. 

 

والسجود على سبعة الأعضاء،

[6] Kaikkien kuuden kehon osan kumartaminen maahankumarrukseen [pää (otsa ja nenä), kämmenet, polvet ja varpaat.] 

 

والاعتدال منه.

[7] Itsensä nostaminen siltä [istumaan].

 

والجلسة بين السجدتين.

[8] Kahden maahankumarruksen välissä istuminen.

 

والطمأنينة في جميع الأركان،

[9] Kiireettömyys kaikkien pilareiden aikana (niin, että mikään liike ei varasta toisen liikkeen lausunnoista).

 

والترتيب.

[10] Järjestyksen ylläpitäminen.

 

والتشهد الأخير،

[11] Viimeinen Tashahhud (“Attahayyaatu…”).

 

والجلوس له.

[12] Sen (Tashahhudin) aikana istuminen.

 

والصلاة على النبي ﷺ،

[13] Rauhan lähettäminen profeetan ﷺ ylle [“Allahumma salli alaa…” viimeisen rukousosion (rak’aah) kohdalla].

 

والتّسليمتان.

[14] Ja kaksi viimeistä tasliimia (“Assalamu aleikum wa rahmatullah”).

 

Nämä ovat Hanbali-koulukunnan mukaan rukouksen pilarit ja niihin syvennytään laajemmissa fiqh-kirjoissa.

 

3 - Kun henkilö ei ole varma, onko hän suorittanut jotain ylimääräistä tai unohtanut jotain rukouksestaan.

 

Jos henkilö ei ole varma kuinka monta rukousosiota (rak’aat) hän on suorittanut, niin hänen tulee rukoilla pienemmän numeron mukaan. Rukouksen lopulla hän suorittaa unohduksen kumarruksen ja sanoo tasliimit.

 

Abu Sa’id raportoi, että profeetta ﷺ sanoi:

 

إِذَا شَكَّ أَحَدُكُمْ فِي صَلَاتِهِ فَلَمْ يَدْرِ كَمْ صَلَّى ثَلَاثًا أَمْ أَرْبَعًا فَلْيَطْرَحْ الشَّكَّ وَلْيَبْنِ عَلَى مَا اسْتَيْقَنَ ثُمَّ يَسْجُدُ سَجْدَتَيْنِ قَبْلَ أَنْ يُسَلِّمَ فَإِنْ كَانَ صَلَّى خَمْسًا شَفَعْنَ لَهُ صَلَاتَهُ وَإِنْ كَانَ صَلَّى إِتْمَامًا لِأَرْبَعٍ كَانَتَا تَرْغِيمًا لِلشَّيْطَانِ

 “Jos joku teistä epäilee hänen rukoustaan, eikä tiedä kuinka mont hän on rukoillut, kolme tai neljä [kumarrusosiota], niin asettakoon hän epäillyksensä sivuun ja toimia sen mukaan, josta hän on varma [eli pienemmän luvun mukaan]. Sitten suorittakoon hän kaksi kumarrusta ennen kuin hän sanoo tasliimit [rauhan tervehdykset]. Jos hän vahingossa rukoili viisi rukousosiota, niin kumarrus korvaa hänen rukouksensa [virheen]. Jos hän rukoili neljä, niin se on nöyryytys paholaiselle.”

 

(Sahih Muslim 571)

 

Al-Nawawi sanoi: “Malik, Al-Shafi’i, ja Ahmad, Allah olkoon tyytyväinen heihin, sekä enemmistö sanoivat, että kun henkilö epäilee rukouksessaan, onko hän rukoillut kolme tai neljä rukousosiota (rak’aat), niin hänen tulee toimia sen mukaan, mistä hän on varma (eli pienemmän määrän). Kun hän on suorittanut (varmasti) neljä rukousosiota (rak’aat) , niin hän suorittaa unohduksen kumarruksen (sujud al-sahwa).”

 

(Sharh al-Nawawi ala Sahih Muslim 389)

 

Myös, jos henkilö astuu yhteisrukoukseen ja hän ei ole varma, onko kyseessä ensimmäinen tai toinen osio meneillään, niin hän olettaa asion olevan edellä oleva ja suorittaa rukouksen lopulla unohduksen kumarrus. 

 

Sama pätee silloin, kun henkilö tulee mukaan rukoukseen ja hän on epävarma siitä, että ehtikö hän siihen rukousosioon (rak’aah) tai ei. Silloin hän olettaa, että hän ei ehtinyt suorittaa sitä rukousosiota (rak’aah) rukouksen johtajan sanoessa rauhan tervehdykset, hän suorittaa puuttuvat osiot ja tekee unohduksen mumarruksen.
 

(Tiivistetty merkitys Shaykh Saalih al-Fawzaanin unohduksen kumarruksen kappaleesta, al-Mulakhhas al-Fiqhii)

 

Miten unohduksen kumarrus suoritetaan?

 

Oppineilla on erimielisyyksiä liittyen unohduksen kumarruksen (sudjuut as-Sahwn) ajankohtaan. Osa mainitsee, että se tulee aina tehdä ennen tasliimeja, eli rauhan tervehdyksiä (Shaafi) ja osa on sitä mieltä, että se tulisi tehdä aina tasliimien jälkeen (Ahmad) ja toiset (Maalik) mainitsevat, että mikäli henkilö lisää jotain rukoukseen, niin hän suorittaa kumarruksen ennen tasliimeja, ja mikäli hän unohti jotain rukouksesta, niin hän suorittaa sen tasliimien jälkeen. Oppineet ovat kuitenkin yksimielisiä siitä, että se on hyväksytty kummalla tahansa tavalla.

 

Shaykh ibn Baaz sanoi:

 

سجود السهو جائز قبله وبعده، قبل التسليم، وبعده

 

“Unohduksen kumarrus on hyväksytty sitä ennen tai sen jälkeen, [eli] ennen tasliimejä (salameita) ja niiden jälkeen.” 

 

(Shaykh ibn Baaz Fatwa 15574)

 

Unohduksen kumarruksessa ei lausuta tashahhudia (“Attahajjaatu…”) eikä siunausten lähettämistä (“Allahumma salli alaa…).

 

Abu Hurayra kuvaili profeetan ﷺ tekevän unohduksen kumarruksen kahtena tavallisen rukouksen mukaisena maahan kumartamisena, jonka jälkimmäisestä Abu Hurayra sanoi:

 

 ثُمَّ رَفَعَ رَأْسَهُ وَكَبَّرَ

“Sitten hän nosti päänsä [istumaan] ja [samalla] ylisti Allahia.”

 

Ja ‘Imran-abn Husain sanoi: 

 

ثُمَّ سَلَّمَ

“Sitten hän sano tasliimit [ilman, että hän lausui tashahhudia tai mitään muuta].”

 

(Sahih al-Bukhari 482)

 

On myös hyvä huomioida, että unohduksen kumarrus on aina vain kaksi maahankumarrusta:

 

“Unohduksen kumarrus (sujuud as-Sahw) koostuu kahdesta maahankumarruksesta, vaikka unohduksen syitä olisi useita. Ne tehdään rukouksessa tavallisen maahankumarruksen tapaan.”

 

(Imam al-Nawawi, Minhaj al-Talibin)

 

Imaamin seuraaminen unohduksen kumarruksessa

 

Jos rukouksen johtaja tekee virheen rukousessaan, niin seuraajien on ilmoitettava rukouksen johtajalle asiasta.

 

Abu Huraira raportoi, että profeetta ﷺ sanoi:

 

التَّسْبِيحُ لِلرِّجَالِ وَالتَّصْفِيقُ لِلنِّسَاءِ

“‘Subhan Allah’ -sanominen on miehille ja taputtaminen on naisille [jos rukouksen johtaja tekee virheen].”

 

(Sahih al-Bukhari 1203)

 

Al-Zarkashi sanoi, että taputtaminen on naisille, kun paikalla on miehiä, jotka eivät ole hänelle mahram (mahram-miehet ovat tietyt sukulaismiehet sekä puoliso). Jos hän on kuitenkin vain mahramien ja naisten seurassa, niin hän voi sanoa “Subhan Allah”.

(Mughni al-Muhtaaj 1/418) 

 

Jos imaami kuitenkin jatkaa virhettään, esimerkiksi, jos hän nousi suorittamaan viidettä rukousosiotaan (rak’aah), vaikka rukoukseen kuuluu vain neljä ja seuraajat ilmoittivat asiasta hänelle ja hän vaati jatkaa, niin seuraajan ei tule seurata rukouksen johtajaa, vaan hän tekee aikomuksen ja erottaa itsensä yhteisrukouksesta ja hän suorittaa rukouksen loppuun itsenäisesti.

 

Jos rukouksen johtaja tekee virheen resitaatiossa, tai hän ei muista seuraavaa jaetta, niin häntä voi muut miehet (tai naiset naisten ja mahramien kesken) korjata lausumalla jae oikein. Ibn ‘Umar raportoi, että kerran profeetta ﷺ rukoili ja resitoidessaan Koraania hän hämmentyi resitaationsa aikana. Kun hän päätti rukouksen, niin hän kysyi Ubayy ibn Ka’abilta: 

 

أَصَلَّيْتَ مَعَنَا 

”Rukoilitko meidän kanssamme?” Tämä vastasi myönteisesti ja profeetta ﷺ kysyi:

 

 فَمَا مَنَعَكَ 

“Mikä sitten esti sinua [korjaamasta minua]?”

 

(Sunan Abi Dawud 907, sahih al-Albaanin mukaan)

 

Mitä seuraaja tekee, jos rukouksen johtaja tai seuraaja itse tekee rukouksessa teon, joka vaatii unohduksen kumarruksen?

 

1 - Jos rukouksen johtaja tekee virheen

 

Yleinen säädös on, että rukouksen johtajaa on seurattava siinä, mitä hän tekee, ellei hän lisää jotain ylimääräistä (kuten ylimääräisen rukousosion) rukoukseen.

 

Profeetta ﷺ sanoi: 

 

‏ إِنَّمَا جُعِلَ الإِمَامُ لِيُؤْتَمَّ بِهِ…وَإِذَا سَجَدَ فَاسْجُدُوا وَلاَ تَسْجُدُوا حَتَّى يَسْجُدَ

“Rukouksen johtaja on määrätty seurattavaksi - - ja kun hän kumartuu, niin sitten kumartukaa ja älkää kumartuko kunnes hän kumartuu.”

 

(Sunan Abi Dawud 603, sahih al-Albaanin mukaan)

 

a) Jos henkilö rukoilee rukouksen johtajan kanssa kaikki rukousosiot

 

Tässä tapauksessa henkilö seuraa rukouksen johtajaa, tekisi hän unohduksen kumarruksen ennen tasliimejä tai tasliimien jälkeen.

 

b) Jos henkilö tulee myöhässä mukaan yhteisrukoukseen

 

Oppineet ovat yhtä mieltä siitä, että myöhässä tulijan on tehtävä unohduksen kumarrus rukouksen johtajan kanssa, jos tämä suorittaa sen ennen tasliimeja.

 

Erimielisyyksiä löytyy unohduksen kumarruksessa seuraamisessa liittyen siihen, jos rukouksen johtaja tekee sen tasliimien jälkeen.

 

Hanafi ja Hanbali -koulukunnat ovat sitä mieltä, että myöhässä tulija suorittaa unohduksen kumarruksen rukouksen johtajan kanssa ja sitten hän nousee ylös ja suorittaa sen, mitä häneltä jäi rukouksestaan.

 

Shaafi’ii ja Maaliki -koulukunnat ovat sitä mieltä, että myöhässä tulija ei tässä tapauksessa seuraa rukouksen johtajaa unohduksen kumarruksessa, vaan hän nousee ylös ja suorittaa rukouksensa loppuun ja tekee unohduksen kumarruksen lopussa yksin.

 

Ibn ‘Utheymiin on sitä mieltä, että rukoukseen myöhässä tulija suorittaa unohduksen kumarruksen rukouksen johtajan kanssa, jos tämä suorittaa sen ennen tasliimeja ja lisäksi rukoilijan on suoritettava unohduksen kumarrus uudestaan rukouksen lopulla, jos hän oli mukana rukouksessa johtajan tehdessä virheen.

 

Mikäli rukouksen johtaja lausuu jo tasliimit, niin myöhässä tulija suorittaa puuttuvat osiot ja sitten tekee unohduksen kumarruksen, jos hän oli mukana osiossa, jossa rukouksen johtaja teki virheen.

 

(Tiivistelmä merkityksestä: Shaykh Ibn ‘Uthaymeen, Risaalah fi ahkaam sujood al-sahw)

 

2 - Jos tekee itse virheen rukouksessa ja on imaamin takana

 

 

a) Jos on rukouksen johtajan kanssa koko rukouksen ajan

 

✤ Jos seuraaja unohtaa waajibin (pakollisen osan)

 

Jos seuraaja unohtaa jonkun waajibin (eli pakollisen osan rukousta) esim. sanoa: 

 

“Subhaana Rabbiya-l-‘Azeem”,  niin seuraajan ei tarvitse suorittaa unohduksen kumarrusta, sillä rukouksen johtajan rukous korvaa kaikkien takana olevien virheet pakollisissa (waajib) osissa.

 

Kaikki neljä koulukuntaa ovat yksimielisiä tästä. (Ibn al-Mundhir, il-ijmaa’ 40)

 

‘Umar raportoi, että profeetta ﷺ sanoi: 

 

 لَيْسَ عَلَى مَنْ خَلَفَ اَلْإِمَامَ سَهْوٌ فَإِنْ سَهَا اَلْإِمَامُ فَعَلَيْهِ وَعَلَى مَنْ خَلْفَهُ"

"Hänelle, joka on rukouksen johtajan takana, ei ole unohduksen kumarrusta [omasta virheestään] paitsi, jos rukouksen johtaja unohtaa, niin se on hänelle [pakollista] ja niille, jotka ovat hänen takanaan.”

 

(Irwa ul-Ghaliili 404, heikko al-Albaanin mukaan)

 

Mu'awiya bin al-Hakam kertoi, että kerran, hänen ollessa tuore muslimi, hän rukoili Allahin sanansaattjan ﷺ takana rukousessa ja kuuli miehen aivastavan, joten hän puhui ja sanoi:

 

يَرْحَمُكَ اللَّهُ

"Allah armahtakoon sinut."

Muut tekivät hänelle merkkejä, että hänen tulisi olla hiljaa rukouksessa ja hän sanoi raportissa Allahin sanansaattajasta ﷺ:

 

فَوَاللَّهِ مَا كَهَرَنِي وَلَا ضَرَبَنِي وَلَا شَتَمَنِي قَالَ: "إِنَّ هَذِهِ الصَّلَاةَ لَا يَصْلُحُ فِيهَا شَيْءٌ من كَلَام النَّاس إِنَّمَا هُوَ التَّسْبِيحُ وَالتَّكْبِيرُ وَقِرَاءَةِ الْقُرْآنِ" أَوْ كَمَا 

“Kautta Allahin, hän ei moittinut, löynyt tai kironnut minua, vaan hän ﷺ sanoi: 'Totisesti, tässä rukouksessa ei ole oikein puhua mitään ihmisten sanoista, sillä se sisältää vain [Allahin] yhkäisyyden toteamista, ylistämistä ja Koraanin lukemista.'”

 

(Mishkat al-Masabih 978, sahih al-Albaanin mukaan)

 

Profeetta ﷺ ei määrännyt häntä suorittamaan rukoustaan uudestaan tai suorittamaan unohduksen kumarrusta.

 

Al-Nawawi sanoi:

 

إذا سها خلف الإمام تحمَّل الإمامُ سَهوَه، ولا يسجُد واحد منهما، بلا خلافٍ

“Jos hän unohtaa [pakollisen asian, eli waajibin] rukouksen johtajan takana, niin rukouksen johtaja kantaa hänen unohtamisensa [eli poistaa virheet], eikä kumpikaan heistä kumarra [unohduksen kumarrusta], tästä ei ole erimielisyyttä.” 

 

(Al-Majmoo 4/143)

 

✤ Jos seuraaja unohdit pilarin (rukn) 

 

Jos seuraaja unohtaa pilarin, kuten al-Faatihan lukemisen hiljaisessa kohdassa, niin hänen tulee uusia se rukousosio (rak’aah) sen jälkeen, kun rukouksen johtaja sanoo tasliimit ja suorittaa unohduksen kumarrus tasliimien jälkeen.
 

 

 

 

 

b) Jos tulee myöhässä rukouksen johtajan mukaan yhteisrukoukseen

 

✤ Jos myöhässä tulija unohtaa waajibin (pakollisen osan)

 

Jos myöhässä tulija unohtaa rukouksen waajibin (eli pakollisen osa), niin hänen tulee suorittaa unohduksen kumarrus, sillä hän ei sulje rukoustaan rukouksen johtajan kanssa.

 

 

✤ Jos myöhässä tulija unohtaa pilarin (rukn) 

 

Jos myöhässä tulija unohtaa pilarin, kuten al-Faatihan lukemisen hiljaisessa kohdassa, niin hänen tulee myös uusia se rukousosio (rak’aah) sen jälkeen, kun rukouksen johtaja sanoo tasliimit ja suorittaa unohduksen kumarrus tasliimien jälkeen.

 

(Tiivistelmä merkityksestä: Shaykh Ibn ‘Uthaymeen, Risaalah fi ahkaam sujood al-sahw)

 

 

 

Kaikki menestys tulee Allahilta ja Allah tietää parhaiten.